Vuodelta 1997 peräisin oleva Ottawan sopimus on lähinnä kirosana
maanpuolustuspiireissä. Suomi luopui sen myötä jalkaväkimiinoistaan. Kauniina
ajatuksena oli estää satunnaiset siviiliuhrit, joita maailmalla holtittomasti
kylvettyjen miinojen seurauksena oli syntynyt.
Sopimus astui Suomessa voimaan heinäkuun alussa 2012.
Puolustusvoimien varastoissa piileksi tuolloin yli 800 000 sakaramiinaa (SM
65-89) sekä lähes 230 000 putkimiinaa (PM 43-95 ja PM 65-98). Yhteensä siis
hieman yli miljoona ainoastaan puolustukseen kelpaavaa asetta turvallisesti
varastoituna.
Ne tuhottiin suomalaisella tehokkuudella vuoteen 2016 mennessä.
Jonkin verran materiaalia saatiin sopimuksen mukaan jättää koulutus- ja
tutkimuskäyttöön.
Sakaramiinojen sytyttimet tuhottiin ja sakarat menivät
metallikierrätykseen. Panososat pakattiin uudelleen käytettäväksi
tulenkuvaukseen ja räjähdekoulutukseen. Putkimiinat tuhottiin
massaräjäytyksillä vanhentuvan materiaalin mukana.
Jalkaväkimiinat olivat keskeinen osa alueellisten joukkojen
torjuntakykyä. Siten niillä oli suuri merkitys laajamittaisen hyökkäyksen
torjunnassa.
Sopimuksen käsittämiä miinatyyppejä käytettiin meillä muun muassa
panssarimiinoitteissa ja muissa sulutteissa vaikeuttamassa niiden raivaamista.
Lisäksi ne soveltuivat käytettäväksi vastustajan jalkaväkeä vastaan tiestön
ulkopuolella.
Näitä suorituskykyjä on pyritty korvaamaan muun muassa
käsittelynestolaitteilla panssarimiinoitteissa ja maastossa viuhkapanoksilla.
Jalkaväkimiinojen korvaajiksi on hankittu myös niin raskaita raketinheittimiä,
pimeänäkölaitteita kuin minilennokkeja.
Ottawan sopimuksen tiukaksi vastustajaksi profiloitunut Jussi Niinistö (sin.) on pitänyt puolustusministerikaudellaan
esillä termiä miinakauhu. Se vaikuttaa vastustajaan taistelijaan, vaikka hän ei
vielä olisikaan kävellyt miinakenttään. Pelkkä tietoisuus sellaisten
olemassaolosta vaikuttaa ja siten hidastaa sekä vaikeuttaa etenemistä. Ottawan
sopimuksen mukaisesti toimittaessa miinakauhua on hankala korvata muilla
keinoin.
Hyppy-Heikin
perillinen
Presidentinvaalien tentissä vuonna 2018 silloinen ehdokas Sauli Niinistö mainitsi uuden ratkaisun
miinakauhun palauttamiseksi. Hän nimitti sitä tuttavallisesti hyppykaveriksi. Jussi
Niinistö puolestaan tarkensi laitteen nimeksi Take-Off Canister (TOC).
Kehityshanke on nyt edennyt vaiheeseen, jossa uusi ase huhtikuun 2019
alussa voitiin esitellä medialle. Se ei vielä ole valmis massatuotantoon, mutta
valmis nollasarjan hyppypanos on jo päässyt testausvaiheeseen. Aluksi
Puolustusvoimat tilaa 50 taistelulaukausta.
TOC:n perusidea on, että laukaistaessa se nousee heittopanoksella
ilmaan noin 20–30 metrin korkeuteen ja räjähtää vasta sitten. Esisirpaloidun
materiaalin asevaikutus kohdistuu alapuolella olevaan maastoon 50–100 metrin
säteellä.
Vastaava pomppaavan miinan toimintaperiaate ei toki ole uusi
keksintö. Esimerkiksi saksalaisilla oli toisessa maailmansodassa käytössä
hyppymiina Sprengenmine 35 (tunnetaan myös nimellä Schrapnellmine 35 ja
S-mine). Se sijoitettiin maan alle ja sytyttimen kolme piikkiä jätettiin maan
päälle.
Miinaan astuttaessa käynnistyi 4,5 sekunnin viive, jotta siihen
astunut henkilö ehtii edetä pois päältä. Viiveen jälkeen miina ponnahti ilmaan
ja räjähti noin 100–150 senttimetrin korkeudella. Miinan 360 teräskuulaa ja
muut sirpaleet levisivät ympäristöön vaakasuorassa tasossa.
S-miinan tappavan alueen säde oli arviolta 20 metriä ja haavoittava
huomattavasti suurempi, jopa yli 100 metriä. Tätä pelottavaa asetta
valmistettiin lähes kaksi miljoonaa kappaletta. Liittoutuneet tunsivat S-miinan
nimellä Bouncing Betty.
Suomeenkin toimitettiin arviolta 50 000 S-miinaa. Virallinen nimi
oli Pommiansa m/41-S mutta lempinimeksi muodostui Hyppy-Heikki.
Muillakin valtioilla kuten Neuvostoliitolla on ollut suunnilleen
samalla periaatteella toimivia miinoja. Suomalaisen hyppypanoksen uutuus on
kuitenkin ylhäältä alas suuntautuva asevaikutus. Siten lähtöpanoksen toimiessa
maahan heittäytyvä henkilö itse asiassa tarjoaa suuremman osumapinnan
varsinaiselle asevaikutukselle.
Kotimaisuus
tärkeää
Jalkaväkimiinojen kiellon takana on niiden uhrien
sattumanvaraisuus. Suomelle kehitteillä oleva hyppypanos toimii ainoastaan
tähysteisesti kaukokäyttölaukaisimelle. Siten voidaan varmistaa, että kohde on
oikea eikä esimerkiksi paikalle harhautunut siviili.
Helposti maastoon asennettava panos voidaan aktivoida kaikilla
Puolustusvoimien nykyisillä laukaisujärjestelmillä, joita käytetään esimerkiksi
kylki- ja viuhkapanoksissa.
Tähystäminen voi panoksen fyysisessä läheisyydessä olevan
taistelijan lisäksi tarkoittaa myös teknisiä keinoja kuten
maastonvalvontatutkaa tai lennokkijärjestelmän kautta tehtävää alueen
tarkkailua.
Take-Off Canisteria kehittää Puolustusvoimille pieni kotimainen
Leijona Instituutti -yhtiö. Sen taustalla on henkilöomistajien ohella myös
Insta Group.
Aseen komponentteja on testattu vuosina 2017–2018. Hyppypanoksen
periaatteelle on jo haettu kansainvälistä patenttia. TOC-nollasarjan
tuotannosta vastaa niin ikään suomalainen räjähdealan yritys Forcit.
Leijona Instituutin mukaan hyppypanoksen käyttö on helppoa ja se
voidaan asentaa nopeasti maahan. Sylinterimäisen muovikomposiitista valmistetun
panoksen painoluokka on 5–10 kiloa. Aseen räjähdeosa on muotoiltu kuperan
linssin muotoon. Sen alapinnalla on teräs- tai wolframikuulia.
Hyppypanoksen sisäosa nousee heittopanoksella ilmaan ja tuottaa
räjähtäessään 3 000–4 000 projektiilia. Ne leviävät alla olevaan maastoon
kartiomaiselle alueelle.
Räjähdeosan muotoilulla voidaan vaikuttaa haettavaan
hajontakuvioon. Projektiilien painolla taas säädetään saavutettavaa läpäisyä
kohteessa.
Parhaiten hyppypanos luonnollisesti toimii avoimessa maastossa.
Metsässä etenkin kuvion reunoille viistosti suuntautuvat projektiilit
pysähtyvät helposti puihin.
Jos kehitystyö onnistuu suunnitellusti ja hyppypanos pääsee
sarjatuotantoon, se varmasti on tehokas elävän voiman pysäyttäjä. Jatkossa
panokseen saatetaan kehittää myös panssariajoneuvoihin tehoava projektiili.
Panoksen paino on vielä ilmoitettu melko suuressa haarukassa.
Tavoitteena on, että ominaisuudet saadaan sellaisiksi, että TOC soveltuisi
jokaisen taistelijan perusvälineeksi.
Sulutuksissa ja asemien sekä tukikohtien suojaamisessa hyppypanos
lienee omimmillaan, samaten esimerkiksi potentiaalisten maahanlaskualueiden
suojaamisessa laskuvarjo- tai helikopterijoukoilta.
Tarjoaako TOC uutta suorituskykyä esimerkiksi viuhkapanokseen
verrattaessa? Käyttämällä sopivaa sekoitusta nykyisiä miina- ja panostyyppejä
yhdessä uuden hyppypanoksen kanssa voidaan estää vihollisen vapaa liike ja
kanavoida sitä haluttuun suuntaan.
Palauttaako uusi hyppypanos kadotetun miinakauhun? Osittain asiaan
vaikuttaa se, mille tasolle hyppypanoksen hinta asettuu ja kuinka paljon niitä
siten pystytään hankkimaan. Kokonaisuus on kuitenkin suhteellisen
yksinkertaista tekniikkaa, eikä siinä esimerkiksi ole elektroniikkaa.
Hyppypanos on jo herättänyt kiinnostusta kansainvälisestikin. Se
kertonee jotain aseen suorituskyvystä.
