Suomi-konepistooli ja Tuntemattoman Rokka

Elokuvayhtiö Suomi 2017
4_SuomiKP_reservilainen_1117_terotuominen_elokuvaosakeyhtiosuomi2017
Alikersantti Rokan aseena 50 patruunan tankolippaalla varustettu Suomi-konepistooli. Aku Louhimiehen uudessa elokuvassa Tikkakosken mannekiinia näyttelee Eero Aho.
Tero Tuominen

Tuskin mikään suomalainen elokuva on saanut ennen ensi-iltaansa sellaista markkinointi- ja julkisuuskampanjaa kuin Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas. Aiheen tiimoilta tehdyistä uutisista on samalla käynyt ilmi, että sekä filmin aiemmat versiot että alkuperäinen kirja alkavat olla melkoiselle osalle nuorempaa sukupolvea tuntemattomia.

Kiinnostusta kuitenkin riittää: joulukuun puoliväliin mennessä uusi elokuva oli kerännyt jo yli 800 000 katsojaa Suomessa. Heistä varmasti ainakin osa on ensikertalaisia aiheen äärellä.

Monissa kohtauksissa näyttelijöiden työkaluna on ikoninen Suomi-konepistooli. Oikeassa konekiväärikomppaniassa niiden määrä oli huomattavan vähäinen, mutta toisaalta aseet olivat juuri kärkitaistelijoiden käytössä.

Konepistoolilla vyörytetään juoksuhautaa useammankin kerran, ja tässäkin versiossa alikersantti Antero Rokka, omien sanojensa mukaan Tikkakosken mannekiini, tuhoaa yksin monikymmenpäisen vihollisjoukon.

Keksintösäätiö on vuonna 2012 nimennyt Suomi-konepistoolin viime vuosituhannen toiseksi tärkeimmäksi suomalaiseksi keksinnöksi (ykkönen oli Abloy-lukko). Jotain erikoista tässä aseessa siis täytyy olla.

 

Tulivoimaa taistelijalle

Konepistoolina tunnettua asetyyppiä alettiin kehittää ensimmäisen maailmansodan loppupuolella. Massasulkurakenteinen ase ampuu pistoolikaliiperin patruunoita tyypillisesti sarjatulella, mutta monissa myös kertatuli on mahdollista.

Ensimmäisenä konepistoolina pidetään saksalaista Bergman M/18 -asetta (kaliiperi 7,65 Para). Yksittäiselle taistelijalle suuren tulivoiman tarjoavan konepistoolin edut huomattiin nopeasti. Muutkin maat alkoivat kehittää vastaavia.

Bergmaneja tilattiin Suomeenkin 1 000 kappaleen erä 1920-luvulla. Kyseessä oli kallis ase ja sen kotimaista valmistusta kokeiltiin, mutta huonolla menestyksellä.

Suomeen perustettiin 1921 Konepistooliosakeyhtiö oy, jonka osakkaista yksi oli legendaarinen asesuunnittelija Aimo Lahti. Ensimmäinen patentti saatiin vuonna 1922. Yhtiön kehittämässä konepistoolissa m/26 (7,65 Para) oli jo vaihtopiipun pikakiinnitys, sama kuin myöhemmässä Suomi-konepistoolissa.

Valtion Kivääritehtaalla Tourulassa työskennellyt Lahti kehitti päätyönään kiväärikaliiperin automaattiaseita. Siinä sivussa hän paranteli Konepistooliosakeyhtiön m/26-mallia. Syntyi m/31, jonka kaliiperiksi tuli 9 mm Para.

Aseen oikeudet myytiin Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuus -yhtiölle, koska Tourulassa ei ollut kapasiteettia sen valmistukseen.

Alun perin aseelle oli kaksi lipasta: tanko- (20 patruunaa) ja rumpulipas (40). Myöhemmin otettiin käyttöön 50 patruunan kaksirivinen tankolipas ja 70 patruunan rumpulipas.

Jälkimmäinen on se, mistä Suomi-konepistooli ehkä useimmiten tunnistetaan. Patruunat ovat lippaassa kehämäisesti kahdessa rivissä ja jousivoima työntää niitä aseeseen.

Lippaassa on jäljellä olevien patruunoiden määrän ilmaisin. Konepistoolin liipaisimen etupuolella on varmistin/valitsin, josta valitaan kerta- tai kestotuli.

2_SuomiKP_reservilainen_1117_terotuominen_SA_kuva
Kuuluisassa kuvassa kaksi panssarinyrkkimiestä ohittaa saksalaisen rynnäkkötykin hetkeä aiemmin tuhoaman T-34-vaunun Tali-Ihantalassa 1944. Etummaisella taistelijalla on suujarrulla varustettu m/31 SJR -konepistooli 70 patruunan rumpulippaalla. Kuva: SA-kuva

Teho huomattiin talvisodassa

Uusi konepistooli otettiin tuotantoon vuonna 1931. Markkinointikeinot olivat hallussa jo tuolloin, sillä ase sai komean nimen Suomi-konepistooli. Ensimmäisissä malleissa oli pistoolikahva lippaan takana, mutta se jätettiin pian pois.

Puolustusvoimat tilasi asetta tyyppinimellä Suomi-konepistooli 9,00 kp m/31. Talvisodan alkaessa niitä oli toimitettu joukoille vajaat 5 000 kappaletta.

Sodan aikana saatiin tehtaalta rintamalle 700 asetta lisää. Silti määrä oli kovin pieni tarpeeseen nähden, mutta vähiä konepistooleja käytettiin sitäkin tehokkaammin. Patruunakulutukseksi sotatilanteessa oli 1930-luvun lopussa arvioitu 15 miljoonaa kuukaudessa.

Jatkosodan alkuun mennessä m/31-aseita oli valmistettu 9 000 kappaletta lisää. Sodan päättyessä Suomi-konepistooleita oli käytössä jo lähes 50 000 kappaletta. Rumpulippaita oli hankittu noin 200 000 ja tankolippaita lähes saman verran.

Vaikka talvisodassa konepistooleista oli pulaa, jatkosodan aikana niitä liikeni jo vientiinkin. Kaikkiaan niitä myytiin useaan maahan yli 15 000 kappaletta. Suurin toimitus, 5 000 asetta, meni Sveitsiin.

Vuonna 1942 asetta parannettiin suujarrulla. Aseen isä Aimo Lahti suhtautui tähän muutokseen epäillen. Osia konepistooliin valmistettiin alihankintana myös Lahden työpaikalla Valtion Kivääritehtaalla.

Suomi-konepistoolista tehtiin kaksi erikoisversiota. Niissä tukin tilalla oli pistoolikahva. Toinen oli tarkoitettu panssarivaunuaseeksi.

Korsukonepistoolissa oli litistetty piipun vaippa, jolloin aseella pystyi ampumaan bunkkerien panssarikupujen tähystysaukoista. Tähtäimet olivat sivulla.

1_SuomiKP_reservilainen_1117_terotuominen_Vuosalmi_1944_SAkuva
Konepistoolimies valmiudessa Vuosalmen asemassa Karjalan kannaksella vuonna 1944. Kuva: SA-kuva

Laadukas mutta kallis tehdä

Suomi-konepistooli osoittautui tarkaksi ja tulivoimaiseksi taisteluvälineeksi. Aseita riitti kuitenkin vain harvoille. Talvisodassa konepistoolimiesten määrävahvuudesta ainoastaan kolmasosalle oli jaettavaksi näitä aseita.

Osaavan miehen käsissä konepistooleilla tehtiin kuitenkin urotekoja, jotka kuulostavat nykynäkökulmasta lähes uskomattomilta. Siten Tuntemattoman kohtauksella, jossa Rokka yksin tuhoaa vihollisjoukon, on oikea esikuvansa. Suomi-konepistooli oli myös kaukopartiomiesten suosikki.

Tehokkuuden vastapainona ase oli painava ja sen tuotanto vaati runsaasti työstämistä. Samaten käytettiin korkealaatuisia arvokkaita materiaaleja. Aseen korvasikin tuotannollisesti halvempi, suurelta osin pellistä prässätty konepistooli kp m/44 eli ”Peltiheikki”.

Suomi-konepistooleja varastoitiin vuosikymmeniä, tosin jo 1950-luvulla niitä poistettiin kilohinnalla. Silti aseen käyttöä koulutettiin varusmiehille vielä ainakin 1970-luvulla. Seuraavana vuosikymmenenä aseita myytiin deaktivoituna keräilijöille. 2000-luvun alussa Puolustusvoimat tyhjensi lopullisesti varastonsa.

3_SuomiKP_reservilainen_1117_terotuominen_wikimedia_MKFI
Suomi-konepistooli m/31 jalkaväkimuseossa Mikkelissä rumpulipas avattuna. Kuva: Wikimedia / MKFI.

Näyttelijät koulutettiin ampujiksi

Tuntemattoman ohjaaja Louhimies halusi näyttelijöidensä osaavan oikeasti käyttää aseitaan, jotta toiminta näyttäisi realistiselta. Siksi jo hyvissä ajoin ennen kuvauksia heitä koulutettiin esimerkiksi Maxim-konekiväärillä ampumiseen. Apuna olivat alan harrastajat, jotka toivat kokoelmistaan aseita harjoituksiin.

Toimintakohtauksissa filmatessa aseiden kanssa syöksytään, ryömitään ja muutenkin kaluston kohtelu on kovaa kuten oikeassa taistelussa. Keräilyaseita tällaiseen käyttöön ei kukaan luonnollisesti halua luovuttaa.

Tuntemattoman kuvauksissa käytetyt Suomi-konepistoolit ovatkin Yleisradion tarpeistosta. Niissä on paukkupatruunoiden ampumisen mahdollistava supistettu piippu.

Tuotannossa oli asiantuntijoina mukana myös sotiemme veteraaneja, jotka varmistivat, että realismi säilyi. Tässä on onnistuttu hyvin. Myös äänimaailmaan paneuduttiin jopa sillä tarkkuudella, että voi kuulla konepistoolin lukon kilahdukset laukausten välissä niittotulta ammuttaessa.

Pieniä virheitäkin on toki lipsahtanut mukaan. Suomi-konepistoolilla ei pidä ampua lippaasta kiinni pitäen – paitsi ehkä kertatulella ampumaradalla.

Taistelussa vaarana on virhesyöttö ja aseen jumiutuminen. Esimerkiksi tämän artikkelin ylimmässä kuvassa Rokka käsittelee asettaan tankolippaasta tukien. Oikea ote olisi ottaa kiinni vaipasta lippaan etupuolelta.

Kokonaisuudessa uuden Tuntemattoman tuotantotiimi on kuitenkin paneutunut aiheeseensa poikkeuksellisella hartaudella. Tuloksena on sotaa realistisesti kuvaava elokuva, joka on jo löytänyt katsojansa.

Sen myötä ehkä uudetkin sukupolvet tunnistavat myös jatkossa Suomi-konepistoolin.

 

Lähteet:

Timo ja Harri Hyytinen: Suomi-konepistoolin tarina (Arma Fennica 2012)

Aseasiantuntija Arto Pulkki

 

Konepistooli Suomi 9,00 kp m/31

Kaliiperi 9,00 mm

Pituus 86,5 cm

Paino (ilman lipasta) 4,7 kg

Rumpulipas (70) paino 1,9 kg

Lähtönopeus 360-400 m/s

Tulinopeus (teoria) noin 800 laukausta / min

Tulinopeus (käytäntö) 200-300 laukausta / min

Tuliannos 5 rumpulipasta (350 patruunaa)


Artikkeli on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 8/2017.


Jaa tämä sivu