Artikkeli on jatkoa Karjalan Armeijasta kertovalle artikkelille ”Karjalan Armeija Itä-Karjalaa valtaamassa 1941 – miten Kar.A taisteli ja miten se muodostettiin”.
Karjalan Armeija (Kar.A) oli Aunuksen Karjalan valtaamiseksi kesällä 1941 muodostettu sotatoimiyhtymä. Armeijan esikunnalle alistettiin Laatokan pohjoispuolelle Moskovan rauhan rajan pintaan ryhmittyneitä divisioonia ja muita yhtymiä, ja sen kokonaisvahvuudeksi muodostui noin 100 000 miestä.
Jatkosodan alussa Puolustusvoimien kokonaisvahvuus oli 462 000 miestä, joista Maavoimiin kuului 354 000 ja kotijoukkoihin 37 000. Kar.A muodosti siis melkein kolmasosan Maavoimien kenttäarmeijasta. Meri- ja Ilmavoimien henkilövahvuus Maavoimiin verrattuna oli vaatimaton.
Divisioonille ja armeijakunnille saatettiin alistaa erillisiä prikaateja, mutta ne eivät olleet divisioonakokoonpanon elimellinen osa hyökkäysvaiheen aikana. Karjalan Armeijaan kuulunut kenraalimajuri Woldemar Oinosen komentama Ryhmä O muodostui kuitenkin Ratsuväkiprikaatista sekä 1. ja 2. Jääkäriprikaatista.
Suomalainen jalkaväki oli organisoitu seuraavasti (suluissa miesmäärän suuruusluokka): joukkue (40) – komppania (200) – pataljoona (900) – rykmentti (3 500) – divisioona (16 000) – armeijakunta (40 000). Kokoonpanot vaihtelivat runsaastikin sodan vaiheen mukaan.
Välirauhan aikana Maavoimien valmiuden ylläpidosta ja varusmieskoulutuksesta huolehti 13 prikaatia. Kukin niistä perusti jatkosotaan valmistauduttaessa yhden jalkaväkirykmentin, joka sijoitettiin määrätyn divisioonan kantajoukoksi.
Esimerkkinä käy Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta tuttu asetelma. Joensuun ympäristössä varusmiehiä kouluttanut 8. Prikaati muodosti JR 8:n, josta tuli 11. Divisioonan ns. kantajoukko. Kaksi muuta rykmenttiä eli JR 29 ja JR 50 perustettiin reservistä.
Jatkosotaa varten muodostettiin 16 divisioonaa, jotka koostuivat 49 jalkaväkirykmentistä. Jalkaväkirykmentit (JR) muodostivat divisioonien pääasiallisen suorituskyvyn. Jalkaväkipataljoonia rykmenteissä oli sodan alkuvaiheessa yhteensä 147.
Divisioonasta alaspäin organisaatio oli kolmijakoinen, eli divisioonan tärkeimmän suorituskyvyn muodosti kolme jalkaväkirykmenttiä sekä kevyt osasto. Lisäksi divisioonaan kuului esikunnan ja esikuntakomppanian lisäksi kenttätykistörykmentti ja raskas patteristo. Ilmatorjunta oli it-konekiväärikomppanian varassa. Panssarintorjuntavoiman muodosti tykkikomppania. Viesti- ja pioneerijoukkoja oli pataljoona kumpaakin.
Lisäksi divisioonaan kuuluivat kaasunsuojelukomppania sekä huoltomuodostelmat. Koska pelättyä kaasusotaa ei tullutkaan, niin jatkosodan aikana kaasusuojelukomppanioille keksittiin uusia käyttötarkoituksia luteiden torjunnasta panssarintorjuntaan.
Jalkaväkirykmenttiin puolestaan kuului esikunnan ja esikuntakomppanian lisäksi kolme jalkaväkipataljoonaa, kranaatinheitinkomppania, tykkikomppania ja kolonna. Pataljoonassa oli esikuntakomppania, kolme kiväärikomppaniaa, konekiväärikomppania ja kranaatinheitinjoukkue.
Kiväärikomppanian tärkeimmän suorituskyvyn muodostivat jatkosodan alussa neljä kiväärijoukkuetta, mutta niiden määrä pudotettiin kolmeen jo elokuussa. Niinpä kiväärikomppanian vahvuus putosi 205 miehestä 164:ään, ja muutos luonnollisesti heijastui kokoonpanoihin joka portaassa. Kiväärijoukkueiden lisäksi komppaniaan kuului toimitusjoukkue sekä komentoryhmä ja panssarintorjuntaryhmä.
Yllättävän monipuolisessa kivääriryhmässä oli johtajan lisäksi konepistoolimies, tarkka-ampuja, pikakivääriampuja apulaisineen sekä neljä kiväärimiestä eli vahvuus oli 1+8.
Karjalan Armeijan runko heinäkuussa 1941
- Kar.A. (kenrl. Erik Heinrichs)
–> VII AK (kenrm. Woldemar Hägglund)
- 19.D (ev. Hannu Hannuksela)
- 7.D (ev. Antero Svensson)
–> VI AK (kenrm. Paavo Talvela)
- 5.D (ev. Eino Koskimies)
- 11.D (ev. Kaarlo Heiskanen)
–> Ryhmä O (kenrm. Woldemar Oinonen)
- 1.JPr (ev. Ruben Lagus)
- 2.JPr (ev. Alonzo Sundman)
- RvPr (ev. Gustaf Ehrnrooth)
–> 1.D (armeijan reservinä, ev. Paavo Paalu)
Edellä mainittujen yhtymien lisäksi Kar.A:lla sekä armeijakunnilla oli tykistö- ja huoltomuodostelmia sekä aselajijoukkoja. Kokoonpanoja ja komentajia vaihdettiin jo operaation aikana. Esimerkiksi eversti Koskimies korvattiin ensin eversti Laguksella ja pian eversti Ilmari Karhulla. Hägglundin VII AK:n joukot puolestaan osoitettiin elokuun puolivälissä perustetulle II AK:lle, ja VII AK:n esikunnalle alistettiin uudet joukot. Yllä olevassa tietolaatikossa kuvataan lähtötilanne.
Lähteitä:
Ari Raunio – Juri Kilin: Jatkosodan hyökkäystaisteluja 1941 (2007)
Ari Rautala: Itä-Karjalan valtaus 1941 (2002)
Ari Rautala: Karjalan Armeija – 100 000 sotilaan hyökkäys (2015)
Eri kirjoittajia: Jatkosodan historia osa 1 (1988)
Kuvatekstien sitaatit Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas
