Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivue operoi nykyään viittä keskiraskasta Airbus Helicopters H215 -kopteria. Kaksi ensimmäistä (OH-HVF ja HVG) hankittiin vuonna 1988 ja kolmas (OH-HVI) 1992. Kaksi uutta Super Pumaa ostettiin vuonna 2015 (OH-HVP ja HVQ). Kopterit ovat siviili-ilma-alusrekisterissä ja voivat siten operoida myös Ahvenanmaalla.
Rajavartiolaitoksen lentotoiminnan juuret ovat 1930-luvulla. Pyöriväsiipiskalustoa on ollut käytössä 1960-luvun alusta alkaen, mutta Vartiolentolaivueen perustaminen 1981 keskitti toiminnan, kun meripelastus siirrettiin sisäministeriön pelastusosastolta Rajavartiolaitokselle. Päätukikohdaksi tuli Turku ja muut toimipisteet sijaitsivat Helsinki-Malmin lentoasemalla ja Rovaniemellä. Vartiolentolaivue sai tuolloin kalustokseen kolme neuvostoliittolaista Mil Mi-8 -kopteria, joita myös Ilmavoimat tuolloin käytti. Yksi Rajan Mi-8 menetettiin onnettomuudessa ja tilalle hankittiin uusi.
Meillä Mi-8-kalustoa modifioitiin muun muassa läntisellä avioniikalla ja lämpökameralla. Silti tyyppiä ei alun perinkään ollut tarkoitettu meripelastuskäyttöön. Se ei esimerkiksi kyennyt leijuntaan yhdellä moottorilla. SAR-toiminta (Search and Rescue) oli kuitenkin tyypin tärkein tehtävä, joten korvaustarve oli ilmeinen.
Vuonna 1983 asetettu helikopteritoimikunta tutustui peräti yhteentoista tarjolla olevaan tyyppiin. Tärkeimmät niistä koelennettiin perusteellisesti. Valituksi tuli ranskalainen Aérospatiale A.S.332L1 Super Puma. Sittemmin valmistaja muuttui Eurocopteriksi ja nykyisin lentolaite tunnetaan nimellä Airbus Helicopters H215 Super Puma. Hyvänä kakkosena kopterivertailussa tuolloin oli Sikorsky/Westland Sea King, jonka vanhempi polvi muistaa mereen laskeutuneista Apollo-kapseleista astronautteja noutaneena helikopterina.
Super Puma perustuu aiempaan kaksimoottoriseen Sud Aviation S.A.220 Puma -kopteriin, joka teki ensilentonsa 1965. Se suunniteltiin Ranskan armeijan spesifikaatioiden mukaiseksi kuljettamaan 20 sotilasta. Yhtiöjärjestelyjen kautta valmistajaksi tuli Aérospatiale, joka kehitti vientimenestystä keränneestä Pumasta tehokkaammilla moottoreilla varustetun A.S.332 Super Puman sekä sotilaskäyttöön tarkoitetun A.S.532 Cougar -version.
Super Pumaa suunniteltaessa tavoitteena oli rakentaa ilma-alus, joka soveltuu meritoimintaan ja erityisesti Pohjanmeren öljynporauslauttojen huoltolentoihin. Kopteri sai uudet tehokkaammat Turbomeca Makila 1A1 -suihkuturbiinit sekä komposiittivalmisteisen nelilapaisen pääroottorin. Vaurionkestävyyteen kiinnitettiin erityistä huomiota kovien laskujen varalta. Ensilento tehtiin 1978 ja myös Super Pumasta tuli menestys. Käyttäjiä on noin 40 maassa ja sitä on myös rakennettu lisenssillä Indonesiassa.
Suomen meripelastuskopteriksi valittiin A.S.332L1-versio, jossa L tarkoittaa perusmallia pidempää runkoa ja 1 puolestaan 1A1-moottoriversiota. Myös polttoainetta mahtuu mukaan enemmän. Myöhemmin hankitut kaksi kopteria ovat parannettua A.S.332L1e-versiota (nykyisin siis H215).
Vartiolentolaivueen toiminnassa tärkeä ominaisuus on mahdollisuus operoida jäätävissä olosuhteissa. Monestihan meripelastustehtävät tulevat eteen juuri huonoissa sääolosuhteissa. Super Pumat onkin varustettu jäänestojärjestelmällä muun muassa moottoreiden ilmanotoissa sekä roottorin lavoissa.
Etsinnöissä tärkeä väline on Wescam-lämpökamera, josta on apua etsinnöissä niin maalla kuin merellä. Miehistöllä on myös NVG-pimeänäkölaitteet (Night Vision Goggles). Lisäksi varustukseen kuuluu tehokas valonheitin, jonka keilassa pelastusliivien heijastimet voi havaita jo kaukaa. Kopterissa on säätutka.
Super Pumaa lennetään viiden henkilön miehistöllä: kaksi ohjaajaa, mekaanikko sekä pintapelastaja ja ensihoitaja (molemmilla vesikoulutus). Käytössä on tuplavinssi, joilla voidaan laskeutua leijuvasta kopterista pelastustehtäviin. Niitä käytetään myös avustettavien nostamiseen kopteriin. Mukaan mahtuu 10–15 pelastettua.
Super Pumassa oli jo hankittaessa 80-luvun lopussa erittäin moderni ohjaamo monitoiminäyttöineen. Avioniikan neliakselinen autopilotti mahdollisti esimerkiksi automaattisen hakeutumisen leijuntaan karttanäyttöön merkityn kohteen vierelle. Parannus aiempiin Mi-8-kopteriin verrattuna oli huima.
Nyt käytössä olevissa uusissa ja uusituissa koneissa näkyy lisäksi vuosikymmenten aikana tapahtunut kehitys erityisesti autopilotissa. Integroitu tehtävänhallintajärjestelmä EO/IR-laitteineen on myös parantanut suorituskykyä.
Vartiolentolaivue käyttää Super Puma -kalustoa meripelastukseen, rajaturvallisuuden valvontaan sekä muihin pelastus- ja sairaankuljetustehtäviin. Muiden viranomaisten tukemiseen kuuluu esimerkiksi metsäpalojen sammutus ulkoisen 2 000 litran Bambi Bucket -vesisäiliön avulla. Se voidaan täyttää sopivalta vesialueelta.
Alun perin Super Pumat hankittiin vedenalaisen valvonnan mahdollistavalla kaikumittauskyvyllä. Hydrofoni laskettiin rungon aukosta vaijerin varassa veden alle. Laitteisto oli irrotettava, mutta tämä ominaisuus ei enää ole käytössä.
Tarvittaessa Super Puma voi kuljettaa myös Rajan tai poliisin erikoisjoukkoja niin laivoilla kuin maalla eteen tuleville tehtäville. Laskeutuminen kohteeseen tapahtuu leijuvasta kopterista Fast Rope -köyttä pitkin.
Tunnetuin Super Puma -operaatio on ilman muuta osallistuminen uponneen Estonia-autolautan pelastustoimiin syyskuussa 1994. Suurimman työn teki ensimmäisenä onnettomuuspaikalle kello 3.05 saapunut Turun tukikohdassa valmiudessa ollut OH-HVG. Nostettuaan pelastuslautoilta neljä ihmistä se palasi Turkuun tankkaamaan ja hakemaan toisen pintapelastajan.
Palattuaan merelle HVG nosti turvaan peräti 40 ihmistä kello 5.15–9.15. Suuri määrä selittyy sillä, että pelastetut vietiin alueelle pysähtyneille autolautoille eikä mantereelle. Pelastustoimiin osallistui myös myöhemmin ilmaan saatu OH-HVF, mutta henkiinjääneitä se ei enää löytänyt.
Kaikkiaan operaatiossa oli neljästä maasta mukana yhteensä 24 helikopteria, jotka pelastivat kaikkiaan 104 henkeä. Neljä ruotsalaista Super Pumaa nostivat merestä 36 ihmistä, joten kopterityypin osuus oli 80.
Vuonna 2012 käynnistettiin tarjouskilpailu Helsingin tukikohdan kolmen pienemmän Agusta Bell AB412 -kopterin korvaamiseksi. Valituksi tulleilta A.S.332L1e-koptereita tilattiin kaksi. Hinnaksi arvioitiin 62 miljoonaa euroa ja siihen saatiin tukea Euroopan ulkorajarahastolta.
Ensimmäinen uusi Super Puma OH-HVP lennettiin Malmille helmikuussa 2016 ja toinen OH-HVQ toukokuussa. Uusissa koneissa on uuden sukupolven avioniikka, lämpökamera ja autopilotti. Hankinta paransi merkittävästi pelastuskykyä Suomenlahdella verrattuna aiempaan kalustoon.
Vuonna 2012 oli käynnistynyt myös kolmen aiemman Super Puman päivityshanke eli retrofit. Vuonna 2015 noin 8 600 tuntia lennetty OH-HVF purettiin ensimmäisenä pelkäksi rungoksi Ranskassa Airbus Helicoptersin tehtaalla. Se tarkastettiin ja siihen tehtiin tarvittavat korjaukset. Kopteri sai kokonaan uudet järjestelmät, jotka nostivat sen H215-tasolle. Päivitys osoittautui kuitenkin odotettua haastavammaksi. HVF valmistui 2019.
Kaksi seuraavaa vanhempaa Super Pumaa päivitettiin Romaniassa Airbusin tehtaalla. Hanke valmistui joulukuussa 2021 pari vuotta myöhässä, kun OH-HVI saapui Vartiolentolaivueen uuteen tukikohtaan Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Päivityksellä kolmelle 30 vuotta palvelleelle kopterille saatiin kustannustehokkaasti vielä lisää käyttöaikaa aina 2030-luvun puoliväliin.
Airbus Helicopters H215
Pituus 16,29 m
Korkeus 4,87 m
Roottorin halkaisija 15,60 m
Matkanopeus 240 kmh
Suurin nopeus 310 kmh
Toiminta-aika 4,5 h
Toimintamatka 1 000 km
Tyhjäpaino 5 500 kg
Polttoaine 2 020 l
Suurin lentopaino 8 600 kg
Moottoriteho 2 x 1 870 hv
Matkustajia 20
Pelastuskyky 10 henkilöä 200 km päästä
