Suomen F/A-18 Hornet -hävittäjien seuraajaa etsivä Ilmavoimien HX-hanke on tuon tuostakin otsikoissa. Sen varjossa on käynnissä aivan yhtä tärkeä mutta ei ehkä yhtä mediaseksikäs MVX-hanke. Siinä Rajavartiolaitos etsii seuraajia kahdelle jo neljännesvuosisadan palvelleelle Dornier 228 -monitoimikoneelleen.
Lyhenne MVX-viittaa Merivartiolaitokselle 14.8.1930 toimitettuun ensimmäiseen VL Sääski II -lentokoneeseen, jonka rekisteri oli OH-MVA. Rajavartiolaitoksen lentotoiminta täyttikin juuri 90 vuotta.
MVX-hankkeen kustannuksiksi arvioidaan noin 60 miljoonaa euroa. Dornierien suunniteltu käyttöikä loppuu vuonna 2025. Silloin tarvittaisiin uutta kalustoa. Koneilla on nyt lennetty yli 20 000 tuntia, ja lähtöluotettavuus heikkenee väistämättä koneiden vanhetessa.
Rajan ilma-aluksia operoi Vartiolentolaivue, jonka suuri yleisö tuntee lähinnä meripelastuksessa sekä metsäpalojen sammutuksissa kunnostautuvista Super Puma -helikoptereista. Dornierit puolestaan ovat meri– ja myös maa-alueiden yllä lentäviä väsymättömiä mutta näkymättömiä valvojia, jotka jotain havaitessaan ohjaavat muut toimijat paikalle.
Hyvä esimerkki konetyypin suorituskyvystä on Dornierin lähellä Suomen Leijonaa (kasuunimajakka Suomen talousvyöhykkeellä Itämerellä) varmentama öljypäästö. Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSA ilmoitti 20.6.2019 saaneensa satelliittihavainnon mahdollisesta öljypäästöstä Suomen talousalueella.
Paikalle lähetetyn Dornier-valvontakoneen SLAR-sivukulmatutka (Side Looking Airborne Radar) sekä ultraviolettiskanneri paikansivat öljylautan merialueelta. Koneen sensoreita hyödynnettiin myös kemikaalia merestä keräävien alusten ohjaamisessa pahimmille alueille. Havainnot mahdollistivat myös päästön aiheuttajan löytämisen.
Dornier Do 228 on maineikkaan saksalaisen lentokonevalmistajan alun perin syöttöliikenteeseen suunnittelema 19 matkustajaa kuljettava kaksimoottorinen potkuriturbiinikone. Ensilentonsa se teki 1981.
Koneen siipi on optimoitu toimimaan lyhyiden kiitoteiden lentopaikoilta (STOL, Short Take-Off and Landing). Tämä tekee Dornierista hyvin soveltuvan myös hitaaseen matalalla lentämiseen merialueiden yllä. Lisäksi koneessa on laatikkomainen runko, joka mahdollistaa niin erilaisten sensorien antennien helpon asentamisen kuin tarjoaa matkustamossa tilaa niitä käyttävien operaattorien työpisteille.
Lisäbonuksena ovat Dornier 228:n noin 1 100 euron lentotuntihinta, jota voi pitää suhteellisen edullisena. Siksi ei ole ihme, että valmistaja kehitti nopeasti matkustajakoneestaan myös erikoisversioita meritoimintaan, rajavalvontaan ja muihin viranomaistehtäviin. Dornieria käytetään myös laskuvarjohyppytoiminnassa.
Vartiolentolaivueen Dornierien kotikenttä on Turku. Sieltä ne tyypillisesti suuntaavat valvontalennoille pohjoiselle Itämerelle sekä vilkkaan laivaliikenteen Suomenlahdelle. Koneet partioivat ajoittain myös Perämerelle asti ja käyvät jopa Lapissa maarajoja valvomassa.
Myös ympäristö- ja kalastusvalvontaa tekevät Dornierit ovat Suomen OH-siviilirekisterissä. Siten ne voivat toimia Ahvenanmaan demilitarisoidulla alueella. Siviilikoneen on myös helpompi liikkua ulkomailla. Kansainvälisissä tehtävissä Dornier-koneet ovat lentäneet Välimerellä EU:n Frontexin koordinoimissa operaatioissa.
Rajavartiolaitoksen mukaan vuodesta 1976 palvelleiden mäntämoottoristen Piper Navajo -koneiden korvaajaksi 1995 hankitut Dornierit ja niiden valvontalaitteet alkavat olla käyttöikänsä päässä. Peruskorjaamisen ei arvioida olevan järkevää. Konetyyppi ei ole paineistettu, mikä rajoittaa suurinta lentokorkeutta.
Dornierit on neljännesvuosisadan kestäneen käyttönsä aikana pidetty moderneina uusimalla niiden valvontalaitteet vuonna 2012. Lisäksi koneiden radio- ja navigointijärjestelmät vaihdettiin 2017 mahdollistamaan toiminta nykyajan määräysten mukaisessa kansainvälisessä ilmatilassa. Vuosittain lennetään 700-1 000 tuntia.
Tarkoituksena on korvata Dornierit kahdella miehitetyllä kiinteäsiipisellä ilma-aluksella. Vaikka Rajavartiolaitos on aivan viime aikoina testannut erilaisia droneja merivalvonnassa, niillä ei voida korvata miehitetyn valvonta-alustan monipuolisia suorituskykyjä. Lisäksi myös dronen operointi vaatii resursseja yhtä paljon kuin perinteisen miehitetyn ilma-aluksen.
MVX-hanke käynnistyi esiselvityksellä suunnitteluperusteista 2019. Tietopyynnöt alan valmistajille lähetettiin kuluvan vuoden kesäkuussa. Määrärahaa odotetaan valtion 2021 talousarvioon, ja samana vuonna lähtisivät tarjouspyynnöt. Ehdokkaita luonnollisesti koelennetään. Sopimukseen lasketaan päästävän 2022. Koneiden toimitukset tapahtuisivat 2024–2025.
Kaluston uusimiseen budjetoitu 60 miljoonaa euroa ei mahdollista siirtymistä suuriin Boeing P-8 Poseidonin kaltaisiin suihkukoneisiin. Markkinoilla on kuitenkin tarjolla lukuisia meritoimintamuunnoksia esimerkiksi kaksimoottorisista potkuriturbiinikoneista.
Esimerkiksi Airbus Militaryyn nykyisin kuuluvan espanjalaisen CASA:n C295-koneesta on olemassa tällainen valvontakone. Se tarjoaisi synergiaa huoltoon, sillä Ilmavoimat operoi jo kolmea tällaista kuljetuskonetta, joista yksi on muunnettu elektroniseen tiedusteluun. Myös Finnairin käyttämästä ATR 72 -potkuriturbiinikoneesta on meritoimintaversio.
Saab on tarjonnut Ilmavoimille Hornetit korvaavassa HX-hankkeessa Gripen-hävittäjien ohella liikesuihkukoneeseen perustuvaa GlobalEye -tutka- ja valvontakonetta. Rajalla arvioidaan, ettei tämä vaikuta MVX-hankkeeseen, joka etenee itsenäisenä.
Arvioiden mukaan tarve lentää hitaasti ja matalalla meren yllä on vähentynyt sensorien parantuneen suorituskyvyn ansiosta. Rajavartiolaitoksen budjettiin saattaisikin mahtua jokin toinen business jetistä tehty meritoimintamuunnos. Sellainen on esimerkiksi Boeing MSA (Maritime Surveillance Aircraft), joka perustuu Bombardier Challengeriin.
Joka tapauksessa nyt haetaan Dornieria isompaa konetta mutta vähintäänkin samoilla suorituskyvyillä. Toiminta-aikaa halutaan pidentää, kuljetuskapasiteettia parantaa sekä hankkia ajantasaiset sensorit. Lisäksi tarvitaan reaaliaikaiset salatut tietoliikenneyhteydet.
Dornierien nykyiseen varustukseen kuuluu normaalin säätutkan lisäksi rungonalaiseen kotelointiin sijoitettu 360 astetta mittaava merivalvontatutka. Sen avulla voidaan tarkkailla meriliikennettä. Koneen rungon sivuille kiinnitetyt sivukulmatutkan putkimaiset antennit puolestaan mahdollistavat öljypäästöjen sekä pienten esineiden havaitsemisen meren pinnalta.
Alarungossa on kapea aukko, josta ultravioletti- ja infrapunaskannereilla voidaan tarkkailla merenpintaa ja analysoida löydettyjä päästöjä.
Koneen laskutelinekotelointiin on kiinnitetty EO/IR-kamerat (Electro Optical/Infra Red) pallomaiseen kääntyvään asennukseen. Lisäksi Dorniereissa on kuplamainen laajemman näkymän tarjoava tähystysikkuna ja lennon aikana avattava ovi, joka mahdollistaa tarvikepudotukset.
Rajavartiolaitos kertoo olevansa valmis asentamaan MVX-hankkeessa ostettaviin koneisiin myös muiden viranomaisten tukemiseen soveltuvia sensoreita ja muita suorituskykyjä.
Koska jo nykyisten koneiden valvontakyky merenpinnan yllä on lähes täydellinen, tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sukellusveneiden paikantamiseen tarkoitettujen kuuntelupoijujen pudotusta ja niiden datan analysointimahdollisuutta.
Dornier Do 228
Pituus 16,56 m
Kärkiväli 16,97 m
Miehistö 3–4
Matkustajat max 4
Max lentoonlähtöpaino 6 575 kg
Nopeus 360 km/h
Toiminta-aika 3–5 tuntia
Toimintamatka 1 250 km
Moottorit Honeywell (Garret) TP-331
