Mitä maanpuolustustahto on? Sitä mitataan vuosittain Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) kyselytutkimuksissa, mutta itse termi ei ole yksilön kannalta aivan yksiselitteinen. Käsitteen monitulkintaisuus käy ilmi syksyllä julkaistusta Teemu Häkkisen, Miina Kaarkosken ja Jouni Tillin toimittamasta kirjasta Maanpuolustustahto Suomessa (Gaudeamus).
Viime vuosina MTS:n kyselytulosten pohjalta on herännyt keskustelua ja jonkin verran huolta silloin, kun maanpuolustustahtoa kuvaavat lukemat ovat olleet laskussa. Maanpuolustustahtoa käsittelevässä kirjassa avataan muun muassa sitä, miten eri tavoin suomalaiset termin kokevat ja mitä he ovat valmiita puolustamaan.
Kirjassa myös esitetään, että maanpuolustustahtoa ja siihen vaikuttavia asioita olisi hyvä tutkia tarkemminkin kuin vain MTS:n nykymallisella kyselyllä, jotta keskustelu aiheesta ei rakentuisi vain parin kysymyksen varaan.
Kirjoittajat pitävät maanpuolustustahtoa merkittävänä tekijänä asevelvollisuuden ja maanpuolustuksen uskottavuuden kannalta, ja siksi sen tutkiminen on tärkeää. He haluavat kyseenalaistaa MTS:n nykyistä kysymyksenasettelua ja ehdottavat esimerkiksi laajemman kysymyspatteriston käyttöä.
– Kysymyksiä voisi muotoilla esimerkiksi siten, olisiko yksilö valmis toimimaan maansa puolesta. Ei puhuttaisikaan pelkästä sotilaallisesta maanpuolustuksesta, vaan myös maan suojelemisesta, puolustamisesta ja tukemisesta erilaisten kriisinajan tehtävien kautta, Häkkinen sanoo.
MTS:n kyselyjä on tehty vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi samaa yleistä maanpuolustustahtoa mittaavaa kysymystä on esitetty vuodesta 1970. Pitkän aikavälin vastausdata voi olla myös arvokasta, mutta nykyisellään siinä on vaarana, että kysymyksen yhteys ajankuvaan hämärtyy.
Maailma on kuitenkin muuttunut kovasti 1970-luvulta. Sodan kuva on muuttunut, ja samoin Suomeen kohdistuvat uhat ovat tänä päivänä erilaisia kuin kylmän sodan aikaan.
Poliittinen keskustelu maanpuolustustahdosta rakentuu vahvasti MTS:n kyselyjen varaan. Laajempi kirjo kysymyksiä antaisi enemmän tukea keskustelulle.
Kirjaa varten on haastateltu Maanpuolustuskorkeakoulun maisteriopiskelijoita ja rauhanjärjestöjen jäseniä. Heitä pyydettiin pohtimaan avoimesti maanpuolustustahdon käsitteen ja MTS:n kysymysten merkityksiä.
– Huomionarvoista oli, että molemmissa haastateltavien ryhmissä vastaajat olivat hyvin kriittisiä näitä nykyisiä maanpuolustustahtoa mittaavia kysymyksiä kohtaan ja toivoivat monipuolisempaa tapaa käsitellä Suomen hyväksi tehtävää työtä, Kaarkoski sanoo.
Vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa kirjassa sivutaan lyhyesti joidenkin aiheiden yhteydessä, mutta ei käsitellä kovin laajasti. Kirjoittajat kuitenkin toteavat vapaaehtoistoiminnan olevan merkittävää maanpuolustustahdon kannalta.
– Omissa lähteissäni vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan merkitys nousee esille voimakkaastikin. Se antaa henkilölle mahdollisuuden toimia käytännössä harjoittelemalla taitoja ja olla osa kokonaisuutta, joka liittyy maanpuolustukseen, Häkkinen sanoo.
– Sillä on tulkittu olevan positiivinen vaikutus maanpuolustustahdon ylläpitoon, Kaarkoski jatkaa.
Häkkinen myös korostaa vapaaehtoistoiminnan antaneen vuosien saatossa naisillekin mahdollisuuden osallistua maanpuolustuksen eri tehtäviin ja vaikuttaneen sitä kautta heidän maanpuolustustahtoonsa.
Yksilön ja kansallisen maanpuolustustahdon lisäksi voidaan puhua myös alueellisesta maanpuolustustahdosta. Tähän ovat voineet viime vuosikymmenien aikana vaikuttaa esimerkiksi varuskuntalakkautukset ja Puolustusvoimien toiminta maakunnissa.
Varuskuntalakkautuksiin Puolustusvoimat on vastannut muun muassa satsaamalla reserviläisistä koostuviin paikallisjoukkoihin, jotka antavat armeijan käyneille mahdollisuuden osallistua maanpuolustuksen tehtäviin ja tuovat Puolustusvoimien näkyvyyttä alueelle.
– Varuskuntarakenteen kautta syntyy erilaisia mahdollisuuksia esimerkiksi koulutukseen, mutta jos varuskunta lähteekin pois, positiivinen asennoituminen maanpuolustukseen voi kärsiä. Tällaisia tulkintoja on esitetty Suomen lisäksi esimerkiksi Ruotsissakin, Häkkinen sanoo.
Parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea selvittää parhaillaan asevelvollisuuden kehittämiskohteita. Kirjoittajat seuraavat komitean työtä mielenkiinnolla.
– Kirjan sisältöön liittyen seuraan ilman muuta mielenkiinnolla, otetaanko kantaa maanpuolustustahtoon, sen selvittämiseen ja käyttämiseen yleisen asevelvollisuuden tukena. Ryhmän tehtävänähän olisi nimenomaan kehittää asevelvollisuutta, joten mitään kovin radikaalia en odota, vaan käytännönläheisiä kehitysaskeleita, Häkkinen sanoo.
– Komitean haasteena on varmasti, miten se käsittelee Puolustusvoimien kannalta tärkeää kehittämistä tai uudistamista, ja mikä taas on yleisen asevelvollisuuden ja maanpuolustuksen yhteiskunnallisen legitimiteetin kannalta tarpeellista. Tarpeet voivat olla vähän erilaisia, Kaarkoski sanoo.
MTS:n tuoreimman kyselyn tulokset julkaistiin torstaina.
Tällaisia kysymyksiä MTS:n tutkimuksissa esitetään
Yleistä maanpuolustustahtoa mitataan kysymyksellä: Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?
Henkilökohtaista maanpuolustustahtoa mitataan kysymyksellä: Jos Suomeen hyökätään, olisitteko itse valmis osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin kykyjenne ja taitojenne mukaan?
