• Kalusto

Tukilento-operaatiota Joint-hengessä

Suurelle yleisölle Ilmavoimat tarkoittaa useimmiten Hornet-hävittäjiä ja ehkä Midnight Hawks -taitolentoryhmää. Taustalla puurtavat kuljetus- ja yhteyskoneet.

Tero Tuominen

CASA C-295M voi operoida lyhyiltä ja myös päällystämättömiltä kiitoteiltä. Joint Sora -harjoituksissa koulutetaan lentäjiä tähän toimintaan. Kuvassa CASA laskeutuu harrasteilmailijoiden käyttämälle Jämin valvomattomalle lentopaikalle.

Ilmavoimien suurin ilma-alus on CASA C-295M -kuljetuskone. Sen päätehtävänä ovat rahdin ja henkilöstön kuljetukset sekä Maavoimien laskuvarjojääkärien hyppylennot. Kolmesta koneesta yksi on varusteltu elektroniseen tiedusteluun.

Pilatus PC-12 NG puolestaan on yksimoottorinen yhteyskone, jonka päätehtävänä on kuljettaa henkilöstöä ja rahtia.

Molemmat konetyypit on valittu tehtäväänsä vertailujen perusteella. Aiemmin Ilmavoimissa vastaaviin tehtäviin päätyi monesti muussa toiminnassa vanhentuneita koneita. Pitkään kuljetuskaluston rungon muodostivat Finnairin edeltäjältä Aerolta ostetut Douglas DC-3 -koneet. Lentoyhtiö oli puolestaan hankkinut ne Yhdysvaltain ylijäämävarastoista toisen maailmansodan jälkeen.

Pilatus PC-12 NG -koneessa on PT6-potkuriturbiinimoottori. Nopealta näyttävä tyyppi soveltuu toimintaan myös lyhyiltä ja päällystämättömiltä kiitoteiltä. Siiven kärjessä on säätutka. Kuva: Tero Tuominen

Pilatuksen moderni ohjaamo tarjoaa ohjaajalle runsaasti tietoa suurilta monitoiminäytöiltä. Kuva: Tero Tuominen

CASA:n edeltäjä Fokker oli sinänsä tehtäväänsä sopiva, mutta siitä puuttui rahtikoneelle tärkeä kuormausta helpottava peräramppi. Yhteyskoneina puolestaan käytettiin kaksimoottorisia Piper Chieftain -yleisilmailukoneita sekä kotimaisia Valmet L90 Redigo -potkuriturbiinikoneita. Alun perin vientimarkkinoille koulukoneeksi suunniteltua Redigoa hankittiin Ilmavoimille 10 kappaletta pitkälti poliittisen paineen takia.

Kolmas Ilmavoimien yhteyskonetyyppi on Gates Learjet. Tämä liikesuihkukoneeksi suunniteltu tyyppi hankittiin alun perin maalinhinauskäyttöön Ilmavoimien ja ilmatorjunnan kovapanosammuntoihin. Sitä on hyödynnetty myös merivalvonnassa, ilmakuvauksissa. laskeumatiedustelussa sekä nopeutensa vuoksi myös valtiollisissa VIP-kuljetuksissa. Lear on kuitenkin kokonsa takia ahdas eikä todellakaan tarjoa mitään luksusta matkustajilleen.

Näitä koneita operoi Satakunnan lennoston Tukilentolaivue Pirkkalassa. Kolme Pilatus-koneista on sijoitettu lennostojen käyttöön Rovaniemelle ja Rissalaan sekä Ilmasotakouluun Tikkakoskelle. Kaluston lennot palvelevat kaikkia puolustushaaroja Joint-hengessä.

Gates Learjet 35 A/S on muunnettu liikesuihkukoneesta Ilmavoimien käyttöön mm. maalinhinausta, merivalvontaa ja ilmakuvauksia varten. Niitä hankittiin kolme vuonna 1982 ja ne alkavat olla käyttöikänsä ehtoopuolella. Maalinhinauksiin koneita ei enää käytetä mutta niiden avioniikka on kuitenkin päivitetty nykymääräysten mukaiseksi. Siten ne soveltuvat esim. valtionjohdon kuljetuksiin. Matkalentonopeus on Mach 0,78. Kuva: Ilmavoimat / Joni Malkamäki

Sveitsiläinen 1939 perustettu Pilatus tunnetaan paitsi potkuriturbiinilla varustetuista sotilaskoulukoneistaan, myös pienille kentille soveltuvista konetyypeistään kuten PC-6 Porter. PC-12 jatkaa tätä perinnettä. Sen suunnittelu käynnistyi 1989 tavoitteena paineistettu suorituskykyinen kone. Ensilento tapahtui 1991.

PC-12-konetta on usein verrattu sveitsiläiseen linkkuveitseen koneen monipuolisten käyttömahdollisuuksien takia. Yhdellä Pratt & Whitney Canada PT6 -potkuriturbiinimoottorilla varustettu PC-12 soveltuu toimintaan myös päällystämättömiltä kiitoteiltä.

Suomi tilasi vuonna 2009 yhteensä kuusi tällaista konetta 22,5 miljoonan euron hintaan. Ilmavoimille hankittiin vuonna 2006 tuotantoon otettua uutta PC-12 NG-versiota (Next Generation). Siinä on moderni Honeywell Primus -avioniikka eli niin sanottu lasiohjaamo, jossa kuvaruutunäytöt korvaavat perinteiset viisarimittarit.

Valinnassa vaihtoehtona oli kaksimoottorinen Beechcraft B-200 King Air. Yksimoottorisen hankinta on käytössä osoittautunut taloudelliseksi sekä turvalliseksi ratkaisuksi. Yksi voimanlähde tarkoittaa edullisempaa hintaa, alhaisempaa polttoaineen kulutusta sekä pienempiä huoltokustannuksia.

Historiallisesti katsoen PT6 on äärimmäisen luotettava voimanlähde. Ja mikäli se vikaantuisi, PC-12-koneen hyvä liitosuhde mahdollistaisi tyypillisestä matkalentokorkeudesta 7 500 metristä laskupaikan valinnan reippaasti yli 100 kilometrin säteeltä.

Lisäksi koneen avioniikka kertoo ohjaajille nappia painamalla lähimpien lentopaikkojen sijainnit. Ja mikäli kenttää ei löytyisi, alhainen sakkausnopeus sekä tukeva runkorakenne mahdollistavat suhteellisen turvallisen pakkolaskun mihin tahansa avoimeen maastoon.

PC-12 NG -koneen takarungossa on suuri rahtiovi, josta voidaan trukilla lastata normaali kuormalava. Kuva: Tero Tuominen

Pilatus on enimmillään 2+8-paikkainen. Koneen toimintasäde mahdollistaa lennot Euroopan pohjoisosiin. Tätä hyödynnetään myös valtionjohdon kuljetuksissa. Koneessa on tarvittaessa käyttöön otettava WC, joka voidaan eristää liikuteltavilla seinillä ohjaamon ja matkustamon väliin.

Istuimia voidaan tarpeen mukaan portaattomasti vähentää, mikäli koneen takaosan rahtitilaa halutaan kasvattaa. Takarungossa on suuri ylös aukeava ovi, jonka kautta koneeseen voidaan trukilla lastata standardikokoinen kuormalava.

Ilmavoimat käyttää PC-12-kalustoa tukikohtien välisiin yhteyslentoihin. Myös erilaista tavaraa siirtyy päivittäin. Yksi käyttötarkoitus on toimiminen ilmapuolustuksen Link 16 -tietovuon datan linkkikoneena hävittäjien ja maa-asemien välillä.

Kotimaassa Ilmavoimat lentää Pilatusta yhden ohjaajan miehistöllä. Näin perämiehen paikallekin saadaan matkustaja. Aikaisemmasta yhteyskonekalustosta poiketen PC-12 on paineistettu. Tämä mahdollistaa nousemisen huonon sään yläpuolelle. Samasta syystä joustavasti muunneltava PC-12 soveltuu myös MEDEVAC-potilaskuljetuksiin. Kone voi lentää tunnetuissa jäätävissä olosuhteissa ja välttää niitä säätutkansa avulla. Tämä kaikki lisää Pilatuksen käytettävyyttä suomalaisessa säässä.

CASA C-295M -kuljetuskone juuri Suomeen saapuneena. Siihen ei ole vielä asennettu omasuojajärjestelmää. Ohjaamon yläpuolella ilmatankkauspuomi, jota Suomessa ei käytetä. Kone on kytketty maavirtaan. Kuva: Tero Tuominen

Istuimilla varusteltuna CASA C-295M näyttää tavalliselta matkustajakoneelta. Vain lattian mattoverhoilun puuttuminen paljastaa, että kyseessä on sotilasilma-alus. Kuva: Tero Tuominen

CASA C-295M -koneen matkustamo laskuvarjopudotuksen jälkeen. Oikealla ilmavirrasta sisään vedettyjä pakkolaukaisuhihnoja. Punaiset verkot alas taittuvien kangaspenkkien takana estävät varjoreppuja osumasta ikkunoihin. Kuva: Tero Tuominen

Ilmavoimien CASA C-295M on kahdella potkuriturbiinilla varustettu kaksimoottorinen kuljetuskone. Tilaus tehtiin 2006 ja ensimmäinen kolmesta käytössä olevista koneista saapui Tikkakoskelle 2007. Kahden ensimmäisen hinnaksi on mainittu yhteensä 45 miljoonaa euroa (summa sisälsi mm. koulutusta). Kilpailijana konetyypin valinnassa oli italialainen Alenia C-27 Spartan.

Uutuudella korvattiin aiemmin käytössä olleet Fokker F.27 -koneet. Muutos oli suuri: edeltäjä oli matkustajakoneesta sotilaskäyttöön muokattu ilma-alus, C-295M puolestaan suoraan taktiseksi kuljetuskoneeksi suunniteltu. Erityisesti sen peräramppi mahdollistaa huomattavasti monipuolisemman käytön kuin Fokkerien sivuovet.

C-295M kehitettiin pienemmästä espanjalais-indonesialaisesta CN-235-koneesta. Ensilentonsa se teki 1997. Tyyppi on käytössä 25 maassa. Sitä valmistaa Construcciones Aeronáuticas S.A. eli CASA. Nykyisin espanjalaisyhtiö on osa yleiseurooppalaista Airbus Defence and Space -yhtymää.

C-295M voidaan varustaa matkustajakonemaisilla istuimilla. Tyypillisesti se kuitenkin lentää keveillä alastaittuvilla kangaspenkeillä varustettuna. Ne soveltuvat hyvin esimerkiksi hyppykäyttöön. Pakkolaukaisuhypyt tehdään sivuovesta ja vapaapudotushyppääjät voivat käyttää lennolla avattua peräramppia. Koneella lennetään päivän aikana tyypillisesti 10–15 hyppylentoa.

Enimmillään C-295M kuljettaa noin 60 henkilöä. Koneen miehistössä on kaksi lentäjää ja kaksi mekaanikkoa. Tarvittaessa CASA:n rahtitila voidaan varustella MEDEVAC-käyttöä varteen tehohoidon mahdollistavalla varustuksella. Parhaillaan testataan koneen käyttöä materiaalipudotuksiin.

C-295M soveltuu myös kriisinhallintajoukkojen huoltoon mahdollisille uhka-alueille. Kone on varustettu omasuojajärjestelmällä, joka havaitsee tutkalukitukset sekä laserseurannan. Rungon alla on ohjushäirintää varteen silppu- ja soihtuheitteiden laukaisimet. Kansainvälistä käyttöä varten koneiden avioniikka on päivitetty nykyiseen SES-ilmatilaan (Single European Sky) soveltuvaksi.

Vuonna 2011 ostettiin kolmas C-295M-kone, sillä ensimmäisenä maahan tullut CC-1 muunnettiin elektroniseen tiedusteluun sopivaksi versioksi. Tätä varten on hankittu rahtitilaan mahtuvaan konttiin sijoitettu Lockheed Martin Dragon Shield -järjestelmä. Ulkoisesti koneen erottaa muista rungon alapuolen lukuisista antenneista.

Sekä Pilatus- että CASA-koneet palvelevat Ilmavoimia ja muita puolustushaaroja vielä pitkään. Lisäkonehankintoja tuskin on luvassa lähitulevaisuudessa. Mikäli Ilmavoimille uutta hävittäjää etsivässä HX-hankkeessa valinta osuisi JAS 39 E Gripeniin, Saabin tarjouksessa mukana oleva Global Eye -tutkakone saattaa tuoda kokonaan uuden tyypin Pirkkalan tukikohtaan. 

Ohjaamoltaan CASA C-295M muistuttaa monitoiminäyttöineen modernia liikennekonetta. Kuva: Tero Tuominen

CASA C-295M -koneen peräramppi voidaan avata myös lennon aikana. Levyt toimivat ilmanohjaimina. Vihreä muovisuoja paljastaa koneen juuri tulleen tehtaalta Suomeen. Kuva: Tero Tuominen

CASA C-295M

Pituus 24,50 m

Kärkiväli 25,90 m

Tyhjäpaino 13 200 kg

Max lentopaino 23 200 kg

Matkanopeus 470 kmh

Moottorit 2 x Pratt Whitney Canada PW127G

Teho 2 x 1 972 kW

Pilatus PC-12NG

Pituus 14,40 m

Kärkiväli 16,28 m

Tyhjäpaino 2 800 kg

Max lentopaino 4 760 kg

Matkanopeus 519 kmh

Moottori Pratt & Whitney Canada PT6A-76P

Teho 895 kW