Sotaelokuvan kulisseissa – MPK mukana Tuntemattoman sotilaan teossa

Ossi Hietala
MPK-TS2017
Pahkajärven varusmiesten sauna oli iltaisin avustajien käytössä. Rony Hackman, Toni Astala, Rene Hokkanen ja Wilson Nuckols olivat hyvin tyytyväisiä kuvausviikkoon.
Ossi Hietala Kouvola

– Ilmoittautukaa pöydän ääressä, hakekaa puvustosta rooliasu ja vaihtakaa vaatteet! Meillä on jo kiire kuvauksiin!

Komppanian kokoinen joukko pari-kolmekymppisiä miehiä vaihtoi siviiliasujaan jatkosodan aikaisiin asepukuihin. Valmiit sotilaat järjestyivät nelijonoihin noustakseen iäkkääseen linja-autoon.

Hektinen aamu Pahkajärvellä oli lähtölaukaus Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuvan kuvausviikolle ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) avustajakurssille. MPK on kesän ja syksyn kuluessa tukenut elokuvan kuvauksia järjestämällä kaikkiaan kymmenen avustajakurssia, joiden tarkoituksena on ollut sotilastaitoisten avustajien tarjoaminen tuotantoyhtiölle.

Kuvauksiin on osallistunut yhteensä satoja avustajia MPK:n ja Veikkauksen kautta. MPK:n avustajakursseille osallistuneet ovat toimineet muun muassa muiden avustajien ryhmänjohtajina.

Kuvauspaikalla meille tarjoutui hetken hengähdystauolla mahdollisuus tutustua toisiimme. Johtamassani ryhmässä oli kahdeksan jäsentä, heistä viisi armeijan käyneitä. Joukkueesta löytyi niin reserviläisiä, varusmiehiä, lukioikäisiä nuoria kuin Puolustusvoimien henkilökuntaakin.


”Siitä se ajatus sitten lähti”

Helsinkiläinen Wilson Nuckols kavereineen osallistui kurssille MPK:lta saamastaan sähköpostikutsusta innostuneena. Nyt kuvattava Tuntematon sotilas oli hänelle ensikosketus elokuvaproduktioihin.

– Mahdollisuus päästä toimimaan jatkosodan aikaisessa varustuksessa innosti melkein eniten. Odotin myös näkeväni, miten elokuvan tuotanto toimii, Nuckols kertoo.

Rene Hokkanen osallistui Pahkajärvellä jo toiselle kuvausviikolleen. Haminassa järjestetylle ensimmäiselle kuvausviikolle hän päätti osallistua MPK:n nettisivuja selailtuaan.

– Kertausharjoituksissa tuli jätkien kanssa puhetta MPK:n kursseista. Nämä avustajakurssit huomattuani olinkin jo ilmoittautunut. Nyt kuvauspäiviä on takana parikymmentä, nimetyn roolin saanut Hokkanen kertoo sähköpostissa muutamaa viikkoa myöhemmin.


”Kiitos, alkupaikat!”

Elokuvissa kohtauksia kuvataan monesti eri kuvakulmista ja eri hahmojen näkökulmista useita kertoja peräkkäin. Avustajien kannalta tämä tarkoittaa useimmiten saman toiminnan toistamista kerta toisensa jälkeen mahdollisimman tarkasti useiden kameroiden edessä. Lopulta useista otoista valitaan parhaiten onnistuneet. Toiminta alkaa ja päättyy ohjaajan käskystä alkaakseen kohta taas alusta:

– Kiitos, alkupaikat!

Toisissa kohtauksissa erikoistehosteet edellyttävät kaiken onnistumista kerralla. Kerran pitkällä objektiivilla varustettu kamera poimi erään avustajan lähikuvaan kesken toiminnan. Kolmas  apulaisohjaaja Timo Lahtinen kertoi jälkeenpäin, että kuvaan päätynyt avustaja oli katsonut juuri sillä hetkellä suoraan kameraan.

– Saa nähdä, voidaanko sitä kuvaa käyttää.


”Nyt on avustajilla hyvä meininki siellä takana!”

Avustajien keskuuteen syntyi viikon kuluessa vahva ryhmähenki ja iloinen ilmapiiri. Nuckols kertoo, että uudet kaverit tuntuivat loppuviikosta jo vanhoilta ystäviltä. Hokkanen toteaa rankan tekemisen ja intistä tutun tiiviin yhdessäolon varmasti auttaneen yhteishengen kehittymistä.

– Kun tekee muiden kanssa asioita, joita ei yleensä vapaa-aikana tehdä, sitä tutustuu aika hyvin taistelutovereihin. Oli kuin olisimme tunteneet jo kauemminkin, minkä varmaan huomasi jutuista, Hokkanen nauraa.

Molemmat kehuvat kuvausviikkoa hienoksi kokemukseksi.

– Olimme sateessa ja paahteessa, välillä suossa tai purossa, mutta hauskaa oli, Hokkanen kiittelee.


Artikkeli on julkaistu Reserviläisen numerossa 6/2016.


Jaa tämä sivu