Merivoimien Laivue 2020
-hanke ei vaikuta innostavan mediaa tuottamaan vastaavia palstamillimetrien
määrää kuin Ilmavoimien HX-hävittäjähankinta. Neljän uuden Pohjanmaa-luokan
monitoimikorvetin uudisrakennus on kuitenkin maanpuolustuksen kannalta yhtä
tärkeä.
Alustyypin kehitystyö on
ollut menossa jo yli 10 vuotta. Se korvaa jo aiemmin rivistä poistuneen
miinalaiva Pohjanmaan sekä 2020-luvulla käytöstä poistuvat neljä Rauma-luokan
ohjusvenettä ja kaksi Hämeenmaa-luokan miinalaivaa.
Varsinainen Laivue 2020
-hanke käynnistettiin 2015 ja vuonna 2017 Rauma Marine Costructions -telakan
kanssa solmittiin suunnittelusopimus. Neuvottelut alusten rakentamisesta ovat
edistyneet yhtiön kanssa syksyllä 2018 tehdyn aiesopimuksen pohjalta.
Tarkoituksena on rakentaa
Raumalle korvettien tuotantoa varten halli, jolloin alukset voidaan tehdä
sisätiloissa piilossa uteliailta silmiltä.
Metallia aletaan leikata
vuonna 2021. Ensimmäisen Pohjanmaa-luokan aluksen arvioidaan pääsevän koeajolle
vuonna 2024. Kaikkien neljän korvetin pitäisi olla valmiina vuonna 2028. Niille
lasketaan 30 vuoden käyttöaika.
Samalla kun Laivue 2020
-hanketta on valmisteltu, alusten asejärjestelmien valinnasta on tiedotettu
sitä mukaa kun sopimuksia on tehty. Viime vuoden alkupuolella kerrottiin, että
korvettien sukellusveneentorjunta-aseeksi on valittu Saabin kehittämä
Torped 47 -kevyttorpedo (Reserviläinen 3/2018).
Puolustusministeriö kertoi heinäkuussa 2018 uudesta
pintatorjuntaohjuksesta sekä helmikuussa 2019 korvettien tulevasta
ilmatorjuntaohjuksesta. Näitä kahta asetta tarkastellaan tässä artikkelissa.
Taistelujärjestelmän sopimusneuvottelut ovat edenneet aikataulussa
ja ovat viimeistelyvaiheessa osana sopimuskokonaisuutta.
Yllätysvalinta
Gabriel
Ei ole liioittelua sanoa, että Israel Aerospace Industries Gabriel
-ohjuksen valinta Pohjanmaa-luokan uudeksi pääaseeksi löi alaa seuraavat Merivoimien
ulkopuoliset tarkkailijat ällikällä. Suomi on jo 80-luvulta asti käyttänyt
Saabin RBS15-meritorjuntaohjusta (MTO 85) alustensa aseena. Sen uusinta kesällä
2018 esiteltyä RBS15 Mk.4 Gungnir -versiota moni olisi jatkuvuussyistä voinut
veikata myös Merivoimien uudeksi ohjukseksi.
Muut tarjolla olleet vaihtoehdot olivat norjalaisen Kongsbergin
NSM (Naval Strike Missile), eurooppalaisen MBDA:n ranskalaisperäinen Exocet ja
amerikkalaisen Boeingin Harpoon.
Kaksi jälkimmäistä ovat jo pitkään käytössä olleita,
infrapunahakupäähän luottava NSM puolestaan uusi tulokas markkinoilla. Kun Merivoimissa
vertailtiin ehdokkaiden suorituskykyjä, huoltovarmuuskokonaisuutta ja
elinkaarikustannuksia, selväksi voittajaksi nousi kisan musta hevonen Gabriel.
Hankinnan arvo on 162 miljoonaa euroa. Siihen sisältyy 193
miljoonan euron optio. Hankittavien ohjusten määrää ei kerrota. Kokoluokka lienee
kuitenkin sama, jonka aseiden vientilupia Yhdysvalloissa hallinnoiva Defence
Security Co-operation Agency (DSCA) kertoo nettisivuillaan myönnetyn
vertailussa mukana olleille Harpoon-ohjuksille eli runsaat 100 kappaletta.
Israel on sotilasteknologian johtavia maita maailmassa.
Gabriel-ohjuksesta on vuosikymmenten varrella ollut käytössä lukuisia erilaisia
versioita. Merivoimista ei tarkemmin kerrota sitä, mikä Gabriel on tilattu
Hamina- ja Pohjanmaa-luokan sekä ajoneuvoalustoille asennettavaksi uudeksi
pintatorjuntaohjukseksi (PTO2020).
Modernia
ohjusteknologiaa
Israel Aerospace Industriesin sivuilla internetissä esitellään
lyhyesti Advanced Naval Attack Missile -niminen ohjus (ANAM). Se arvioidaan
olevan aseperheen tuorein versio Gabriel 5.
Aseesta on saatavilla tietoa vain vähän, eikä siitä ole liikkeellä
edes valokuvia epätarkkojen videoruutukaappausten lisäksi. Valmistajan sivuilta
löytyy kuitenkin Advanced Naval Attack Missile -ohjuksen halkileikkaus. Sen
perusteella Suomen uudessa pintatorjuntaohjuksessa on voimanlähteenä
suihkuturbiini, jonka ilmanotto on aseen rungon alla.
Takaosassa on rakettimoottori, joka kiihdyttää ohjuksen lentoon
ennen kuin se irtoaa ja ohjus jatkaa suihkumoottorin voimin matkalentoa. Keski-
ja takarungossa on evät ohjaukseen ja lennon vakauttamiseen.
IAI kertoo, että Advanced Naval Attack Missile on varustettu
aktiivisella tutkalla. Se soveltuu käytettäväksi ruuhkaisilla vesialueilla
lähellä rannikkoa. Kantomatkan arvioidaan olevan noin 150 kilometriä.
Ohjuksen kerrotaan myös soveltuvan nopeasti vaihtuviin taktisiin
tilanteisiin. Tämä viittaa kaksisuuntaiseen datalinkkiin laukaisevan aluksen ja
aseen välillä. Siten esimerkiksi maalia voitaisiin vaihtaa lennon aikana.
Valmistajan mukaan ANAM kykenee väistämään erilaisia vastatoimia
kuten tutkaa häiritsevää silppua, valemaaleja sekä aktiivista elektronista
häirintää. Samaten ohjuksella on kyky tunkeutua myös asevaikutteisen torjunnan
läpi.
Merivoimat aikoo käyttää uutta pintatorjuntaohjustaan aiempaan
tapaan ajoneuvoalustaisissa rannikkopattereissa. Vastaava versio on
RBS15-ohjuksesta. Nopeasti liikkuva järjestelmä mahdollistaa yllättävän
tulenavauksen lähes miltä tahansa aukiolta.
Gabrielista ei tällaista versiota vielä ole olemassa, mutta
sellaisen kehittämisen ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa. Tärkeintä on saada
ohjuksille reaaliaikaista tietoa maalitilanteesta.
Nimi pintatorjuntaohjus kertoo sen, että Gabriel kykenee iskemään
myös maalla oleviin kohteisiin. Suhteellisen pieni taistelukärki määrittelee
sen, että kallista asetta kannattaa käyttää vain todella tärkeisiin kohteisiin
kuten tutka-antenneihin, ohjuslavetteihin tai linnoittamattomiin
johtokeskuksiin.
ESSM laajalti
käytössä
Toinen kokonaan uusi asejärjestelmä Suomessa on korveteille
valittu Raytheon RIM-162 ESSM -ilmatorjuntaohjus (Evolved SeaSparrow Missile).
Tilauksen arvonlisäveroton hinta on 83 miljoonaa euroa.
Kauppaan kuuluvat laukaisinyksiköt, varaosat, käytön edellyttämät
lisäosat sekä näihin liittyvä ohjelmistokokonaisuus. Hankittavien ohjusten
määrää ei kerrota.
Yhdysvaltain DSCA on kuitenkin ilmoittanut netissä kaupan
käsittävän enintään 68 ohjusta. Lisähankinnat sujuvat luultavasti helposti,
sillä ESSM on jo nyt käytössä yli kymmenessä maassa.
ESSM-ohjusten käytön mahdollistamiseksi Pohjanmaa-korvetit saavat
etukantensa alle VLS Mk.41 -ohjussiiloston (Vertical Launch System). Siinä on
kahdeksan pystysuoraa siiloa. Kun niihin jokaiseen asennetaan niin sanottu Quad
pack Mk.25 -teline, yhdessä siilossa voi olla neljä ESSM-ohjusta (meillä
ITO20).
Siten yhdelle korvetille voidaan ladata enimmillään 32
ilmatorjuntaohjusta. Kun samalla uuden aseen torjuntaetäisyys kasvaa aiemman
kaluston 20 kilometristä 50:een, Merivoimien ilmapuolustus saa merkittävän
parannuksen aiempiin DENEL Umkhonto -ohjuksiin verrattaessa.
Siinä missä Gabriel tulee myös peruskorjauksessa oleviin
Hamina-luokan ohjusveneisiin, ESSM kuuluu ainoastaan yli satametrisen
Pohjanmaa-luokan varustukseen. Kyseessä lienee silti pienin alusluokka, jolle
täysimittainen VLS-siilosto on asennettu.
ESSM on nimensä Evolved-sanan mukaisesti kehitysversio RIM-4
SeaSparrow-ohjuksesta. Se puolestaan on alusversio ilmataistelukäyttöön
kehitetystä AIM-7 Sparrow -tutkaohjuksesta, jonka kehitystyö alkoi 50-luvun
lopussa.
Sparrow hakeutuu maaliinsa passiivisesti. Aluksen tutka valaisee
kohteen ja ohjus lukittuu hakeutuen siitä takaisinheijastuvaan säteilyyn.
Evolved-versiossa on aiempaa suurempi rakettimoottori, joten sen
kantama on SeaSparrowia suurempi. Samaa moottoria hyödynnetään kehitteillä
olevassa NASAMS ER -ohjuksessa (Extended Range). Sen avulla on tarkoitus
pidentää Suomessakin käytössä olevan NASAMS-ohjuksen (ITO12) kantamaa.
