Kun HMS Dreadnought valmistui Portsmouthin telakalta vuonna 1906, sen sanottiin tehneen kaikki aiemmin valmistuneet sotalaivat ”vanhentuneiksi”. Laivan koko, tekniikka ja varustelu olivat ennennäkemätöntä luokkaa.
Aikansa moderneimman aluksen valmistuminen johti kilpavarusteluun, jossa muut maat pyrkivät vastaamaan Ison-Britannian kasvavaan dreadnought-laivojen määrään ennen ensimmäisen maailmansodan alkamista.
Laivalle annetulla nimellä Dreadnought viitattiin päällystakkiin, jota käytetään myrskyisällä säällä. Takin mukaan nimetty HMS Dreadnought oli laivana niin vallankumouksellinen, että sen valmistuttua termillä dreadnought alettiin viitata myös muihin saman kokoluokan aluksiin, jotka sen jälkeen rakennettiin.
HMS Dreadnoughtista teki poikkeuksellisen muun muassa sen nopeus. Ensimmäisenä höyryturbiinien avulla liikkuvana suurena sotalaivana sen nopeus oli parhaimmillaan 21 solmua eli 39 km/h. Tämä teki aluksesta luokkansa nopeimman. Tehokkaan koneiston ansiosta myös panssaroinnista voitiin tehdä vahva ilman, että nopeus olisi kärsinyt liikaa.
Aluksen aseistus ja siihen liittyvä tekniikka olivat huippuluokkaa. HMS Dreadnoughtilla oli käytössään muun muassa kymmenen 12 tuuman tykkiä, lukuisia pienempiä aseita sekä useita vedenalaisia torpedoputkia.
Alus myös valmistui hämmästyttävän nopeasti, noin vuodessa. Se oli 160 metriä pitkä ja painoi yli 18 000 tonnia. Alukseen mahtui noin 800 hengen miehistö.
Katkaisi saksalaisen sukellusveneen kahtia törmäämällä siihen
Ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä Iso-Britannia oli valmistanut lähes 30 dreadnought-alusta, ja ennen sotaakin niitä oli käytössä jo 17. Vuonna 1914 alkaneen sodan aikaan alkuperäinen HMS Dreadnought ei ollut enää modernein vesillä seilaava sota-alus, mikä vaikutti sille asetettuihin tehtäviin.
Alusta ei muisteta suurista taisteluvoitoista sodassa, mutta yhden hyvin erikoisen voiton se saavutti ja selvisi ehjänä sodasta.
Dreadnought onnistui maaliskuussa 1915 upottamaan saksalaisen sukellusveneen U-29:n törmäämällä siihen Skotlannin edustalla.
U-29 oli ampunut torpedon toista dreadnought-alusta, HMS Neptunea kohti. HMS Dreadnought havaitsi U-29:n ja lähti sen perään.
Dreadnought sai lyhyen jahtaamisen jälkeen katkaistua törmäyksellään sukellusveneen kahtia. Sukellusvene upposi, eikä kukaan U-29:n miehistöstä selviytynyt. Tiettävästi kyseessä on ainoa kerta, kun sukellusvene on kokenut tällaisen kohtalon.
Erikoinen upotus jäi HMS Dreadnoughtin ainoaksi merkittäväksi voitoksi sodassa.
Alus siirrettiin sodan jälkeen reserviin ja myytiin romutettavaksi 1920-luvun alussa.
Vuonna 1906 vesille lasketun HMS Dreadnoughtin palvelusaika jäi siis lopulta melko lyhyeksi. Alle parissa kymmenessä vuodessa alus oli muuttunut vallankumouksellisesta kalustosta romumetalliksi.
Sen merkitys sotalaivojen kehityksessä oli kuitenkin suuri.
Super-dreadnoughteja valmistui sotaan mennessä
Sotaan mennessä dreadnought-varustelu oli edennyt niin ripeään tahtiin, että 1910-luvun alussa vesillä alkoi seilata jo eri suurvaltojen super-dreadnoughteiksi kutsuttuja aluksia. Osa niistä pysyi käytössä toisessa maailmansodassakin.
Toisen maailmansodan lähestyessä Iso-Britannia jatkoi laivojensa kehitystä muiden maiden tavoin ja rakensi HMS Dreadnoughtia huomattavasti isompia taistelulaivoja sekä lentotukialuksia. Sen sijaan vanhoja laivoja oli sopimuksen sanelemana pakko poistaa käytöstä.
Kilpavarustelua hillittiin viiden maan yhteisellä sopimuksella. Washingtonin laivastosopimuksella rajoitettiin sen allekirjoittajamaiden laivastojen kokoa, mikä johti useiden ensimmäisen maailmansodan aikaisten dreadnought-laivojen romuttamiseen. Sopimuksen allekirjoittivat vuonna 1922 Yhdysvallat, Iso-Britannia, Japani, Ranska ja Italia. Britannian osalta sopimus tarkoitti, ettei kuninkaallinen laivasto saanut ylittää 533 000 tonnia suurten taistelulaivojen osalta.
HMS Dreadnought
- Valmistunut vuonna 1906 Portsmouthin telakalta.
- Palveli ensimmäisessä maailmansodassa Ison-Britannian laivastoa. Romutettiin pian sodan jälkeen.
- Uppouma yli 18 000 tonnia. Pituus 160 m, leveys 25 m. Syväys 8 m.
- Koneteho 22 500 hv, nopeus 21 solmua eli 39 km/h.
- Miehistöä enintään noin 800.
- Aseistuksena mm. kymmenen 12 tuuman tykkiä, kymmeniä pienempiä tykkejä sekä viisi vedenalaista torpedoputkea.
Lähteitä:
https://www.britannica.com/topic/Dreadnought-British-battleship
https://www.wired.com/2014/08/the-wwi-battleships-that-saved-and-doomed-the-british-empire/
