Tuusula tunnetaan Hyrylässä sijainneesta ilmatorjunnan
koulutuskeskuksesta. Varttuneempi reserviläispolvi on ehtinyt saada siellä myös
kenttätykistökoulutusta, ja joistakin yhä keskuudessamme olevista veteraaneista
äkseerattiin Tuusulassa sota-aikana jalkaväkitaistelijoita.
Tuusulan sotilasperinteet alkavat 1500-luvulta, mutta Krimin
sodan (1853–1856) aikana alkoi venäläisvaruskunnan rakentaminen Hyrylään osaksi
Suomenlinnan suojavyöhykettä. Varuskunta toimi koulutuspaikkana, linnoituksen
pohjoisen sivustan suojana sekä reservinä. Jo ennen varuskuntaa venäläisjoukot
pitivät paikkakunnalla leiriä.
Asevelvollisia
Tuusulaan
Vuoden 1878 asevelvollisuuslain nojalla Suomeen
perustettiin asevelvollinen sotaväki. Sen sijoituspaikoille rakennettiin ensin
puukasarmeja. Tuusulan Nummenkylästä tuli asevelvollisten koulutuskeskus
parinkymmenen vuoden ajaksi. Joukot kuuluivat Suomen 1. Uudenmaan
tarkk’ampujapataljoonaan. Myös tuleva tasavallan presidentti Pehr Evind Svinhufvud palveli
Nummenkylässä reservimiehenä. Hänestä kehittyi erinomainen ampuja, ja taitoa
hän piti yllä vanhuuteen asti.
Oman sotaväen lakkautus oli yksi ensimmäiseen sortokauden
toimenpiteitä 1900-luvun alussa. Ilman sotaväkeä ei Tuusulakaan jäänyt, kun Suomeen
sijoitettiin venäläisiä joukkoja. Ensimmäisen maailmansodan aikana Tuusulasta
kehittyi suuri venäläisten koulutus-, huolto- ja täydennyskeskus. Varuskunnan toinen
rakennusvaihe oli alkanut jo vuosisadan vaihteessa, ja vuoteen 1915 mennessä
valmistui parikymmentä punatiilikasarmia sekä lukuisia varasto- ja
huoltorakennuksia.
Kenttätykistövaruskunnaksi
Suomen itsenäistyttyä Hyrylästä tuli aluksi tykistövaruskunta.
Kenttätykistörykmentti 1 joutui ensi töikseen kunnostamaan alueen sekä rakennukset
suomalaiselle sotaväelle kelvollisiksi. Huonon huoltotilanteen ohella miehiä
vaivasi vakava influenssaepidemia, espanjantauti, ja hevosten riesana oli räkätauti.
Hyrylässä tarvittiin satoja hevosia, koska tykistö oli hevosvetoista.
Vuonna 1923 tykistön tarkastaja antoi yhtenäiset
suuntaviivat koulutuksen perustaksi, mutta KTR 1:ssä olivat selkeät
suunnitelmat ja palvelusohjelmat jo käytössä. Ampumaleirit kuuluivat olennaisesti
koulutukseen. Niitä pidettiin Karjalankannaksen Perkjärvellä.
Kaartilaisia
Hyrylään
Tykistön siirryttyä Hämeenlinnaan sen tilalle muutti
osia Suomen Valkoisesta Kaartista Helsinkiä parempien harjoitusmaastojen takia.
Ensiksi saapui viestiosasto aivan vuoden 1933 lopulla, sitten aliupseerikoulu
ja lopulta myös kranaatinheitinosasto. Näistä muodostettiin Hyrylään raskas
pataljoona.
Varusmiehille muutto Helsingistä Hyrylään oli
kulttuurisokki, mutta paikkakunnan elämää uusi joukko vilkastutti etenkin, kun
koko rykmentti marssi vuosittain kesästä 1935 alkaen Helsingistä Hyrylään parin
kuukauden leirille.
Nämä järjestelyt olivat voimassa talvisotaan asti,
jolloin SVK:n kausi Hyrylässä päättyi. Joukko muodosti liikekannallepanossa 1.
Prikaatin 1. pataljoonan, joka siirtyi osaksi suojajoukkoja Karjalankannakselle.
Sodan
ajan koulutuskeskus
Talvisodan yksiköiden lähdettyä toiminta-alueilleen
varuskunta hiljeni. Uutta eloa tuli tammikuussa 1940, jolloin Hyrylässä aloitti
Jalkaväen koulutuskeskus numero 1. Aliupseerikoulu käynnistyi Nummenkylän
reservikasarmeilla.
Noin 600 alokasta astui palvelukseen kylmiin ja
vetoisiin kasarmeihin 40 asteen pakkasessa. Koulutus oli varsin pintapuolista
ja sulkeisjärjestykseen painottuvaa, joten valmiudet kohdata rintaman arki
eivät olleet kovin hyvät.
Välirauhan aikana Hyrylässä palveli
Polkupyöräpataljoona 6 sekä Raskas patteristo 3. Jatkosotaan perustettujen
joukkojen lähdettyä kohti itää Hyrylästä tuli jälleen jalkaväen koulutuskeskus
ja siellä sai sotaoppinsa myös tuleva tasavallan presidentti Mauno Koivisto.
Tuusulassa koulutettiin jatkosodan aikana kaikkiaan
noin 15 000 sotilasta. Hyrylän ohella koulutuspaikkoina olivat ainakin
Väinölän nuorisoseuratalo sekä Tuusulan Kansanopisto Ristinummella. Järvenpäässä
toimi Viestikoulutuspataljoona. Siellä opiskeli myös virolaisia JR 200:n
vapaaehtoisia.
Tykistöä
ja ohjusilmatorjuntaa
Jatkosodan päätyttyä Hyrylään saapui ensiksi JR 5:n
toinen pataljoona, joka jatkoi muutaman vuoden päästä Santahaminaan. Silloin kasarmialue
jäi kokonaan KTR 2:n toisen patteriston käyttöön. Helpotusta ala-arvoisiin
majoitustiloihin saatiin vuonna 1952, jolloin alueelle valmistui uusi
kaksoiskasarmi. Samana vuonna patteriston nimi muuttui 3. Prikaatin patteristoksi.
Se toimi Hyrylässä vuoteen 1957 asti.
Saman vuoden kesällä Ilmatorjuntarykmentin toinen
patteristo siirtyi Santahaminasta Hyrylään, ja siitä alkaen varuskunta tunnettiin
ilmatorjunnan koulutuskeskuksena. Lähes viisikymmenvuotinen it-perinne katkesi
vuoden 2006 lopulla, kun varusmieskoulutus lakkasi.
Pariisin rauhansopimus vaikutti koulutukseen Hyrylässäkin,
koska ilmatorjunta määriteltiin tykistöaselajiksi. Vuoden 1978
sopimustulkinnassa tiukka pitäytyminen tykkiaseistuksessa lieveni, ja
olkapäältä ammuttavien ilmatorjuntaohjusten (ItO 78 eli Strela M2) hankinta
tuli mahdolliseksi.
Ensimmäinen varsinainen it-ohjusjärjestelmä (ItO 79
eli S-125 Petshora) korvattiin 1990-luvulla BUK M1
alueilmatorjuntaohjusjärjestelmällä. Kaikkea edellä mainittua kalustoa on Hyrylässä
yhä, mutta se kuuluu nyt Ilmatorjuntamuseon kokoelmiin.
Reserviupseerikoulutusta
Hyrylässä
BUK-kalustolle koulutettiin reserviupseereita
Ilmatorjuntakoulussa vuosina 1998–2005 eli Hyrylä on yksi niistä harvoista paikoista,
joissa on Haminan ohella järjestetty reserviupseerikursseja.
Vuonna 1941 Ilmatorjuntakouluksi nimetyn oppilaitoksen
päätehtävänä oli aselajin kantahenkilökunnan koulutus. Hyrylässä It-koulu toimi
vuodesta 1963 alkaen siihen asti, kunnes varuskunta hiljeni.
Vapaaehtoista
koulutusta
Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on kuulunut
Tuusulaan itsenäisyyden alusta lukien. Paikallisen suojeluskunnan lisäksi siellä
on toiminut Suojeluskuntain päällystökoulu sekä Syvärannan lottaopisto.
Viimeksi mainittu toimii nykyisin Lottamuseona. SK:n päällystökoulun tiloissa
on toiminut sotien jälkeen muiden muassa Taistelukoulu sekä Itä-Uudenmaan
aluetoimisto.
1990-luvun alussa ripeästi käynnistynyt vapaaehtoinen
maanpuolustuskoulutus sai Tuusulassa vahvan jalansijan. Ensimmäinen suurelle
yleisölle kohdennettu kansalaisen turvakurssi järjestettiin Taistelukoulun
tiloissa syksyllä 1992. Hyrylässä puolestaan järjestettiin seuraavana syksynä
ensimmäinen kurssinjohtajien kurssi, ja kouluttajakurssi oli vuorossa vuoden
kuluttua.
Hyrylässä toimi varusmieskoulutuksen lakattua vuosina
2008–2015 Puolustusvoimien kansainvälinen keskus, Panssariprikaatiin kuuluvan
Helsingin ilmatorjuntarykmentin 2. ohjuspatteri sekä Viestirykmentin osia.
Entistä varuskuntaa muokataan nyt siviilikäyttöön.
Huonokuntoisia rakennuksia on purettu, mutta lujat tiilikasarmit antavat
toimintamahdollisuuksia niin taide- ja kulttuurikeskukselle, seurakunnalle kuin
kirpputoreillekin. Asuntomessut on määrä järjestää Rykmentinpuistossa vuonna
2020.
Lähteet:
Kekkonen Ilmo (toim.): Tuusula sotilaspitäjänä –
hakkapeliitoista ohjusmiehiin
