Ranskalaisten rooli Talvisodassa

Seppo Simola

ranskaHenrik Tala: Talvisodan ranskalaiset ratkaisijat -Ranskan Apu Suomelle 1939–1940

Minerva 2014, 336s.

Poliittinen historia ei ole tylsää, jos asian saa määritellä vaikka tämän kirjan perusteella. Filosofian tohtori Henrik Tala on muokannut väitöskirjastaan helppolukuisen ja erinomaisen mielenkiintoisen teoksen, jota lukee kuin juonellista jännäriä, vaikka lopputulos on tunnettu. Keinot, jolla lopputulokseen päästiin, lienevät vain harvan sotahistoriaa harrastavankin tiedossa. Suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa kaikille toisen maailmansodan historiasta kiinnostuneille. Talvisodan taustoista paljastuu aivan hämmästyttäviä kytkentöjä.

Kirjan otsikolle oli ensin helppo hymähtää ja pitänee minunkin tunnustaa, että kirja oli vähällä jäädä lukujonoon pölyttymään. Mutta kun hyppää mukaan, niin vuoden 1939 loppu ja 1940:n alku saavat maamme kannalta todella uusia ulottuvuuksia. Suursodan osapuolijako oli tuolloin vielä aivan toinen, kuin johon olemme sittemmin tottuneet. Saksa ja Neuvostoliitto olivat liittolaisia ja asetelmaksi oli muodostumassa diktatuurit vastaan demokratiat.

Ranska oli vuonna 1939 eurooppalainen suurvalta, ja sillä oli todellista voimaa ja vaikutusvaltaa. Kun Suomi joutui 30.11.1939 hyökkäyksen kohteeksi, niin Ranskassa puhkesi ennennäkemätön sympatia-aalto. Sanomalehdistö oli tulvillaan Suomen asiaa ja jopa ranskalaissotilaat pohtivat länsirintamalla kirjoittamissaan kirjeissä Suomen asemaa ja kohtaloa.


Pelastus ilman laukauksia

Ranskan pääministeri Édouard Daladier, joka hoiti myös ulko- ja puolustusministerin pestiä, teki Suomen eteen hartiavoimin töitä, mutta hän näki sodan asetelmassa keinon ajaa myös Ranskan etua. Eikä Suomen avustamisessa ollut kyse siitä, että Ranska lähettäisi tänne vain joukon seikkailunhaluisia vapaaehtoisia.

Ranska alkoi organisoida merkittävää sotavoimaa Suomen avuksi ja taivutteli vastahakoisen Englannin mukaan. Joukon koko oli suurimpien kaavailujen mukaan jopa 50 000 miestä tukenaan merkittävät ilma- ja merivoimat. Tarkoitus oli oikeasti tulla Suomen avuksi, mutta siinä sivussa olisi otettu haltuun Ruotsin malmivarat Kiirunan – Jällivaaran alueilla. Ne olivat Saksan sotakoneistolle ratkaisevan tärkeät ja Saksan hyökkäystä länteen pelättiin jo marraskuussa 1939.  Maginot-linjakin oli miehitettynä.

Neuvostoliitto puolestaan halusi ehdottomasti välttää konfliktin länsivaltojen kanssa ja kun oli olemassa vakava uhka joutua pohjoisessa sotaan niitä vastaan, niin Stalin teki rauhan Suomen kanssa, vaikka puolustuksemme oli luhistumassa millä hetkellä hyvänsä. Lisäksi Ranska uhkasi hyökätä Neuvostoliittoon Lähi-idän suunnalta, koska maa toimitti etelän öljykentiltään energiaa Saksaan.

Suomen johto häilyi rauhanteon ja länsivaltojen avun odottamisen välillä sillä aikaa kun rintamasotilaat tietämättään pelasivat sinnikkyydellään aikaa poliittiselle ratkaisulle. Ranska todellakin pelasti Suomen keväällä 1940 laukaustakaan ampumatta, mutta Ranskan vuoro jäädä suursodan jalkoihin koitti jo kesällä 1940. 


Jaa tämä sivu