Suomen Reserviupseeriliitto vietti 50-vuotisjuhliaan vuonna 1981. Tässä yhteydessä se halusi kiinnittää erityisesti huomiota turvallisuuspolitiikan merkitykseen. Tavoitteena oli, että lukuisissa tapahtumissa annettaisiin myönteinen kuva suomalaisesta maanpuolustustahdosta ja niissä tuotaisiin esiin maanpuolustuksen merkitys Suomen turvallisuuden perusteena. Lisäksi reserviupseeritoimintaa tehtiin tunnetuksi.
Vuonna 1980 hyväksytty RUL:n toimintasuunnitelma totesi, että turvallisuuspolitiikassa liitto antoi ”kaiken tukensa maamme harjoittamalle aktiiviselle ja rauhantahtoiselle puolueettomuuspolitiikalle”. Tämä sisälsi pyrkimyksen pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella. Turvallisuuspolitiikan kulmakivinä olivat ulkopolitiikka ja maanpuolustus.
Virallisesti liitto korosti tavoitteissaan olevansa vahvasti Suomen virallisen ulkopoliittisen linjan takana ja marraskuussa 1983 hyväksytyn kolmivuotissuunnitelman mukaan liiton tärkein toiminta-alue oli turvallisuuspolitiikka.
Kansainvälistä yhteistyötä tehtiin urheilun avulla. 1980-luvun puolivälissä RUL aloitti yhteydenpidon Neuvostoliiton armeijan, ilmavoimien ja laivaston vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön DOSAAF:n kanssa. Se oli tuolloin maailman suurin maanpuolustusjärjestö. Vierailuja tehtiin puolin ja toisin sotilasotteluiden merkeissä ja Neuvostoliiton kaaduttua yhteistyötä jatkettiin ROSTO-järjestön kanssa. Vastaavasti Yhdysvaltain reserviupseerijärjestöjen kanssa tehtiin yhteistyötä 80-luvun lopulta lähtien.
Turvallisuuspolitiikka nousi esille myös alkuvuodesta 1987. Kevään eduskuntavaaleihin liittyen liitto järjesti kymmenellä paikkakunnalla turvallisuuspaneeleja, jotka olivat avoimia kaikille kansalaisille.
1990-luvun alkupuolelta lähtien RUL ryhtyi rakentamaan yhteyksiä Naton reserviupseerijärjestön CIOR:n kanssa. Pohjoismaiden ja Viron kanssa yhteistyötä oli ollut tiiviisti jo sotien ajoilta. Kansainvälinen yhteistyö vilkastui etenkin 90-luvun puolivälissä, kun 1995 CIOR myönsi Suomelle mahdollisuuden osallistua yhteistoimintaan liitännäissopimuksen pohjalta ja RUL loi suorat yhteydet Viron reserviupseerijärjestöön EROK:iin.
Lama heijastui luonnollisestikin myös maanpuolustuksen kentälle, kun kertausharjoituksia vähennettiin. Valtio myös verotti vapaaehtoiselle maanpuolustukselle lahjoitettuja varoja, joka rasitti liiton toimintaa. Maanpuolustuksen Tuen merkitys nousi näinä vuosia vahvasti esille toiminnan jatkuvuuden kannalta.
90-luvun alussa valtiojohto tarkasteli suhtautumistaan Pariisin rauhansopimuksessa sekä Neuvostoliiton kanssa solmitussa YYA-sopimuksessa annettuihin määräyksiin. Osan näistä katsottiin menettäneen merkityksensä ja olevan vanhanaikaisia. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämisen selvittämiseksi asetettiin työryhmä, jonka oli määrä ottaa kantaa siihen, miten vapaaehtoista ei-aseellista sotilaskoulutusta voitaisiin järjestää maanpuolustusjärjestöjen puitteissa. Maanpuolustuskoulutus ry (MPK) perustettiin 14.12.1993 voimavarojen yhdistämiseksi ja vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus siirrettiin uuden yhdistyksen toteutettavaksi. Suomen Reserviupseeriliitto oli yksi MPK:n perustajajäsenistä.
RUL etsi paikkaansa. Koska liiton johtamistaidon koulutusorganisaatio oli jo tuolloin laajuutensa ja osaamisensa puolesta merkittävä, lähti RUL kehittämään johtamiskoulutusohjelmaansa tavoitteenaan tarjota reserviläisjohtajille valmiuksia kehittyä kaikissa työ- ja elämänkaaren vaiheissaan. Taloudellista tukea suunnattiin paikallistason toimijoihin, joissa pääasiallinen reserviupseeritoiminta tapahtui.
Keskustelu siitä, miten vapaaehtoista maanpuolustusjärjestelmää koordinoidaan, jatkui vielä 1990-luvun loppupuolella. Liittoon kohdistui painostusta toimijoiden yhdistymisestä. Vuonna 1999 todettiin, että RUL:n toiminnan painopisteet olivat ennallaan ja voimavaroja kohdennettaisiin reserviupseerien nousujohteisen koulutuksen järjestelmän kehittämiseen ja johtamiskoulutukseen. Liitto korosti, että MPK oli koulutusorganisaatio, mutta ei maanpuolustusjärjestöjen katto-organisaatio.
Lokakuussa 2001 pidetyssä liittokokouksessa valittiin uusi puheenjohtaja ja liittovaltuusto. Puheenjohtajaksi valittu Tapio Peltomäki korosti tuolloin, että RUL on ennen kaikkea saman henkisen ja saman koulutustaustan omaavien järjestö, jonka jäsenkunta kokee tarpeelliseksi. Jos RUL ei pidä huolta reserviupseerien koulutuksesta, tehtävistä ja asemasta, niin kuka sen tekee? Puheet vain yhdestä reserviläisjärjestöstä katsottiin voitavan viimein lopettaa.
Artikkeli on kolmas osa Suomen Reserviupseeriliiton 90-vuotista historiaa käsittelevästä sarjasta. Toisen osan ”Ammuntaa, yhteistyötä ja yhdistymisvaatimuksia” voit lukea täältä ja ensimmäisen osan ”Toiminta uhkasi päättyä heti sodan jälkeen” täältä.
