Martti J. Kari oli jo pienestä asti kiinnostunut historiasta. Jopa siinä määrin kiinnostunut, että hän oli vakaasti päättänyt opiskella itsensä historianopettajaksi. Varusmiespalvelustaan Utin erikoisjoukoissa suorittaessaan Kari pääsi kuitenkin tekemään asioita, jotka nuoren miehen silmin olivat enemmän kuin hyviä hommia. Hänen omien sanojensa mukaan päätös historian laitoksen ja Kadettikoulun välillä oli tiukka. Kari vitsailee laskeneensa, että Kadettikoulussa ei ainakaan heiteltäisi selkään liidulla, eikä Kadettikoulussa tarvitsisi ottaa opintolainaakaan.
Lopulta upseerinpolku aukesi, ja hyvin aukesikin. Kari ehti muun muassa johtaa Viestikoelaitosta ja toimia Pääesikunnan apulaistiedustelupäällikkönä.
Komean upseerinuran jälkeen monella olisi siintänyt edessä jo eläkepäivät, mutta Kari on aina sotilasurastaan huolimatta ollut aktiivinen läpi uransa myös akateemisen maailman puolella. Niinpä tie vei Jyväskylän Mattilanniemeen.
Nykyisin Kari on Jyväskylän yliopistonopettajana turvallisuus ja strateginen analyysi-maisteriohjelmassa, jossa hän vetää kaikkiaan kuutta eri tiedustelukurssia graduohjausten ohella. Tohtoriksi hän väitteli viime vuoden lopulla aiheenaan Venäjän kokema kyberuhka ja keinot, joilla se näitä pystyy torjumaan.
Kari itse puhuu sujuvasti venäjää, pääsihän hän opiskelemaan sitä Helsingin yliopistoon jo vuonna 1985. Tämän lisäksi hän on itäisen naapurimaan asiantuntija ja jopa allekirjoittaa sähköpostinsa sitaatilla, joka on kirjailija Mihail Bulgakovin kynästä. Venäjäksi sekin, totta kai. Mikä siinä Venäjässä Karia niin kiehtoo?
– Olen aina ollut kiinnostunut Suomen historiasta. Jos Suomen historiaa lukee, ei pääse usein kolme riviä pidemmälle, kun Venäjä tulee tavalla tai toisella aina vastaan. Se Venäjä on aina siellä. Ajattelin, että en voi ymmärtää Suomen menneitä ja tulevia kohtaloita, jos en ymmärrä Venäjää. Sen lisäksi venäjän kieli on upea suurten kirjailijoiden kieli, Kari toteaa.
Karin mukaan, mikäli haluaa ymmärtää Venäjän harjoittamaa geopolitiikkaa, tulee myös ymmärtää venäläistä sielunmaisemaa ja ajatusmalleja, jotka monesti eroavat paljonkin siitä, mihin länsimaissa on totuttu. Väitöskirjaa tehdessään Kari törmäsi strategisen kulttuurin teoriaan. 1970-luvulla amerikkalaisten kehittämässä teoriassa mietittiin, miten Neuvostoliitto reagoisi mahdollisessa ydinsodassa.
– Amerikkalaiset ymmärsivät Neuvostoliiton, joka menetti 20 miljoonaa ihmistä toisessa maailmansodassa, kääntäneen nämä kaikki kuolleet sankareiksi ja marttyyreiksi. Ei siis uhreiksi. He tajusivat, että venäläiset eivät ehkä pelkääkään ihmisuhreja niin paljon kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Strategisen kulttuurin teoria tarkoittaa, että tietyn maan johtoon tai ihmisiin liittyy tietynlainen ajattelu, johon vaikuttavat voimakkaasti maan historia, sen maantiede ja Venäjän tapauksessa se, että maa on keskusjohtoinen ja teknologisesti jälkeenjäänyt.
Karin mukaan Venäjällä on normaali olotila kokea olevansa eräänlaisessa piiritystilassa ja uhattuna. Hänen mukaansa keskusjohtoinen hallinto myös viestii tätä aktiivisesti. Tällä ajattelulla kansa on helpompi saada niin sanotusti ryhmittymään lipun ympärille.
– Venäjän imperialistinen aggressiivisuus perustuu siis todellisuudessa pelkoon. Meidän reilu kolmekiloinen villakoirammekin murisee muille koirille ja yrittää tällä tavalla luoda ympärilleen suojavyöhykettä. Kyse on samasta asiasta, ja tästä me suomalaisetkin olemme maksaneet historian saatossa, Kari havainnollistaa.
Onko Venäjän helpompi toimia, kun se asemoi itsensä jotakin vastaan ja sillä on osoittaa kansalaisilleen selkeä vihollinen ja uhka?
– Ei sen tarvitse olla konkreettista sodankäyntiä, mutta kyllä heillä on viholliskuvalle tarvetta. Meillä lännessä on tyypillisesti sota ja rauha. Venäläisillä siihen väliin mahtuu noin 50 harmaata vyöhykettä, jossa he operoivat äärimmäisen taitavasti. Venäjä on tavallaan jatkuvasti sodassa. Vladimir Putinhan on itse sanonut, että Venäjä ei hävinnyt kylmää sotaa, koska se ei ole päättynyt.
Pitääkö Suomen sitten pelätä Venäjää? Karin mukaan ei tarvitse. Tosin sitä ennen hän on käynyt ääneen läpi kaikki muut Suomen rajanaapurimaat ja todennut, että näistä yksikään ei uhkaa sotilaallisesti Suomea nyt, ja tuskin lähitulevaisuudessakaan. Jos joku Suomea siis uhkaa, se on Venäjä. Maantieteellisesti Suomen sijainti on tunnetusti haastava.
– Venäjähän on käytännössä kolmio. Nämä kolmion kärjet ovat Moskova, Pietari sekä Murmansk, josta käsin Venäjä pääsee tarvittaessa meritse aina Atlantille saakka. Näistä kolmesta nyt kaksi jälkimmäistä sattuvat olemaan meidän rajamme kupeessa.
Suomen Nato-kysymyksen Kari näkee haasteellisena vain, jos Ruotsi hakeutuu Natoon ennen Suomea.
– Mitä jos Ruotsi menisi Natoon? Tulisiko Venäjälle tarve jollain tavalla työntää omaa puolustustaan, enkä tarkoita perinteistä kineettistä puolustusta, Suomen puolelle ja tuoda näin puskurivyöhykettä Pietarille ja Murmanskille? Yritettäisiinkö esimerkiksi informaatioympäristössä Suomea muokata enemmän 1970-luvun kaltaiseksi Suomeksi ja tulisiko esimerkiksi Suomelle vaatimus taata, että meidän kauttamme ei mitään uhkaa kohdistu Murmanskiin tai Pietariin? Jos taas Suomi menisi yhdessä Ruotsin kanssa Natoon, Venäjä ei voisi oikeastaan tehdä mitään, Kari spekuloi.
Vaikka Venäjää ei tarvitse pelätä, kannattaa sitä Karin mukaan kuitenkin pitää silmällä ja varsinkin sen erilaisia vaikuttamiskeinoja. Kyberpuoleen erikoistuneen opettajan mukaan teknisesti Venäjä on Kiinaa ja Yhdysvaltoja jäljessä jokusen vuoden perässä, mutta se ei poista tosiasiaa, etteikö Venäjä osaisi vaikuttaa ja hämmentää taitavasti. Esimerkiksi Euroopan henkinen jakautuminen pelaa asiantuntijan mukaan vahvasti Venäjän pussiin.
– Mikään uusi asia tämä vaikuttaminen ei ole, sitä on tapahtunut aina. Siihen käytetään nykyään edelleen tiettyjä kansalaisjärjestöjä. Meillä on poliitikkoja, jotka ovat venäläisissä kaupallisissa tai vastaavissa yrityksissä töissä. Tuskin he siellä ovat oman kaupallisen tai teknisen osaamisensa takia. Tämän lisäksi meillähän on näitä hyödyllisiä idiootteja, jotka puhuvat Venäjän puolesta, kun kyse on vaikka lapsikaappauskysymyksistä. Tällä kaikella pyritään heikentämään Euroopan unionia, pyritään heikentämään Suomen kykyä puolustautua ja pyritään yleisesti polarisoimaan yhteiskuntaa.
Martti J. Kari
Eversti evp.
Jyväskylän yliopiston opettaja turvallisuus ja strateginen analyysi -maisteriohjelmassa.
Toiminut aiemmin muun muassa Viestikoelaitoksen johtajana ja Pääesikunnan apulaistiedustelupäällikkönä. Oli myös suunnittelemassa uusia tiedustelulakeja.
Harrastukset: kielten opiskelu, koiran kanssa lenkkeily, penkkiurheilu.
