• Historia

Tallirengistä marsalkaksi – monen sotilasarvon nimihistoria on värikäs mutta myös looginen

Suomen sotilasarvojen nimistä useat ovat peräisin vieraista kielistä, ja sanoilla on ollut monia merkityksiä.

Vänrikin alkuperäinen tehtävä oli taistelukentän lipunkantaja.

Arvoasteiden nimityksillä on pitkät historialliset juuret, ja tulkinnoista on monia versioita. Monet muodosteet ovat hyvin loogisia. Marsalkan juuret ovat germaanista alkuperää. Nimitys juontuu hevosen (marha) palvelijasta (shalka), siis tallirengistä, mutta päätyi tarkoittamaan sotaretken komentajan apulaista tai ratsuväen komentajaa.

Kenraali oli alkujaan yleinen johtaja tai kaikkien johtaja, ja sitä arvo pitkälti tarkoittaa edelleen. Moniin kieliin se tulee ranskan kautta (génèral).

Eversti tulee suomen kieleen saksan (Oberst) ja ruotsin (överste) kautta, ja se on merkinnyt aluksi ylintä kapteenia ja myöhemmin rykmentin tai osaston komentajaa. Monissa vieraissa kielissä eri muodoissa ilmenevä colonel on johdettu kolonnasta eli osastosta.

Majurilla on ainakin kaksi selitysmallia. Termi tulee sanasta maior (suurempi). Toisaalta nimike on myös tehtäväperusteinen, eli majurilla oli huollon ja vartioinnin organisointiin liittyviä vastuita. Arvo on lainattu kieleemme ruotsista.

 

Päämies ja sijainen

Kapteenin takana on latinan sana caput (pää), eli kapteeni on päämies. Luutnantti on sijainen ja nimitys tulee latinasta ranskan kielen kautta (lieu tenant, paikkaa pitävä). Everstiluutnantti on siis everstin sijainen ja kenraaliluutnantti kenraalin sijainen.

Vänrikki ei aluksi ollut upseeri, vaan lipunkantaja. Saksan kielessä lippu on Fahne ja sen yleensä nuori kantaja oli Fahnenjunker, josta muodostui Fähnrich. Virossa alin upseeriarvo on lipnik, siis lippuniekka. Lipun näkymisellä taistelukentällä oli tärkeä merkitys, ja siksi vänrikillä piti olla taktista silmää. Ratsuväen lippua kutsuttiin nimellä cornette ja sen kantajaa loogisesti kornetiksi. Kyseinen arvo samoin kuin kapteenia vastannut ratsumestari poistuivat Suomen järjestelmästä 1940-luvun lopussa.

Luutnantti on sijainen.

Palvelija ja sukkuloija

Sekä vääpeli että kersantti juontuvat erään tulkinnan mukaan oikeusjärjestelmästä. Rooman valtakunnan virkamies serviens muuntui ranskaksi muotoon sergent, ja siitä on enää lyhyt matka kersanttiin. Termillä on tarkoitettu myös sotilaspalvelijaa tai ritarin henkilökohtaista avustajaa.

Sana Weibel merkitsee osissa saksalaisen kulttuurin aluetta oikeuden lähettiä tai kirkon palvelijaa. Etymologiseksi perustaksi on esitetty myös sanaa Weib (vaimo), onhan vääpeli suomalaisessa perinteessä komppanian äiti. Eräs selitysmalli juontuu sukkulasta ja vääpelin tehtävästä sukkuloida miehistön ja päällystön välissä huolehtimassa sotajoukon käytännön asioista.

Korpraali on sanana samaa sukua kuin kapteeni, eli taustalla on pää. Korpraali on ollut pienen joukon johtaja tai rivimiesten päämies.

 

Amiraali pohjautuu emiiriin

Merivoimien arvoissa on kersantteineen ja luutnantteineen monta maa- ja ilmavoimien järjestelmästä tuttua nimeä, mutta poikkeuksiakin on. Poikkeavien arvojen alkuperän selvittäminen osoittautuikin tätä artikkelia tehdessä visaiseksi urakaksi, jossa eivät oikein pystyneet auttamaan sotilasperinteen parhaat tietoteokset eivätkä kielitieteilijät sanakirjoineen, ja vesiperä tuli merivoimienkin taholta. Ehkä syntytaustoja ei ole lähdeteoksiin kirjattu juuri siksi, että yksiselitteistä tietoa ei ole ollut saatavissa.

Laivastossa kenraaleita vastaavat amiraalit. Nimitys juontuu arabian kielen emiiristä. Kontra-amiraali oli armadan jälkipään johtaja. Jos armada joutui tekemään täyskäännöksen, niin jokainen alus käänsi kurssin tulosuuntaan omalla paikallaan. Käännöksen jälkeen kontra-amiraalin alus purjehti armadan kärjessä, ja hän johti armadaa kunnes amiraali ja vara-amiraali olivat omilla paikoillaan. Vara-amiraali oli nimensä mukaisesti amiraalin varsinainen sijainen. 

Vääpelin juuret ovat toisaalta oikeuden lähetissä ja toisaalta miehistön ja päällystön välissä sukkuloivassa käytännön asioiden hoitajassa.

Kommodorin juuret tehtävänimikkeessä

Kommodorillekin on monta historiallista selitysmallia. Loogiselta kuulostaa selitys, että se on ollut laivasto-osaston sotilasarvoltaan vanhimman aluksenpäällikön arvonimi, joka on annettu kutakin operaatiota varten erikseen. Kapteeniluutnantti on luutnanteista vanhin eli luutnanttien päällikkö. Saman tyyppinen muodoste on maataloussanaston isäntärenki, renkien vanhin, joka tarvittaessa hoitaa isännän tehtäviä.

Merivoimien miehistö- ja aliupseeriarvoista matruusi, ylimatruusi, pursimies ja ylipursimies poikkeavat maa- ja ilmavoimien arvoista. Kauppamerenkulussa puosu sekä pursimies merkitsevät kansimiehistön työnjohtajaa. Analogia sotilasmerenkulkuun on ilmeinen. Matruusi pohjautuu hollannin kielen sanaan matroos, ja sana on helposti tunnistettavissa monista muistakin kielistä. Kommodorin vastine useissa kielissä ja merivoimien arvojärjestelmissä on captain eri muodoissaan.

 

Merivoimienkin arvoilla sekava alku

Maavoimien sotilasarvojen käyttöönottovaihe itsenäisyyden alussa oli hyvin sekava, ja uusia normeja tuli tiheään. Sama oli tilanne merivoimien suhteen. Heinäkuussa 1918 annettuihin normeihin tuli jo elokuussa muutoksia. Seuraavat muutokset tehtiin joulukuussa.

Amiraalit ja luutnantit olivat alun perinkin lähes nykyisellä mallillaan. Kontra-amiraali putosi pois joulukuussa 1918, samoin yliluutnantti. Luutnantin arvo hyppäsi silloin yhden pykälän ylöspäin ja alimmaksi arvoksi otettiin aliluutnantti.

Esiupseeriportaassa kävi varsinainen myllerrys vuoden 1918 aikana. Heinäkuun 1918 normeissa komentaja vastasi kaluunoiden perusteella nykyistä lippueamiraalia ja arvo luokiteltiinkin everstiä korkeammaksi. Nykyistä komentajaa vastasi 1. luokan komentajakapteeni ja nykyistä komentajakapteenia 2. luokan komentajakapteeni.

Kontra-amiraali oli alkujaan suuren laivasto-osaston jälkipään johtaja.

Kommodori tuli – komentaja poistui

Kommodori ilmestyi arvojärjestelmään joulukuussa 1918 ja komentaja poistui. Kommodorin ja komentajakapteenin väliin tuli varakommodori. Amiraaliportaassa olivat vain amiraali ja vara-amiraali.

Kun joulukuun 1918 järjestelmään lisättiin myöhemmin jo kerran poistetut kontra-amiraali ja yliluutnantti, ja varakommodori vaihdettiin komentajaksi, oltiinkin upseerien osalta lippueamiraalia vaille nykyisessä arvoasteikossa. Lippueamiraali tuli järjestelmään prikaatikenraalin mukana vasta 1995.

 

Lähteitä:

Lehtonen Juhani U.E.: Sotilaselämän perinnekirja

Palokangas Marko: Itsenäisen Suomen sotilasarvot ja –arvomerkit

Roudasmaa Stig: Sotilasvirkapuvut vuonna 1918 (eripainos Sotahistoriallisesta aikakauskirjasta n:o 5, 1986)

Nykysuomen sanakirja

Uusi sivistyssanakirja

 

Lue myös: 1.9.2020 Yliluutnantin arvo tuli Suomessa käyttöön vasta sotien jälkeen ja oli hävitä 2000-luvun alussa