Juhannuksen jälkeen tulee kuluneeksi 80 vuotta, kun Karjalan Armeija (Kar.A) lähti kohti Syväriä ja Äänisjärveä. Armeijakuntakin oli Suomen oloissa suuri kokoonpano, mutta suurvalta-armeijoissa kuten Saksassa liikuteltiin hyökkäyssodassa jopa armeijaryhmiä. Vastaavan organisaation nimi Puna-armeijassa oli rintama.
Kar.A oli tilapäiskoonpano, eräänlainen massiivinen taisteluosasto, jonka riveissä taisteli kaksi armeijakuntaa sekä useita prikaateja. Kokonaisvahvuus oli noin 100 000 miestä. Kokoonpano purettiin vuoden 1942 alkupuolella hyökkäyksen tavoitteiden tultua saavutetuiksi. Vanhempia ikäluokkia alettiin kotiuttaa, ja divisioonia supistettiin prikaateiksi.
Ylipäällikkö, marsalkka Gustaf Mannerheim antoi käskyn Karjalan Armeijan perustamisesta 29.6.1941 ja määräsi sen komentajaksi yleisesikunnan päällikön, kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin sekä esikuntapäälliköksi eversti Kustaa Tapolan, joka oli toiminut Heinrichsin esikuntapäällikkönä jo talvisodassa. Suomessa ei ollut kokemusta suuren sotatoimiyhtymän johtamisesta hyökkäyksessä, mutta Heinrichs oli komentanut armeijan kokoista yhtymää talvisodan puolustustaisteluissa.
Ylipäällikkö käski Heinrichsin tavoitteiksi Syvärin ja Äänisjärven. Syväri on 224 km pitkä joki, joka laskee Äänisjärven lounaiskärjestä Laatokan kaakkoiskulmaan. Kar.A:n operaatioalue käsitti käytännössä Aunuksen Karjalan. Eversti Tapolan ohella Heinrichsin tärkeimpiä alaisia olivat armeijakuntia komentaneet kenraalimajurit Paavo Talvela (VI AK) ja Woldemar Hägglund (VII AK).
Kesällä 1941 Suomen ja Neuvostoliiton välinen rintama muodostui useasta osasta. Etelässä oli talvisodan rauhanteossa menetetty Karjalankannas, keskellä Laatokan Karjala sekä Aunus ja pohjoisimpana Vienan Karjala sekä ylinnä Lappi.
Hyökkäyksen tavoitteena oli helpommin puolustettava itäraja vesistölinjoja pitkin Vienanlahden eteläkärjestä Äänisjärven ja Syvärin kautta Laatokalle ja Suomenlahteen. Iskulauseena oli Lyhyt raja – pitkä rauha. Kesän 1941 hyökkäys palauttaisi myös talvisodassa menetetyt alueet.
Kannaksen joukoilla oli vastassa Leningrad, jonka marsalkka Mannerheim jätti kaukoviisaasti saksalaisten huoleksi. Aunuksen kautta Syvärille edenneiden joukkojen oli määrä lyödä kättä Laatokan eteläpuolelta Syvärille edenneiden saksalaisten kanssa. Se kädenlyönti jäi tekemättä, koska saksalaisten hyökkäys tyrehtyi ja lopulta jähmettyi 900 päivää kestäneeksi Leningradin piiritykseksi.
Karjalan Armeijan pohjoinen naapuri oli eversti Erkki Raappanan komentama 14. Divisioona, jonka tavoite oli Vienan Karjalassa sijaitseva Rukajärvi. Noin Oulun korkeudelta ylöspäin rintamavastuu oli saksalaisilla, joille oli alistettu kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon komentama 3. Divisioona.
Karjalan Armeijan yleishyökkäys alkoi 10.7. painopisteenä Korpiselkä. Perusajatuksena oli tunkeutua läpimurron jälkeen yhdellä armeijakunnalla Jänisjärven itäpuolelta kohti Laatokkaa ja syvälle vihollisen selustaan. Toinen hyökkäyskiila suunnattiin Jänisjärven länsipuolelta Sortavalan suuntaan auttamaan sen takaisinvaltauksessa.
Ennen päähyökkäystä Jalkaväkirykmentti (JR) 8 – siis kuuluisa Tuntemattoman sotilaan rykmentti – oli vallannut joitakin talvisodan rauhan rajan takaisia hyökkäyksen menestymisen kannalta tärkeitä kohteita.
Päähyökkäyksen otti vastaan kaksi rinnakkain ryhmittynyttä neuvostodivisioonaa. Puolustus oli varsin harvaa ja siltä puuttui oleellinen elementti eli syvyys. Vihollinen oli linnoittanut uuden rajan takaista maastoa jo yli vuoden, ja vaaramaisema muutenkin suosi puolustajaa. Puolustuksen syvyyden puute korvattiin sitkeydellä.
Laatokan ranta saavutettiin jo viikon päästä hyökkäyksen alkamisesta. Hyökkäys painopistesuunnassa jatkui Laatokan rannan suuntaisesti kohti vanhaa rajaa. Nopeasti edennyt hyökkäys pysäytettiin tasalle Salmi–Käsnäselkä. Neuvostojoukkoja oli linnoittautuneina Salmin kirkonkylän alueelle Laatokan rannan tuntumaan.
Salmin alue osin kiertäen ylitettiin vanha valtakunnan raja 22.7. Eteneminen pysäytettiin tasalle Tuulos–Säntämä, ja Tuulosjoen itäpuolelle muodostettiin pieni sillanpää. Saavutetulle tasalle ryhmityttiin puolustukseen odottamaan vasemman hyökkäyskiilan etenemistä kärjen tasalle. Elokuun puolivälissä oli ryhmitytty Aunuksen läpi Tuulos–Säämäjärvi tasalle valmistautumaan Kar.A:n toiseen hyökkäysvaiheeseen.
Ensimmäiset Mannerheim-ristit ansaittiin Karjalan Armeijan riveissä. Ristin numero yksi sai eversti Ruben Lagus, joka ehti johtaa 1. Jääkäriprikaatia ja 5. Divisioonaa ennen ritarinimitystä. Nimitys tehtiin 22.7., kun ensimmäinen operaatiovaihe oli toteutettu. Ristin numero kaksi sai kenraalimajuri Paavo Talvela, jonka nimityspäivämäärä on 3.8.
Talvela pahoitti mielensä nimitysjärjestyksestä, koska hänen alaisensa eversti Lagus palkittiin ensin. Järjestystä pidettiin marsalkka Mannerheimin näpäytyksenä Talvelalle, joka oli vaihtanut 5. Divisioonan komentajaa omin päin eli korvannut eversti Eino Koskimiehen eversti Laguksella. Mannerheim halusi tehdä tuon tason nimitykset itse.
Palkitsemiset jatkuivat operaation edetessä. Petroskoin tultua vallatuksi Kar.A:n komentaja Erik Heinrichs ylennettiin jalkaväenkenraaliksi, ja 11. Divisioonan hyökkäyshenkinen komentaja, eversti Kaarlo Heiskanen, sai Mannerheim-ristin 7.10.
Karjalan Armeijan toinen hyökkäysvaihe merkitsi etenemistä Syvärin – Äänisen tasalle. Talvelan armeijakunnan tehtävänä oli saavuttaa Syväri ja Hägglundin armeijakunnan tehtävänä vallata aluksi Prääsän alue, millä luotiin edellytykset Petroskoin valtaamiselle. Kar.A:n pohjoispuolella etenevä eversti Eero Kuussaaren komentama Prikaati K suojasi hyökkäävän armeijan vasenta sivustaa.
Toinen hyökkäysvaihe alkoi 4.9. massiivisen tykistövalmistelun tukemalla Tuulosjoen ylityksellä ja läpimurrolla Laatokan rannan suunnassa. Syväri saavutettiin jo kolme vuorokautta myöhemmin, ja Muurmannin rata katkaistiin Lotinanpellossa 8.9. Hyökkäys jatkui Syvärin vartta pitkin kohti Äänisjärveä. Kun Ääninen oli saavutettu, joukot jatkoivat etenemistä Äänisen rannan suuntaisesti etelästä kohti Petroskoita.
Hägglundin komentama VII armeijakunta sai 11.9. käskyn vallata Petroskoi, jota puolusti noin divisioonan vahvuinen vihollinen. Moni valtaukseen osallistunut sotilas lienee sitä mieltä, että juuri hänen joukkonsa tunkeutui ensimmäisenä Petroskoihin. Kunnia mahdollisesti lankesi sille Kevyt Osasto 8:n komppanialle, joka tunkeutui kaupunkiin Lososina-katua pitkin aamuyöllä 1.10.
Tuntemattomansa tuntevat tietävät, että Karjalan Armeijan hyökkäys ei suinkaan päättynyt Petroskoin valtaukseen, vaikka kolmen kuukauden mittaisten ankarien taistelujen rasittamat miehet olivatkin niin mieltäneet. Osa Karjalan Armeijan joukoista jäi reserviksi vallattuun kaupunkiin, mutta osa taisteli vielä toista kuukautta Äänisjärven pohjoispäässä.
Äänisen ja Seesjärven välinen alue eli Maaselän kannas piti vielä ottaa haltuun. Tätä varten perustettiin uusi II Armeijakunta kenraalimajuri Taavetti Laatikaisen komentoon. Osa siitä muodostettiin Kar.A:n joukoista, osa siirrettiin Karjalan kannakselta.
Kun rintamatilanne joulukuun alkupuolella oli vakautettu tasalle Laatokka–Ääninen–Seesjärvi, alkoi kesäkuuhun 1944 kestänyt asemasota. Karjalan Armeija purettiin alkuvuonna 1942 ja sen nimi muuttui Aunuksen Ryhmäksi.
Itä-Karjalan valtaus oli maksanut noin 100 000 sotilaan vahvuiselle Karjalan Armeijalle yli 40 000 sotilaan tappiot kaatuneina, haavoittuneina, sairastuneina, kadonneina, sotavankeina ja karkureina.
Karjalan Armeijan joukot ja kokoonpano on esitelty tässä Reserviläisen artikkelissa.
Lähteitä:
Ari Raunio – Juri Kilin: Jatkosodan hyökkäystaisteluja 1941 (2007)
Ari Rautala: Itä-Karjalan valtaus 1941 (2002)
Ari Rautala: Karjalan Armeija – 100 000 sotilaan hyökkäys (2015)
Eri kirjoittajia: Jatkosodan historia osa 1 (1988)
Kuvatekstien sitaatit Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas
