Rynnäkköpanssari CV9030 kuljettaa ja taistelee

Tero Tuominen
1_cv90_koski08_reservilainen_terotuominen
CV9030-rynnäkköpanssarivaunu ylittää vauhdissa ojan Koski 08 -harjoituksessa. Vaikka vaunu loikkaa penkalta, vakautus pitää 30 mm tykin putken kohdistettuna maaliin.
Tero Tuominen

Rynnäkköpanssarivaunut ovat jalkaväen taistelua tukevia ajoneuvoja. Ne pystyvät kuljettamaan sotilaita hyökkäyksen mukana etulinjaan ja samalla suojaamaan heidät kiväärikaliiperin aseiden luodeilta ja tykistökranaattien sirpaleilta.

Tela-alusta mahdollistaa rynnäkköpanssareille taistelupanssarivaunun kaltaisen maastoliikkuvuuden. Kun joukot ovat jalkautuneet taistelun tasalle, vaunut kykenevät tukemaan heitä vaunukonekivääreillä sekä tornin raskaammalla pääaseella.

Tyypillisesti tällaisessa vaunussa on 20–40 mm konetykki. Niillä kyetään tuhoamaan vastustajan rynnäkkövaunuja, mutta varsinaisiin taistelupanssareihin aseiden läpäisykyky ei riitä (tosin käytössä on myös panssarintorjuntaohjuksilla varustettuja tyyppejä).

Suomi hankki 1980-luvulla Neuvostoliitosta BMP-1-rynnäkköpanssarivaunuja. Se oli kehitetty 50-luvun lopulla yhdistämään panssari- ja kuljetusvaunun ominaisuudet kylmän sodan taistelukentän vaatimusten mukaisesti.

Sittemmin 90-luvun alussa Venäjältä ostettiin Suomeen yli 100 uudempaa BMP-2-vaunua. Ne ovat edelleen käytössä ja niitä parhaillaan modernisoidaan BMP-2M-tasoon. Siten kaluston elinkaari jatkuu vielä 2030-luvun alkuun.

Maavoimien käytössä on ”Bemarien” rinnalla ollut jo pitkään myös toinen rynnäkköpanssarivaunu. Ruotsalaistaustainen CV9030 on kuitenkin jostain syystä jäänyt julkisuuden rakastamien raskaampien Leopard 2 -vaunujen varjoon. Näin, vaikka CV90 edustaa moderneinta tela-alustaista panssarikalustoa Suomessa.

 

10_cv90_parola17_reservilainen_terotuominen
Suomalainen CV9030 vaunu Parolassa. Kyljessä näkyy MEXAS-lisäpanssarointi. Vaununjohtajan edessä tornissa on koukkumainen leikkuri, jonka tehtävänä on katkaista matalalla olevat kaapelit ja vaijerit. Kuva: Tero Tuominen

Suunniteltu Pohjolan oloihin

CV90 on lyhenne Combat Vehicle 90:stä eli taisteluajoneuvosta. Ruotsissa sen nimi on vastaavasti Stridsfordon 90. Tyyppiä ryhdyttiin kehittämään 1980-luvulla. Mukana olivat Hägglunds ja Bofors. Nykyisin mukana on myös englantilainen BAE Systems.

Aiemmin Ruotsin tela-alustaisena miehistönkuljetusvaununa toimi 60-luvun alussa suunniteltu Pansarbandvagn 302 (Pbv 302). Se muistutti pyöristetyillä kulmilla varustettua amerikkalaista M113-vaunua, mutta oli aseistettu torniasenteisella 20 mm automaattitykillä. Niitä valmistettiin 650 kappaletta.

CV90 suunniteltiin erityisesti Pohjolan oloissa käytettäväksi. Maastoliikkuvuus lumessa ja soisessakin maastossa on huomioitu.

Ensimmäiset CV90-tuotantoversiot toimitettiin Ruotsille. Ne aseistettiin Bofors 40 mm -automaattitykillä. Tyyppinimeksi tuli siten CV9040. Käytössä on 545 vaunua.

Kaikkiaan CV90-perheen rynnäkköpanssareita on valmistettu yli 1 200 kappaletta. Niitä on vuosien varrella viety yhdeksään maahan.

Perusversion jälkeen syntyi Mk I, joita toimitettiin Norjaan. CV90 Mk II -vaunuja myytiin kahteen maahan: Sveitsiin ja Suomeen. Maavoimille kilpailutuksen jälkeen hankittujen vaunujen tyyppimerkintä on meillä CV9030 FIN.

Uudet rynnäkköpanssarimme tilattiin kahdessa erässä: vuonna 2000 57 kappaletta ja vuonna 2004 loput 45. Yhden CV9030:n hinnaksi on julkisissa lähteissä arvioitu noin kolme miljoonaa euroa.

Nykyisin Patria Land Systems nimen alla toimiva Hämeenlinnan tehdas kokoonpani CV9030-vaunujen tornit Suomessa ja asensi ne Hägglundsin toimittamiin alustoihin.

Vaunut sijoitettiin valmiusyhtymänä toimivaan Karjalan prikaatiin Vekaranjärvelle. CV9030:n päätehtävänä on taistelun tukeminen osana mekanisoituja iskuportaan joukkoja. Siinä missä käyttäjät tuntevat BMP-kaluston lempinimellä Bemari ja MTLB-kuljetusvaunut Älli-Tälleinä, CV90 on miehistön kielenkäytössä yksinkertaisesti Cee Vee.

11_cv90_helsinki0617_reservilainen_terotuominen
Suomi 100 -paraatiin osallistumista Helsingissä odottavan CV9030-vaunun takaosan katolla joukkueenjohtajan kupoli tähystysprismoineen. Kuvassa näkyy myös kylkeen liitetty MEXAS-lisäpanssarointi. Kuva: Tero Tuominen
 

Lisäsuojaa komposiittilevyillä

CV9030-rynnäkköpanssarivaunussa on kolmen hengen miehistö. Ajaja on etuosassa moottorin vieressä. Tornissa istuvat vaununjohtaja ja ampuja. Taakse mahtuu kahdeksan kuljetettavaa.

Ryhmänjohtajalle on oikeassa takakulmassa korotettu luukulla varustettu kupoli. Sen prismaperiskooppien kautta hän pystyy tarkkailemaan vaunun ympäristöä ennen miehistön jalkautumista.

Tilaa on huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Neuvostoliitossa suunnitelluissa BMP-2-vaunuissa. Silti Cee Veessäkin tulee ahdasta, kun kahdeksan nykytaistelijaa runsaine varusteineen ja aseineen nousee kyytiin.

CV90 tarjoaa heille suojan tykistön sirpaleilta sekä 14,5 mm raskaiden konekivääreiden luodeilta. Etusektori on pyritty panssaroimaan vastustajan rynnäkkövaunujen konetykkien osumien varalta.

Suomen vaunut on jo alun perin lisäpanssaroitu kylkiin pultatuilla MEXAS-komposiittilevyillä (Modular Expandable Armor System). CV90:n ilmastoinnin ylipaineistus suodattimineen tarjoaa miehistölle suojan myös mahdollisilta taistelukaasuilta tai ydinlaskeumalta.

 

5_cv90_mikkeli_0108_reservilainen_terotuominen
CV9030-rynnäkkövaunun tornissa näkyy ampujan monikanavainen Saab UTAAS -tähtäin suojakilpi avattuna. Ajajan luukku periskooppiprismoineen on auki. Tornin vasemmassa laidassa näkyvät suojasavuheittimet. Kuva: Tero Tuominen

Kaksi ammussyöttöä

Suomessa CV90:n tornin pääaseena on amerikkalainen 30 mm Alliant Techsystems Mk44 Bushmaster II -konetykki. Myös Sveitsin ja Norjan CV90-vaunut on aseistettu sillä.

Vakautetulla tykillä voidaan ampua paikalta tai liikkeestä tähdättyjä yksittäislaukauksia, lyhyitä purskeita tai sarjatulta nopeudella 200–400 laukausta minuutissa. CV90:n tornissa on myös 7,62 mm konekivääri sekä kymmenen 76 mm laukaisuputkea suoja- ja erikoisheitteille.

Pääaseelle on kaksi erillistä ammusten vyöjohdetta. Niiden makasiineissa on kummassakin valmiina 80 laukausta. Lisäksi mukana kulkee varalla 240 ammusta.

Panssaroituja maaleja kuten rynnäkkövaunuja vastaan Bushmaster käyttää APFSDS-T -nuoliammuksia (Armor-Piercing Fin-Stabilized Discarding Sabot – Tracer). Alikaliperiammukset tuetaan ammuttaessa niitä ympäröivillä niin sanotuilla sabot-osilla, jotka irtoavat tykin putken suulla kovametallisen pyrstövakavoidun tikkamaisen nuolen jatkaessa maaliin.

Toisessa CV90:n tornin Bushmasterin 80 laukauksen makasiinissa on tyypillisesti MPLD-T-ammuksia (Multi-Purpose Low Drag – Tracer). Sirpaloituvat kranaatit soveltuvat muiden kuin panssaroitujen maalien kuten asepesäkkeiden ja elävän voiman tuhoamiseen. Kuten T-kirjain kummankin tyyppimerkinnän lopussa osoittaa, ammukset jättävät valojuovan.

2_cv90_2017_reservilainen_terotuominen
Norjalaisen CV90-vaunun miehistötila. Miinaräjähdyksiltä suojaavat istuimet ovat sivuilla, taustalla tykkitornin alaosa. Miehistön varusteet näyttävät millaiselta tila näyttää taistelutilanteessa. Kuva: Tero Tuominen
 

Taistelussa testattu

Vaikka 30-millisellä ei läpäistä modernin taisteluvaunun panssaria, sen nuoliammusten sarjatuli saattaa tuhota esimerkiksi tykin tähtäinperiskoopin. Samaten Bushmasterilla voi saada niin sanotun Mobility Kill -osuman, jonka seurauksena vastustajan vaunu menettää liikkumiskykynsä.

Paras tulos panssaroituun maaliin saavutetaan sivulta tai etenkin takasektorista ammuttaessa. Joka tapauksessa CV90-kalustolla on meillä seurassaan Leopard-panssarivaunuja, joiden tehtävänä on tuhota vastustajan raskas kalusto.

CV9030-tornissa on Saab UTAAS -tähtäin (Universal Tank and Anti-Aircraft Sight). Siinä on päivänvalokamera, lämpökamera, valonvahvistin sekä laseretäisyysmittari.

Käytännössä ampuja asettaa pelikonsolimaisella ohjaimellaan tähtäinkuvan maalin kohdalle ja järjestelmä huolehtii ennakosta ja korotuksesta. Valintakytkintä painamalla hän voi ampua alikaliperi- tai sirpalelaukauksen. Järjestelmä huomioi automaattisesti niiden ballistiset erot.

Norjan, Tanskan ja Ruotsin CV90-vaunuja on testattu taistelussa kriisinhallintaoperaatioissa. Niitä on myösvarustettu ristikkomaisella niin sanotulla Cage Armour -lisäpanssaroinnilla sinkojen ontelolaukausten varalta. Käyttäjäystävälliset vaunut ovat selvinneet varsin hyvin tositoimissa.

CV-perhe on jokaisessa uudessa versiossaan kehittynyt. Moottoriteho on noussut ja voimalinjaa parannettu, mutta varustelun lisääntyessä samalla myös paino on kasvanut.

Uusimmissa malleissa on esimerkiksi digitaalinen tietoväylä. Myös suomalaiset CV9030:t saanevat käyttöikää jatkavan MLU-päivityksen (Mid-Life Update) joskus 2020-luvulla, mikäli resurssit sen mahdollistavat. 

 
CV9030 Infantry Fighting Vehicle

Pituus 6,63 m

Leveys 3,20 m

korkeus 2,85 m

Taistelupaino 26,9 t

Suurin nopeus 65 kmh

Dieselmoottori Scania DI 16 41 A019

Tilavuus 15,8 l

Teho 550 hv

Vääntömomentti 2466 Nm

Miehistö 3 + 8

Pääase 30 mm PSKV


Artikkeli on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 2/2018.


Jaa tämä sivu