Taisteluensiavun kultaiset säännöt
1) Voita taistelu ennen kuin hoidat – paras taisteluensiapu on tuliylivoima.
2) Älä hoida avoimella – typerällä tekemisellä on kohta yhden sijaan kaksi haavoittunutta! Ks. kohta 1.
3) “One is none, two is one, three is two…” pätee myös ensiaputavaroissa!
4) Käytä aina haavoittuneen omia välineitä ensi sijassa – et koskaan voi tietää, milloin itse tarvitset omia itseesi.
5) Asettele ensiapuvälineet varustukseen siten, että saat ne käsiisi kaikissa asennoissa ja molemmin käsin. Sopikaa yksikössänne, missä ensiapuvälineet kannetaan ja merkatkaa tasku näkyvästi, jotta auttamaan tullut kaveri löytää välineet.
+ Osaa cABCD ja opettele käyttämään TQ- ja IFAK-tavaroita esim. MPK:n TCCC-kursseilla.
Tällä viikolla vinkataan taisteluensiavusta. Tai pikemminkin taisteluensiavun yhdestä tärkeimmistä välineistä eli kiristyssiteestä (Tourniquet tai TQ). Kiristyssiteiden teho on tiedetty jo satoja vuosia ja ainakin siitä asti, kun ampuma-aseet tulivat taistelukentälle, on kiristysside ollut tärkeä jokaisen sotilaan ensiapuväline. Suomessakin kiristyssiteen tekeminen tilapäisvälineestä, esimerkiksi vyöstä, opetettiin ennen sotia kaikille. Sotamiehen taskukirja vuodelta 1939 kertoo seuraavaa:
”Jos taas verta vuotaa paljon, asetetaan puristava side painamaan valtimoa haavan ja sydämen välille siten, että se lujasti painaa valtimoa kireälle lihan alla olevaa luuta vasten.”
Myöhemmin sotien jälkeen kiristyssiteen käytön opetuksesta niin Suomessa kuin maailmallakin luovuttiin – ilmeisesti kiristyssiteiden aiheuttamien kudosvaurioiden pelon takia. Nyt kun kiristyssiteet ovat tehneet paluun niin taisteluensiavussa kuin myös osin siviiliensihoidossa, Sotamiehen taskukirjan ohje on edelleen käypä nykyisillä kiristyssiteillä.
1990-luvun lopulla USA:ssa tutkittiin paljon, mitkä olivat taistelukentällä mahdollisesti estettävissä olevat yleisimmät kuolinsyyt. Tutkimuksesta syntyi taiteluensiavun käsite (Tactical Combat Casualty Care, TCCC), joka jalkautui Yhdysvaltojen asevoimiin 2000-luvun alussa ensin erikoijoukkoihin ja sitä kautta kaikkiin puolustushaaroihin. Tutkimus osoitti, että suurimaat niistä olivat henkeä uhkaava raajaverenvuoto, ilmatien menettäminen ja keuhko-ontelon ylipainetila eli paineilmarinta. Taisteluensiavun tavoitteena onkin kohdistaa toimenpiteet ensivaiheessa näiden ehkäisyyn.
Mutta nyt emme mene noihin kahteen jälkimmäiseen, vaan käsittelemme henkeä uhkaava raajaverenvuotoa, joka on kiristyssiteen ja painesiteen käytöllä estettävissä. Paineside onkin varmasti monille varusmiespalveluksesta tuttu, joten nyt painopiste on kiristyssiteessä.
Kuten monessa muussakin, israelilaiset olivat tässäkin edelläkävijöitä oman sotakokemukseen perustuvan doktriininsa kanssa. He ottivat aktiivisesti 1980-luvulla käyttöön niin sanotut silikonikiristyssiteet, joita kulkeutui Suomeenkin rauhanturvaajien mukana. Myöhemmin meilläkin otetiin muun muassa Afganistanin kokemusten perusteella käyttöön TCCC:n periaatteet ja sitä kautta tulivat meille kaupalliset kiristyssiteet, joista Puolustusvoimilla on lähinnä käytössä Combat Application Tourniquetta eli C.A.T.:ia ja SOF Tactical Tournique:ta eli SOFTT:ta. En tässä käy tarkemmin kiristyssiteen käyttöä, vaan siihen löytyy hyvät ohjeet Puolustusvoimien Taistelijan opas 2013:sta, joka on ladattavissa PV:n nettisivuilta.Tosin kiristyssiteenkään käyttöä ei opi vain oppaasta, vaan sitä pitää harjoitella. Tähän MPK:n kurssit tarjoavat hyvät mahdollisuudet!
”One is none, two is one, three is two…” kuuluu amerikkalainen sanonta. Toinen sanonta on, että jos kantaa mukanaan jotain, joilla teet reiän ihmiseen, tulisi kantaa mukana myös jotain, jolla tämä reikä paikataan. Itse kannan mukana yhteensä neljää kiristyssidettä: yksi taistelupaidan hihassa ja yksi taisteluvyön ensiapupakkauksessa, yksi taiteluliivin taistelijan ensiapupakkauksessa (IFAK = Individual First Aid Kit) ja yksi liivissä keskellä siten, että se on helposti saatavilla yhdelläkin kädellä ja molemmin käsin.
Puolustusvoimien taistelijan EA-sarjaan kuluu tasku kiristyssiteelle, jota moni pitää M17-liivin tukikäden puoleisessa olkaimessa, joka onkin hyvä paikka, jos itsellä liikkuvuus riittää siteen saamiseen olkapäältä. Itse kannan pääosin C.A.T.:n oman mieltymyksekseni takia. Koen C.A.T.:n olevan paremmin yhdellä kädellä käytettävä. Tosin taistelijan ensiapupakkauksessa minulla on myös SOFTT sen tutkitusti paremman tehon takia, niissä tapauksissa, joissa yhden kiristyssiteen teho ei riitä. Kiristyssidettä kannettaessa suljetussa taskussa kannattaa taskun kanteen merkitä esim. ”TQ” tai ”+”, jotta hädässä kiritysside löytyy.
Suurin piirtein vuoden 2012 aikoihin Afganistanissa, kun iskut tukikohtien sisällä yleistyvät (ns. Insider attack), britit ottivat tavaksi kantaa heti saatavilla kiristyssidettä taistelupaidan vasemmassa kyynärtaskussa siten, että se lukittuu taskun velcro-pintaan. Tämä tapa on erinomainen ja on Suomeenkin levinnyt monelle ammattisotilaalle. Itselleni tämä tapa oli leiriin luonteva, sillä ulkopuolella kannoin pistoolia ja kiristyssidettä taisteluvyössä, mikä oli hankalaa leirissä, jossa taas kannoin pelkää pistoolia erillisessä lonkkakotelossa ja kiristyssidettä taistelupaidan taskussa. Taistelupaidan kyynärtaskussa kantamisen miinuksena on se, että vasemmasta hihasta sidettä on käytännössä mahdotonta saada vasemmalla kädellä, joten osa kantaa taistelupaidan molemmissa hihoissa kiristyssidettä.
PS. Ethän sinä koskaan harjoittele ns. kovilla kiristyssiteillä? Kiristyssiteet ovat kertakäyttöisiä, ja vaikka ne kestävät hyvin harjoittelua, ei valmistaja takaa niiden luotettavuutta, jos niitä käytetään useita kertoja. Myös Puolustusvoimilla on ohjeistus merkitä harjoitussiteet ja ”kovat siteet” erikseen sekä käyttää harjoittelussa erillisiä harjoitteluun tarkoitettuja kiristyssiteitä ja pitää operatiivisessa käytössä olevat kiristyssiteet vain valmiuskäytössä. Itse olen hankkinut harjoituskäyttöön erityisen sinisestä muovista valmistetun C.A.T. Trainer -version, jolloin elintärkeää treeniä voi tehdä, mutta todellista tilannetta varten varattu side ei kärsi. Trainer on sinistä väriä lukuun ottamatta muutoin täysin samanlainen kuin kantamani ”kova” C.A.T.
Kirjoittajasta: Yleisesikuntamajuri, jolla on 20+ vuotta jalkaväki-, panssari- ja panssarijalkaväkikokemusta niin koti- kun ulkomailtakin. Harrastaa crossfitiä ja sotilastarkka-ammuntaa sekä satunnaisesti SRA:ta. Sotilastarkka-ammunnassa hän on edustanut Puolustusvoimia niin kotimaan kuin ulkomaidenkin kilpailuissa, parhaimpina saavuuksinaan tarkka-ammunnan SM-kulta. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta työnantajaa Puolustusvoimia.
Instagram: @mika_maenpaa
Twitter: @MMaenpaa1
