• Puolustusvoimat

Utissa haetaan omia rajoja – ”Laskuvarjojääkärin pitää olla vahva mutta hyvä juoksija”

Eversti Jaro Kesänen on ensimmäinen lentäjäkoulutuksen saanut UTJR:n komentaja. Hän kehuu uusia laskuvarjoja ja sanoo valmiuttaan kehittäneen Maavoimien olevan nyt hyvässä balanssissa.

Timo Tuviala

Utin jääkärirykmentin komentaja, eversti Jaro Kesänen uskoo ensimmäistä kertaa käytössä olleen Puolustusvoimien sähköisen haun nostaneen laskuvarjojääkäriksi hakeneiden määrää.

Varusmiesten erikoisjoukkokoulutuksen suosio on kasvussa.
Laskuvarjojääkärien valintakokeisiin haki viimeisimmässä haussa 465 henkilöä,
joka on yli 100 enemmän kuin edellisvuonna. Rajavartiolaitoksen
erikoisrajajääkärikoulutukseen puolestaan oli ennätysmäärä hakijoita, 337.

Utin jääkärirykmentin komentaja, eversti Jaro Kesänen uskoo ainakin ensimmäistä
kertaa käytössä olleen Puolustusvoimien sähköisen haun vaikuttaneen hakijamäärän kasvuun. UTJR kouluttaa
laskuvarjojääkäreitä.

– Keskeinen syy hakea laskuvarjojääkäriksi on aina halu
haastaa itseään ja hakea omia rajoja, viime vuonna komentajan tehtävässä
aloittanut Kesänen sanoo.

Päästäkseen laskuvarjojääkäriksi ei tarvitse olla
huippu-urheilija, mutta monipuolista fyysistä kuntoa kysytään.

– Joukkoihin haetaan soveltuvinta tyyppiä. Fyysisesti
pitää olla riittävän kyvykäs ja henkisesti täytyy omata kyvyt, joilla voi
toimia osana joukkoa. Kykyä itsenäiseen suunnitteluun ja asioiden toimeenpanoon
pitää olla.

Laskuvarjojääkärien kohteisiin siirtyminen on paljon
muutakin kuin lentokoneeesta hyppimistä. Maalla moottorikelkat ja sukset ovat
avainasemassa talviaikaan. Pärjätäkseen laskuvarjojääkärinä tuleekin kyetä
hiihtämään pitkiä matkoja.

– Pitkäkestoinen kestävyys on tärkeää. Pitää jaksaa
vielä pitkän siirtymisen jälkeen suorittaa annettu
tehtävä. Pitää olla vahva mutta hyvä juoksija, Kesänen luettelee.

 

Uutta laskuvarjokalustoa

Laskuvarjojääkäreille kertyy saapumiserää kohden noin
kymmenen hyppykertaa, riippuen keliolosuhteista ja käytettävissä olevasta lentokalustosta.

– Hypyt ovat nykyään pienemmässä roolissa kuin ennen.

Kesänen kertoo, että tänä vuonna käynnistyvät myös
varusmiesten hyppyharjoitukset NH90-kuljetushelikoptereista.
Aiemmin varusmiesten hyppyharjoitusten lentokalustona
ovat olleet Ilmavoimien Casa C295M -kuljetuskoneet, joiden käyttöä myös
jatketaan.

– Käytännön suorituksen kannalta niistä hyppäämisessä
ei ole juuri eroa. Casa-kalustoa on rajoitetusti, joten otamme NH90-helikopterit mukaan
varusmiesten hyppykoulutukseen.
Palkattu henkilökunta on käyttänytkin aiemmin hyppyihin NH90-helikoptereita.

Ammattisotilaiden hyppytoiminnassa on eroja varusmiesten
hyppyihin. Siinä missä varusmiehet hyppäävät ainoastaan pakkolaukaisulla avautuvalla joukkojenpudotusvarjolla, käyttää
palkattu henkilöstö myös itseaukaistavia liitovarjoja.
 

Varusmiesten hyppykoulutuksessa
uloshyppykorkeus on noin 300–400 metriä. Joukkojenpudotusvarjoilla voidaan hypätä tositilanteessa myös selkeästi matalammalta,
mikäli operaation luonne sitä vaatii. Palkatun
henkilöstön hyppykoulutukseen kuuluvat myös vesihypyt.

Uudet T-11-laskuvarjot ovat olleet Utissa käytössä pari
vuotta. Joukkojenpudotusvarjo T-11 on
Yhdysvalloissa vähentänyt
loukkaantumisia edeltäjäänsä T-10:een nähden, ja Kesäsen mukaan sama ilmiö on
havaittu Utissa.

– T-11 on alhaisen
vajoamisnopeuden ja vähäisen heilahtelun vuoksi turvallisempi laskeutua ja tähän käyttötarkoitukseen selkeästi
parempi. Pieniä loukkaantumisia, kuten nilkan nyrjähdyksiä on tullut selvästi
vähemmän. Itse varjon takia ei ole tullut
yhtään, vaan loukkaantumiset ovat johtuneet hyppääjän
huonosta alastulosta.

T-11 myös mahdollistaa isomman kuorman hyppääjälle. Toisin
sanoen sotilas voi ottaa enemmän varusteita mukaan hypätessään sillä.

 

Helikoptereilla 30
hälytystehtävää vuodessa

Kaikissa muissa Maavoimien joukko-osastoissa paitsi Utissa
alettiin viime vuonna kouluttaa varusmiehiä uusiin valmiusyksiköihin. Utissa
valmiusjoukko koostuu ammattilaisista, jotka muun muassa tukevat muita
viranomaisia rauhankin aikana. Näkyvin osa heidän toimintaansa on NH90-päivystyshelikopteri, jonka vasteaika on
virka-aikana 30 minuuttia ja muulloin 2,5 tuntia.

Päivystyshelikopterilla on noin 30 hälytystehtävää vuodessa.
Harjoittelu on viikoittaista.

NH90-helikopteri on
herättänyt paljon puhetta muun muassa käyttökustannustensa vuoksi. Ruotsin
yleisradioyhtiö SVT uutisoi hiljattain, että NH90-helikopteri
on Ruotsille liian kallis lennettäväksi.

Kesänen vakuuttaa, että Suomessa koko NH90-helikopterijärjestelmää pystytään hyödyntämään
tarkoituksenmukaisella tavalla. Viimeisetkin
helikopterit päivitetään tämän vuoden aikana, minkä jälkeen kaikki helikopterit ovat käytössä.

– Moderni
lentolaite on kallis ylläpitää. Se on fakta, joka on hyväksyttävä. Näitä helikoptereita voi kritisoida, mutta tämä on paras
vaihtoehto Suomen olosuhteisiin.

Kesänen tuntee helikopterit
hyvin, sillä hän on toiminut aiemmin muun muassa Maavoimien ilmailun
päällikkönä ja Helikopteripataljoonan komentajana. Kesänen on ensimmäinen
lentäjäkoulutuksen saanut UTJR:n komentaja.

Helikopterien pääasiallinen tehtävä on tukea
erikoisoperaatioissa niin Suomen puolustusvoimien kuin kansainvälisiä joukkoja.
UTJR tukee myös muita suomalaisia puolustushaaroja osana Maavoimien valmiutta.

– Maavoimien
valmiuden muutos on ollut merkittävä viimeisten kolmen vuoden aikana. Nyt
Maavoimat on hyvässä balanssissa oleva organisaatio, Kesänen arvioi armeijan
valmiuden tilaa. 

nh90

Erikoisjääkäreitä ja NH90-helikopteri Utin toimintanäytöksessä keväällä 2017. Kuva: Paavo Airo

Erikoisjoukkoihin reservistä

Mikäli varusmiespalveluksen on suorittanut muissa kuin
erikoisjoukoissa, on niihin mahdollista hakeutua vielä reserviläisenäkin. Utin jääkärirykmentissä järjestettävälle Puolustusvoimien
erikoisjoukkokurssille voi hakea reservin aliupseeri tai reservin
upseeri.

Sopimussotilaskoulutukseen haetaan
nuoria, pääasiassa alle 25-vuotiaita. Erityissyistä kurssille voidaan hyväksyä
myös 25–30-vuotiaita. Kurssille voi hakea myös varusmiespalvelusta parhaillaan
suorittava, mutta varusmiespalvelus pitää olla
loppuun suoritettu erikoisjoukkokurssin alkuun mennessä.

Erikoisjoukkokurssin jälkeen
soveltuvimmat ja halukkaimmat voivat hakea
määräaikaiseen aliupseerin virkaan Utin jääkärirykmentin erikoisjääkärikomppaniaan
tai Merivoimien erikoistoimintaosastoon Rannikkoprikaatiin. Osa siirtyy
kurssilta erikoisjoukkojen reserviin. Erikoisjoukkokurssin
suorittaneet ovat siis samaan tapaan reservissä
kuin laskuvarjojääkärien varusmieskoulutuksesta kotiutuneet.

– Karkeasti erikoisjääkärien tehtävät jaetaan tiedusteluun
ja taistelu- sekä tukitehtäviin. He toimivat kaikissa valmiustiloissa koti- ja
ulkomailla, joko osana viranomaisyhteistyötä tai sotilaallisessa operaatiossa,
Kesänen kertoo.

 

Juhlavuosi näkyy Utin toimintanäytöksessäkin

Utin tukikohta täyttää keväällä 100 vuotta. Juhlavuosi
huomioidaan myös toukokuun 17. päivä järjestettävässä avoimien ovien kalusto-
ja toimintanäytöksessä. Kello 10–14
kestävään ilmaistapahtumaan panostetaan Kesäsen mukaan juhlavuoden kunniaksi
entistä enemmän.

– Tällaiset
tapahtumat ovat meille mahdollisuus näyttää arkeamme etenkin
paikallisille, kun näymme ja kuulumme muutenkin alueella. Tarkoituksena
on esitellä tapahtumassa erikoisjoukkojen
kaikkia elementtejä eli ilma-, maa- ja tukielementtejä.

 

Lisätietoja Puolustusvoimien erikoisjoukkokurssista
löytyy osoitteesta
puolustusvoimat.fi/erikoisjaakariksi.

Lue myös: 29.10.2016 Tällainen on laskuvarjojääkärien ensihyppy – barettijuoksu kruunaa adrenaliinipitoisen suorituksen

18.01.2019 Yhä useampi hakee laskuvarjojääkärien koulutukseen – hakijoiden määrä kasvanut parin vuoden takaisesta 130:lla

31.10.2017 Varusmiehenä Rajavartiolaitoksen erikoisjoukoissa