Seuraajavaihtoehtoja useita

Ilmavoimat
3_HX_reservilainen_0116_
Kaksi ilmataisteluvarustuksessa olevaa Hornet-hävittäjää. Kuormana kuusi AMRAAM-tutkaohjusta ja kaksi lämpöhakeutuvaa Sidewinderiä.
Tero Tuominen

Suomen hallitus päätti toukokuussa 1992 tilata 64 McDonnell Douglas F/A-18 -hävittäjää. Niistä seitsemän oli kaksipaikkaisia, jotka rakennettiin Yhdysvalloissa.

Valmet Lentokoneteollisuus (nyk. Patria) kokosi 57 yksipaikkaista Hornetia Suomessa. Näin saavutettiin myös koneiden käyttöä ajatellen keskeinen huoltokyky.

Hävittäjähankinta tehtiin suuren julkisuuden saattelemana. 90-luvun alussa maa oli ajautumassa lamaan. Evaluaatioprosessissa olivat ensin mukana ranskalainen Dassault Mirage 2000, ruotsalainen Saab JAS 39 Gripen ja amerikkalainen General Dynamics F-16 Fighting Falcon.

Ilmavoimat oli kertonut hakevansa neuvostoliittolaisten MiG-21BIS ja ruotsalaisten Saab J 35 Draken -hävittäjiensä seuraajaksi yksimoottorista kevyttä ilmaherruuskonetta.

Valinta osui kuitenkin Yhdysvaltain merivoimien käyttämään kaksimoottoriseen McDonnell Douglas F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjään. Se oli tullut vaihtoehdoksi kesken jo alkaneen valintaprosessin.

 

HX-hanke käyntiin

Suomessa Hornetin tehtäväksi kerrottiin selkeästi pelkkä ilmapuolustus. Siksi amerikkalaisen tyyppimerkinnän F/A (Fighter / Attack) A pudotettiin pois. Meillä koneet tunnettiinkin pitkään tyyppimerkinnällä F-18.

Vasta tuoreimman MLU2-elinkaaripäivityksen (Mid-Life Update) myötä Hornet sai meilläkin tunnuksekseen F/A-18. Ilmavoimat on sittemmin käyttänyt viestinnässään koneesta termiä monitoimihävittäjä.

MLU1-päivityksessä Hornet sai muun muassa kypärätähtäimen, jonka avulla ohjaaja voi katseensa suunnalla lukita Sidewinder AIM–9X-ohjuksen myös oman koneensa sivulla lentävään maaliin.

MLU2 toi ilmasta maahan -kyvyn sekä modernit täsmäaseet. Niihin kuuluu häiveominaisuuksia hyödyntävä Lockheed Martin AGM-158 JASSM -rynnäkköohjus (Joint Air-to-Surface Standoff Missile), jonka kantomatka on jopa 300 kilometriä.

Ensimmäisen Hornetin Suomeen saapumisesta tuli 7. marraskuuta viime vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Silloin ensimmäiset kaksipaikkaiset F-18D-koneeet laskeutuivat Pirkkalaan.

Koneista on tuhoutunut onnettomuuksissa kaksi ja jäljellä on 62. Niistä ensimmäisten 30 vuoden käyttöikä päättyy ensi vuosikymmenen puolivälissä. Loputkin poistuvat vuoteen 2030 mennessä.

Tilalle tarvitaan uusi hävittäjä ilmapuolustuksemme rungoksi. Ensimmäisten niistä pitäisi olla tulossa käyttöön vuoden 2025 tietämillä.

Koska hankintaprosessi, tuotannon käynnistäminen ja koulutus kestävät pitkään, niin sanottu HX-hanke on jo käynnissä etsimässä uutta konetyyppiä.

Asiaa valmistellut työryhmä jätti raporttinsa puolustusministeri Jussi Niinistölle (ps.) kesäkuussa 2015. Peruslinjaus oli, että Hornet korvataan miehitetyllä monitoimihävittäjällä.

Esimerkkeinä mainittiin ruotsalainen Saab JAS 39 E/F Gripen, yhdysvaltalaiset Lockheed Martin F-35 Lightning II ja Boeing F/A-18E/F Super Hornet, ranskalainen Dassault Rafale sekä yhteiseurooppalainen Eurofighter Typhoon.

 

Elinikä tarkasti laskettu

Joulukuussa 2015 Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Kim Jäämeri kertoi neljälle maalle lähtevän tietopyynnöt mahdollisista vaihtoehdoista Suomen seuraavaksi hävittäjäksi. Tarjousvaiheeseen edetään 2017.

Konetyyppejä ei siis rajattu tarkemmin. Suomi vain kertoo, mitä suorituskykyjä uudelta koneelta odotetaan.

Viisi valmistajaa voivat tarjota parhaaksi katsomaansa kokoonpanoa, joka voisi koostua useammastakin konetyypistä. Tämän täsmennyksen myötä myös Boeing (aiemmin McDonnel Douglas) F-15 Eagle ja Lockheed Martin F-16 Fighting Falcon ovat mahdollisia.

Uuden hävittäjän kustannushaarukaksi rajattiin raportissa 5–10 miljardia euroa. Tällainen kuluerä herättää poliittisia intohimoja, kun samalla kaikkialla pitäisi säästä.

On kysytty, voisiko Horneteilla lentää pidempään. Se on varmasti mahdollista, mutta suorituskyvyn kustannuksella. Koneiden tuotetuki kallistuu tai loppuu kokonaan, kun muut käyttäjät luopuvat tyypistä.

Koneille on laskettu tekninen käyttöikä. Sen jatkaminen toisi kustannuksia, koska rasituksen alle joutuneita rakenteita olisi korjattava.

Samaan aikaan ympäristön suorituskyvyt kasvavat koko ajan. Vaikka Hornet on MLU2-päivityksen valmistuttua täysin ajanmukainen monitoimihävittäjä, se ei ole sitä enää 2020-luvun loppupuolella, puhumattakaan 30 vuoden ajanjaksosta siitä eteenpäin.

 

Eri asteisia häiveominaisuuksia

Tarjolla olevista koneista vain yksi on aidosti niin sanottua viidettä sukupolvea eli F-35. Se on häivehävittäjä, joka näkyy huonosti tutkassa.

Häiveominaisuuksia haetaan koneen muotoilulla. Terävät kulmat ja sahalaitaiset luukut ovat tyypillisiä piirteitä. Tutkaheijastusta vaimentavat pinnoitteet ovat toinen osa kokonaisuutta.

Lisäksi on huolehdittava koneen lähettämän radiotaajuisen säteilyn (radio, tutka ja datalinkit) sekä lämpöherätteen minimoimisesta. Kun päästään kaartotaisteluetäisyyksille, myös koneen fyysinen koko ja toimiva naamiomaalaus vaikuttavat havaittavuuteen.

Viidennen sukupolven keskeinen ominaisuus stealthin lisäksi on sensorifuusio. Se tarkoittaa ohjaajan kuormituksen minimoimista yhdistämällä eri laitteista tuleva informaatio yhteen näyttöön.

Sensorifuusiossa lähteinä voivat olla koneen oma tutka ja elektronisen sodankäynnin järjestelmät sekä datalinkin kautta tuleva tieto ulkopuolisilta sensoreilta.

Muut mahdolliset hävittäjätyypit edustavat neljättä sukupolvea. F-16 ja Gripen olivat mukana jo kun nykyistä hävittäjäämme valittiin. Kumpaakin tosin on jo päivitetty tai päivitetään parhaillaan paremmin nykyvaatimuksia vastaavaksi.

Myös Super Hornetista ja Eaglesta on esitelty prototyypit tutkassa huonommin näkyvistä kehistysversioista. Tällaisia kutsutaan usein termillä 4+-sukupolvi.

 

Ulko- ja puolustuspolitiikkaa

Hävittäjähankinta on myös politiikkaa. Lähes neljännesvuosisata hävittäjäyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa antaisi hyvän pohjan jatkollekin. Erityisesti US Navyn Super Hornetiin siirtyminen sujuisi kivuttomasti.

Toisaalta Ruotsi on ollut viime aikoina voimakkaasti esillä puolustusasioissa. Länsinaapurimme kanssa olisi luontevaa tehdä yhteistyötä myös hävittäjähankinnassa.

Liikehtimiskyky ja nopeus ovat tärkeitä, mutta keskeinen ominaisuus on koneen asejärjestelmä. Suomi on hankkinut runsaasti hävittäjäaseistusta Yhdysvalloista. Uuden tyypin yhteensopivuus näiden kanssa on luonnollisesti plussaa.

Tärkeä osa on myös teollinen yhteistyö. Yksipaikkaiset Hornetit rakennettiin Suomessa. Tämä toi runsaasti osaamista huoltoa sekä myöhempiä MLU-päivityksiä varten.

Onkin mielenkiintoista nähdä, miten HX-hanke tässä suhteessa etenee. Esimerkiksi F-35-koneita valmistuu Euroopassa Italiassa. On epätodennäköistä, että Suomi saisi oman kokoonpanolinjansa.

Monikansallisia Eurofightereitä kootaan useassa maassa. Rafale puolestaan on korostetun ranskalainen.


Boeing F-15 Eagle

14_HX_reservilainen_0116_terotuominen_usaf*
Boeing F-15 Eagle on alunperin 70-luvun suunnittelua. Kuvasta käy hyvin ilmi nykytyylin mukainen harmaasävyihin perustuva naamiomaalaus. (Kuva: USAF)

Alun perin McDonnell Douglasin suunnittelema F-15 Eagle oli pitkään läntisten ilmaherruushävittäjien ykkönen, kunnes Lockheed Martin F-22-häivehävittäjä valtasi paikan. Ensilentonsa F-15 teki 1972. Se on suunniteltu kylmän sodan olosuhteisiin.

Konetta nykyisin valmistava Boeing on onnistuneesti päivityksillä pitänyt Eaglen edelleen alansa eturintamassa. Siitä on tullut monitoimihävittäjä, joka on osallistunut useisiin sotiin.

Eaglella on väitetysti nimissään yli 100 ilmataisteluvoittoa ilman, että yhtään F-15-konetta on menetetty. Erityisesti niitä on kertynyt israelilaisille koneille. Tämä tosin kertoo jotakin myös vastustajien kyvyistä.

Kaksipaikkainen F-15E Strike Eagle päivitti tyypin tehden siitä tehokkaan hävittäjäpommittajan. Boeing on esitellyt häiveominaisuuksiltaan paremman F-15SE Silent Eagle -version, joka kuljettaa asekuorman runkoa myötäilevissä säiliöissä.


Lockheed Martin F-16 Fighting Falcon

16_HX_reservilainen_0116_terotuominen_usaf*
Kaksipaikkaiset Lockheed Martin F-16 Fighting Falcon -hävittäjät on varustettu ilmanoton alapuoliseen Sniper-maalinosoitussäiliöillä. (Kuva: USAF)

Alunperin General Dynamics -yhtiön kehittämä F-16 Fighting Falcon suunniteltiin kylmän sodan aikana. Tavoitteena oli F-15 Eaglea täydentävä kevythävittäjä.

Ohjaajalla on hyvä näkyvyys suuren kuomun ansiosta. Koneessa oli uutuutena sähköinen Fly-by-Wire -ohjaus sekä sivuohjaussauva. Tärkeimmät kytkimet on sijoitettu sauvaan ja kaasukahvaan.

Ensilentonsa F-16 teki 1974. Kilpailijana LWF-hankkeessa (Light Weight Fighter) oli Northrop F-17, josta sittemmin kehitettiin F/A-18 Hornet.

F-16 osoittautui menestykseksi. Koneita on rakennettu yli 4 500 ja sitä käytetään 28 maassa. Tyyppi on käytössä muun muassa Norjassa ja Tanskassa. Konetta valmistetaan edelleen vientiasiakkaille.

Vuosien varrella painoa ja suorituskykyä on uusien versioiden myötä tullut lisää. Alun perin ketteräksi ilmataistelijaksi suunniteltu hävittäjä on muokkautunut myös suuria ilmasta maahan -asekuormia kuljettavaksi monitoimikoneeksi.


 Saab JAS 39E (NG) Gripen

12_HX_reservilainen_0116_terotuominen_saab*
Saab JAS 39E Gripen -esittelykone kuormanaan kaksi laserohjattua pommia sekä Meteor ja IRIS-T-ilmataisteluohjuksia. (Kuva Saab)

Saab Gripen jatkaa ruotsalaisten menestyksekkäiden hävittäjien sarjaa. Ensilentonsa 1988 tehneessä koneessa on canard/deltasiipi-yhdistelmä.

Liikehtimiskykyä monitoimihävittäjälle haetaan tekemällä ne tarkoituksella epävakaaksi ja pitämällä kone hallinnassa Fly-by-Wire-ohjauksen tietokoneilla. Myös Gripen on tällainen. Kehitysvaiheessa uusi tekniikka aiheutti kaksi onnettomuutta, jotka suotta mustasivat koneen mainetta.

Kone on palvellut hyvin ja sille on kertynyt myös vientimenestystä. Parhaillaan on rakenteilla JAS 39E -versio (NG eli New Generation). Siinä laskutelineiden uudelleensijoittelulla on nostettu polttoaineen ja aseripustimien määrää.

Uudessa NG-versiossa on pyritty parantamaan myös häiveominaisuuksia. Ruotsi ja Brasilia ovat jo tilanneet JAS 39E/NG -koneita.


 Lockheed Martin F-35 Lightning II

8_HX_reservilainen_0116_terotuominen_USNavy*
Lockheed Martin F-35B laskeutuu pystysuoraan Merijalkaväen tukialukselle. Avoimen luukun kohdalla pystysuora puhallin. (Kuva US Navy)

F-35 Lightning II:n kehitystyö alkoi JSF-hankkeena (Joint Strike Fighter). Tavoitteena oli saada aikaan stealth-kone, joka soveltuu ilma- ja merivoimien sekä merijalkaväen käyttöön. Kehitystyötä ovat varjostaneet jatkuvat ongelmat sekä kohonneet kustannukset.

US Marines korvaa F-35B-koneella aiempia lyhyeen nousuun ja pystysuoraan laskuun (STOVL) kykeneviä AV-8B Harrier -koneitaan. Siksi myös seuraajalle esitettiin sama vaatimus.

Lopputuloksena on kolme eri alatyyppiä. F-35A on ilmavoimien sisäisellä tykillä varustettu peruskone. Marines saa STOVL-versio F-35B:n. Sen eturungossa on suuri pystysuora puhallin ja suihkusuutin kääntyy alaspäin. Monimutkainen ja tilaa vievä voimanlähde on vaikuttanut koneen rungon muotoihin rajoittaen esimerkiksi näkyvyyttä taakse.

US Navy puolestaan haluaa omalta F-35C-versioltaan kyvyn toimia lentotukialuksilta. Koneessa on muita suurempi siipi.

Lightning kuljettaa kaksi pommia ja kaksi ilmataisteluohjusta rungon sisällä. Mikäli häiveominaisuuksia ei tarvita, siipien alle voidaan ripustaa lisää aseita.

F-35 ei ole kotonaan kaartotaistelussa. Tätä korvataan ohjaajan ylivoimaisella tilannetietoisuudella, joka luodaan sensorifuusiolla. Tarvittavan ohjelmiston kehittämisessä on kuitenkin ollut runsaasti ongelmia.

Niistä huolimatta hanke etenee, sillä F-35-hävittäjiä on tilattu yli 3 000 kappaletta. Yhdysvaltojen lisäksi asiakkaita on kymmenkunta. Koska mitään muuta ei ole suunnitteilla, F-35:n on pakko onnistua.


Dassault Rafale

13_HX_reservilainen_0116_terotuominen_usaf_defenseimagery*
Kaksipaikkainen Dassault Rafale kuormanaan kolme lisäsäiliötä ja neljä laserohjattua pommia. (Kuva USAF)

Rafalekin edustaa suunnitteluajankohdalleen tyypillistä delta&/canard-rakennetta. Kaksimoottorinen kone on suurelta osin puhtaasti ranskalaista valmistetta aina aseita myöten.

Ensilentonsa Rafale teki 1986. Se suunniteltiin Ranskan irtauduttua Eurofighter-hankkeesta. Rafalesta on myös tukialuskäyttöön sovitettu versio.

Rafale on ketterä ja suorituskykyinen kone. Sen tutkaheijastus on tiettävästi pienimpiä neljännen sukupolven koneista. Plussana ulkomuodossa on ranskalaista tyylikkyyttä.

Koneen vientiponnistelut sujuivat aluksi hitaasti, mutta viime aikoina asiakkaita on alkanut löytyä. Rafale on ollut näyttävästi mukana Ranskan ilmaoperaatioissa muun muassa Libyassa ja parhaillaan Syyriassa. 


 Boeing F/A-18 E/F Super Hornet

10_HX_reservilainen_0116_terotuominen_boeing*
Boeing on esitellyt Advanced Super Hornet -version F/A-18E/F-koneesta. Rungon alla asesäiliö ja siiven päällä lisäpolttoainesäiliö. (Kuva Boeing)

Satunnainen katsoja saattaa Super Hornetia katsoessaan luulla, että kyseessä on Suomessakin käytössä oleva kone. Kyseessä on kuitenkin uusi ja huomattavasti suurempi ilma-alus. Paras Super Hornetin tuntomerkki on teräväkulmainen ilmanottoaukko.

Ensilentonsa tyyppi teki 1995. Konetta käyttää Yhdysvaltain merivoimien ohella ainoastaan Australia. Mahdollista on, että uusia asiakkaita löytyy tulevaisuudessa. Esimerkiksi Kanada on F-35:n vaikeuksien takia harkitsemassa tyyppiä.

Hävittäjälle ollaan hakemassa jatkoikää myös Advanced Super Hornet -versiolla. Sen häiveominaisuuksia on parannettu muun muassa asesäiliöllä, joka mahdollistaa pommien kuljetuksen sisäisesti.


Eurofighter Typhoon

7_HX_reservilainen_0116_terotuominen_eurofighter*
Eurofighter Typhoon on yhteiseurooppalainen näkemys modernista hävittäjästä. (Kuva: Eurofighter GmbH)

Eurofighter on monikansallinen eurooppalainen hanke. Mukana ovat Englanti, Saksa, Espanja ja Italia. Maissa on myös tuotantolinjat. Alun perin mukana oli myös Ranska. Ensilentonsa kone teki 1994.

Nykyhävittäjissä käytetään runsaasti erilaisia komposiittimateriaaleja. Eurofightereissä niitä on noin 70 prosenttia. Eurooppalaiskilpailijoidensa tapaan koneessa on canard-etusiipi ja deltasiipi -rakenne.

Kehitystyö ei ollut kivutonta, mutta kaksimoottorisesta Eurofighteristä tuli suoritus- ja liikehtimiskykyinen kone. Se on pärjännyt harjoituksissa jopa F-22 Raptorille.

Viime aikoina Eurofighterille on alkanut löytyä ulkomaisia asiakkaita.


Tekniset tiedot


Pituus (m)Kärkiväli (m) Tyhjäpaino (kg)Nopeus (mach)
F–1519,4513,05
20 4112,5
F–1615,039,4592072+
JAS 3915,28,680002
F–3515,6710,6713 2901,6
Rafale15,2710,909850 1,6
F/A–18E/F 18,3813,6814 5521,8
Eurofighter15,96m10,95 11 1502

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Reserviläisen 2/2016-numerossa.

Jaa tämä sivu