Artikkeli on toinen osa Suomen Reserviupseeriliiton 90-vuotista historiaa käsittelevästä sarjasta. Ensimmäisen osan ”Toiminta uhkasi päättyä heti sodan jälkeen” voit lukea täältä.
1950–1970-luvuilla Suomen Reserviupseeriliitto tehosti yhteistyötään eri toimijoiden kanssa. Nuoret ja naiset otettiin toimintaan mukaan ja silloisen Reservin Aliupseerien liiton (nyk. Reserviläisliitto) kanssa perustettiin yhteinen lehti, Reserviläinen.
Syksyllä 1952 Suomen Reserviupseeriliitossa alettiin pohtia, miten nuoret reserviupseerit saataisiin mukaan liiton toimintaan. Jäsenhankintaa pyrittiin tehostamaan ja samalla nostettiin esille mahdollisuus ryhtyä perustamaan reserviupseerikerhoja Helsingin ja Turun yliopistoihin sekä Tampereen Teknilliseen Opistoon. Myös paikallisyhdistyksiin kannustettiin perustamaan nuorten osastoja.
Keväällä 1956 liittoon syntyi nuorten upseerien toimikunta, joka jo seuraavana vuonna järjesti piirien ja kerhojen nuorten upseerien edustajille ensimmäiset neuvottelupäivät. Niille osallistui edustajia liiton jokaisesta piiristä. Erityisesti nuoret olivat aktiivisesti mukana reserviupseerien urheilu- ampumatoiminnassa.
Naiset tulivat tiiviimmin mukaan liiton toimintaan vuonna 1955, jolloin Helsingissä pidettiin Suomen Reserviupseeriliiton kerhojen naisjaostojen ensimmäiset neuvottelupäivät. Edustajia oli kaikkiaan 33:sta reserviupseerikerhon naisjaostosta ja neljästä sellaisesta kerhosta, joissa ei tuolloin vielä ollut erityistä naisjaostoa. Seuraavana vuonna neuvottelupäivät kokoontuivat Tampereella jo 130 hengen voimin edustaen 44:ää paikallista jaostoa. Tapahtumasta tuli jokavuotinen. Vuonna 1961 naisjaostojen nimeksi tuli Reservin Upseerien Naiset.
Nuorten ja naisten lisäksi RUL alkoi 1960-luvun alussa tehostaa yhteistyötään Reservin Aliupseerien liiton (RAuL) kanssa. Piiritoiminta tehostui palkkaamalla lisää päätoimisia piirisihteereitä. Pohjois-Karjalassa, Lapissa ja Etelä-Hämeessä oli jo palkattu kahden liiton piireille yhteinen piirisihteeri, joka osoittautui toiminnan kannalta hyväksi ratkaisuksi. Tavoitteena oli, että vuoden 1962 aikana jokaisen piirin työtä johtaisi piirisihteeri. Loppuvuodesta tapahtui nimenvaihdos ja piirisihteereistä tuli toiminnanjohtajia.
Aikakauden merkittävimpiä saavutuksia oli se, kun liitto sai 3.4.1954 sisäministeriön päätöksellä oikeuden harrastaa ampumatoimintaa, joka oli ollut sotien jälkeen kiellettyä. Tämä mahdollisti liiton urheilutoiminnan kehittämisen entistä monipuolisemmaksi ja kiinnostavammaksi. Ennen sotia ja 1950-luvun puolivälin jälkeen ampumatoiminta on ollut yksi vapaaehtoisen maanpuolustuksen keskeisistä toimintamuodoista.
Jo 1950-luvun puolivälissä RUL ja RAuL olivat tehneet yhteistyötä julkaisten sisällöllisesti toisiaan vastaavaa lehteä, mutta molemmilla oli lehdelle oma kansilehti ja nimi sekä omat päätoimittajat. Vuonna 1968 lopulta päätettiin, että liitoilla olisi vain yksi lehti. Uuden julkaisun nimeksi tuli Reserviläinen.
Liekö yhteisen lehden synnyttämä ajatus, mutta 60-luvun lopulla kentältä alettiin vaatia RUL:n ja RAuL:n yhdistymistä. Yhdistymisen edellytyksiä tutkimaan asetettiin toimikunta, joka sai työnsä valmiiksi marraskuussa 1970. Toimikunnan kanta oli, että liittojen olisi yhdistyttävä yhdeksi reserviläisjärjestöksi. Yhdistymisajatukset herättivät kuitenkin myös vahvaa vastustusta. Asiaa käsiteltiin useissa kokouksissa aina liittokokousta myöten.
Keväällä 1973 toimikunta kuitenkin ehdotti, että liitot jatkaisivat itsenäisinä, mutta niille perustettaisiin yhteinen toimisto. Vuoden 1974 alusta lähtien syntyi sopimus työnjaosta liittojen välillä. RUL:n vastuulle tulivat turvallisuuspoliittinen toiminta ja koulutus. Liittojen yhdistymistä käsiteltiin vielä vuonna 1995, mutta Oulussa järjestetty liittokokous päätti kuitenkin RUL:n jatkamisesta itsenäisenä järjestönä, joka pyrkisi kehittämään yhteistyötä muiden maanpuolustusjärjestöjen kanssa.
