Laskuvarjo keksittiin Ranskassa 1700-luvun lopussa. Noin sadan vuoden ajan sitä käytettiin lähinnä huimapäisiin näytöksiin. Lentokoneesta hypättiin ensi kerran vuonna 1912 USA:ssa. Suomessa nähtiin ensimmäinen laskuvarjohyppy heinäkuussa 1920, jolloin ruotsalainen lentäjä suoritti näytöshypyn Kaivopuiston edustalla Helsingissä. Ensimmäinen suomalainen, luutnantti Eero Erho, hyppäsi Sortavalassa kaksi vuotta myöhemmin.
Nykyistä muistuttavaa sotilaskäyttöä alettiin suunnitella ensimmäisen maailmansodan aikana. Ensimmäisen joukkojen maahanlaskun tekivät italialaiset vuonna 1927.
Maailmansotien välissä perustettiin maahanlaskujoukkoja ainakin Italiaan, Neuvostoliittoon, Puolaan, Ranskaan ja Saksaan. Laskuvarjojääkärit tulivat laajalti tunnetuksi viimeistään Saksan vallatessa Kreetan toukokuussa 1941. Merkittäviä liittoutuneiden laskuvarjo-operaatioita olivat Normandian maihinnousu kesäkuussa 1944 sekä Alankomaiden tärkeimpien siltojen haltuun otto saman vuoden syyskuussa.
Suomessa pidettiin ulkomaisten esimerkkien innoittamana ensimmäinen laskuvarjohyppykurssi valituille Päämajan kaukopartio-osastojen miehille välirauhan aikana huhtikuussa 1941. Virolaisista muodostettu osasto hyppäsi Arkangelin radan varteen elo-syyskuun vaihteessa 1942 mutta tuhoutui tulitaistelussa ja vangiksi jäätyään.
Loppuvuodesta 1943 kolme kaukopartiomiestä kävi Saksassa hyppykurssin, ja keväällä 1944 järjestettiin kaukopartiomiehille Utissa kolme kurssia. Muutama laskuvarjopudotus toteutettiin heinäkuussa 1944 Karjalan kannakselle. Lapin sodassa yritettiin marraskuussa 1944 kahdesti kuusimiehisen partion pudotusta, mutta sää ja vihollistoiminta estivät sen.
Lue myös:
18.12.2021 Laskuvarjojääkärikoulu sulautettiin Utin jääkärirykmenttiin 1997
