Maanpuolustusmitali on laajan kentän tunnustama

Tuomas Kaarkoski
mitalikuva
Mitalia miekkojen kera on neljännesvuosisadan aikana myönnetty vain 522 kappaletta.
Tuomas Kaarkoski Helsinki

Vuonna 1989 perustettu Maanpuolustusmitali on suurella todennäköisyydellä yleisin reserviläisen rintapielestä löytyvä kunniamerkki. Tähän päivään mennessä sitä on jaettu yli 20 000 kappaletta. Maanpuolustusmitalitoimikunnan puheenjohtaja kenraaliluutnantti evp Ilkka Aspara toteaa mitalin olevan hyvä tapa esimerkiksi yhdistyksille muistaa aktiivisia reserviläisiä.

– Monet järjestöt käyttävät tätä nimenomaan palkitsemisen keinona. He hankkivat mitaleja omille aktiiviisille jäsenilleen, jotka eivät välttämättä itse tulisi mitalia hakeneeksi, Aspara toteaa.

Maanpuolustusmitalin ovat oikeutetut lunastamaan kertausharjoituksiin tai niitä vastaaviin koulutustilaisuuksiin osallistuneet siviilihenkilöt sekä puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen palveluksessa olleet tai olevat.  Mitaliin ilman solkea vähimmäisvaatimus on seitsemän vuorokautta kertausharjoituksia tai vastaavia koulutustilaisuuksia, kun taas esimerkiksi kultaiseen solkeen vaaditaan jo vähintään 60 vuorokautta.

– Mitalin kriteerit ovat selkeät ja kovatkin. Esimerkiksi kultainen mitali on oikeasti tiukassa.

Ei pelkän aseman perusteella

Maanpuolustusmitalitoimikunta voi kuitenkin omasta aloitteestaan tai ulkopuolisen esityksestä myöntää Maanpuolustusmitalin myös numeroituna miekkojen kera maanpuolustuksen hyväksi suoritetusta erityisen ansiokkaasta työstä. Mitalia miekkojen kera on neljännesvuosisadan aikana myönnetty vain 522 kappaletta.

Mitalitoimikunnassa ovat puheenjohtajiensa kautta edustettuina kattavasti koko vapaaehtoisen maanpuolustuskentän kirjo: Reserviläisliitto, Suomen Reserviupseeriliitto, Maanpuolustuksen Tuki, Maanpuolustuskiltojen liitto, Naisten Valmiusliitto ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys. Juuri kattava edustus nostaa Asparan silmissä mitalin arvoa merkittävästi.

– Arvostusta nostaa mielestäni merkittävästi se, että meidän suurimmat ja keskeisimmät vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestömme ovat kaikki mitalin takana. Järjestökenttä Maanpuolustusmitalin taustalla on erittäin laaja, Aspara sanoo.

Mitalitoimikunnan on oltava yksimielinen jokaisesta palkittavasta. Asparan mukaan toimikunnan työskentely on sen sisäinen asia, mutta hän toteaa, että potentiaalisista kandidaateista käydään perusteelliset keskustelut.

– Pelkän virka-aseman perusteella mitalia ei myönnetä koskaan, vaan henkilöllä on oltava merkittäviä ansioita maanpuolustuksen saralla. 

Tunnustusta osallistumisesta

Mitalin syntyyn vaikuttivat monet tekijät. Suomalainen kunnia- ja ansiomerkkijärjestelmä oli ennen sotia vapaaehtoista maanpuolustustyötä palkitsevaa, osaltaan vahvan vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestön Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -järjestöjen vuoksi.

Toimintaan osallistumisesta annettiin erilaisia ansio- ja harrastusmerkkejä. Sotien jälkeen maanpuolustustyöhön osallistuneita palkittiin vain lähinnä järjestötoiminnallisista ansioista, ei konkreettisesta osallistumisesta. Aktiivinen reserviläinen, vantaalainen Juha E.Tetri yritti 1980-luvun puolivälissä kehittää ansiomerkin, joka voitaisiin antaa jokaiselle maanpuolustustoimintaan sotien jälkeen osallistuneelle järjestöihin kuulumisesta riippumatta. Tuolloin suunnitelma kulki nimellä ”Kertausharjoitusmitali” ja sen jakelusta olisivat vastanneet viranomaiset. Aika ei tuolloin vielä ollut kypsä suunnitelman toteuttamiseen. 1980-luvun lopulla silloisen Reserviläisten Tuki Oy:n toimitusjohtaja Heimo Huotari etsi vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön varoja tuottavaa ”hittituotetta”. Tetri esitteli ideansa hänelle. Kertausharjoitusmitali muuttui nimeltään Maanpuolustusmitaliksi, muistoristin luonteiseksi merkiksi.

 


Jaa tämä sivu