Kuukauden kirja - Elämää juoksuhaudoissa

Seppo Simola

juoksuhautaHelena Pilke – Olli Kleemola: Elämää juoksuhaudoissa – sotilaiden huvit ja harrastukset jatkosodan rintamilla

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2015, 203 s.

Usein sota-aiheinen kirjallisuus tahtoo mennä hylsyjen keräilyksi ja kovien paikkojen muisteluksi, mutta jospa nyt käyttäisimme hylsyjä raaka-aineena ja muistelisimme rintamaelämän kevyempiä puolia. Hylsyjäkin nimittäin hyödynnettiin puhdetyömetallina, vaikka se oli jyrkästi kielletty, koska hylsyt oli ehdottomasti kierrätettävä uusiokäyttöön. Mutta koskapa suomalaisjermu on herrojen määräyksistä piitannut?

Puhdetyöt ovat vain yksi osa tätä kirjaa ja rintamaelämää, mutta tätäkin aihetta analysoidaan laajemmin raaka-aineiden, aiheiden ja töiden käyttötarkoituksen kautta. Puhutaan suorastaan pienteollisuudesta ja sellaisena puhdetyöt oikeastaan haluttiinkin nähdä ja sellaisena niitä pyrittiin joskus tiukastikin valtiovallan toimesta ohjailemaan.

Kirjoittajakaksikko on allekirjoittaneelle tuttu usean aiemman kirjan sivuilta. Olen tottunut luottamaan siihen, että näiden tekijöiden jälki on huolellista ja mielenkiintoista, enkä pettynyt tälläkään kertaa.

Helena Pilke on hyödyntänyt tässä kirjassa aiempia tutkimuksiaan esimerkiksi rintamakirjeenvaihtajien tekstien sensuroinnista. Sivuilla on monia mielenkiintoisia katkelmia aikanaan kielletyistä TK-kirjoituksista. Niissä todellinen ajan henki tulee näkyviin.

Tohtoriopintojaan suorittava Olli Kleemola tunnetaan merkittävästä sota-aikaisten valokuvien kokoelmastaan ja perehtyneisyydestä viime sotien kuviin. Puhdetöistä kertova osuus on Kleemolan käsialaa, mikä on loogista sikäli, että hänen innostuksensa sotahistoriaan ja sota-aiheen keräilyyn sai alkusysäyksensä isoisän lahjoittamasta puhdetyöhaarikasta.

Kirjan aihepiirit ovat useimmille viime sotien vaiheita tunteville ainakin pintapuolisesti tuttuja. Rintamalla pelattiin korttia, luettiin, tehtiin puhdetöitä, urheiltiin ja kirjoitettiin kirjeitä. Monen muun aiheen ohella nämäkin käydään läpi, mutta teemoihin mennään mielenkiintoisesti ja analyyttisesti sisään. Kirjan parissa viihtyy. Tekstiä havainnollistaa runsas kuvitus, joka on koottu osin TK-kuvaajien otoksista ja osin yksityisalbumeista.

Sotilaiden oma ääni kuuluu haastattelukatkelmissa. Tärkeänä lähdeaineistona on ollut jo 1970-luvulla toteutettu korsuperinnekeräys, jonka tulokset talletettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon. Muistelijoita oli tuolloin vielä paljon keskuudessamme, joten perinnekeräyksellä onnistuttiin saamaan laaja otos rintamamiesten tunnelmia.

Lähteinä on hyödynnetty myös Puolustusvoimien arkistoja, joista on etsitty kirjan aiheisiin liittyviä käskykirjeitä, muistioita ja raportteja. Myös säilyneitä yksityiskirjeitä on hyödynnetty.

Ei rintamaelämä ollut pelkästään ajan tappamista. Rintamajoukot tekivät merkittävässä määrin maataloustöitä asemasodan aikana vuodesta 1942 alkaen elonkorjuuseen 1944 asti kun rintamatilanne sen salli. Kova nälän ja puutteen talvi 1941 – 42 oli tuoreessa muistissa.

Jotakin perisuomalaista on siinä, että rintamalla järjestettiin paljon urheilukilpailuja, mutta niistä raportoiminen kotirintamalle lopetettiin, koska asia herätti pahennusta: jos miehellä kerran on aikaa hypellä ja hiihdellä, niin tulkoot sitten paikkaamaan kotirintaman huutavaa työvoimapulaa!

Sota-ajan ajanvietteestä on kirjoitettu paljon, mutta opiskelu rintamalla on varsin vähän käsitelty aihe ja se onkin yksi tämän kirjan mielenkiintoisimpia aihepiirejä. Lukijakansaa suomalaiset olivat jo sota-aikana, ja perusyksikkötasolle asti oli valtion puolesta tilattu sanomalehtiä. Kirjat ja lehdet kuluivat kirjaimellisesti loppuun korsuissa kädestä käteen kiertäessään.

Ajanviete- ja uutislukemisen lisäksi tarmoa suunnattiin myös opintoihin. Tohtoriksi ei rintamalla tiettävästi väitelty, mutta akateemisia opintoja kyllä jatkettiin harmaissakin vaatteissa. Joillekin opiskelu oli sitä, että vain muutamaan luokkaan jäänyt kansakoulu käytiin loppuun, eikä ollut harvinaista sekään, että joukoissa oli kokonaan kouluja käymättömiä miehiä. Leivän perään oli pitänyt lähteä heti, kun kirves oli kädessä pysynyt.

Sota-aikana muutama abiturientti-ikäluokka julistettiin ylioppilaiksi koulumenestyksen perusteella ilman kirjoituksia, mutta maaliskuussa 1944 suoritettiinkin rintamaylioppilaskirjoitukset kuudessa eri paikassa. Ylioppilaskokelaiden määrä ei kylläkään ollut runsas, mutta yksityiskohtana tämä on mielenkiintoinen.

Pilkkeen ja Kleemolan kirja on hyvin elävästi ja kiinnostavasti kirjoitettu tietoteos, jonka parissa on helppo viihtyä. Teemakokonaisuudet tulevat selkeästi esitellyiksi ja niitä maustetaan mielenkiintoisilla rintamaelämän valokuvilla, yksityiskohdilla ja sattumuksilla. Kirjan takakannen kuvassa lukevalla sotilaalla on seuranaan kissa. Lemmikkieläimet rintamalla olisi voinut olla yksi mielenkiintoinen lisäaihe kirjaan.

 


Jaa tämä sivu