Reserviläisen
toimittaja ja kirjakriitikko Seppo
Simola pitää kuluvaa vuotta hyvänä sotakirjallisuuden osalta. Toisinaan
povatusta genren kuolemasta ei näy merkkiäkään ja hyviä teoksia ilmestyi sekä
suurilta kustantamoilta että pienemmiltä tekijöiltä.
– Sota-aihe jaksaa kiinnostaa lukijoita vuosikymmenestä
toiseen. Uutta lukijapolvea tulee koko ajan ikääntyvien sukupolvien tilalle,
vaikka sotakirjallisuudellekin povattiin jo aikaa sitten ”luonnollista
kuolemaa”, Simola toteaa.
Simolan mukaan tänä vuonna perinteisten aiheiden ohella
esille nousivat pienkustanteet, joita ilmestyi paljon.
– Kirjasyksy oli runsas sisältäen perinteisiä aiheita kuten
talvisotaa, Mannerheimia sekä
suomalaisia kenraaleja ja sotasankareita. Monia kiinnostavia pienkustanteita
menee helposti peruslukijalta ohi sektorin ja niitäkin yritän aina välillä
nostaa Reserviläisen arvioissa esiin.
Mahdollista joululahjapaniikkia helpottamaan Reserviläisen
listasi Simolan suositusten pohjalta kahdeksan potentiaalista lahjaideaa alan
kirjallisuudesta kiinnostuneille:
Strategiasta innostuneelle nojatuolikenraalille:
Ohto Manninen – Kyösti
Rainila: Viipuri menetetty! (Otava 2014, 347 s.)
– Kestoaihe eli Viipuri 1944. Lopullisesta totuudesta tuskin
päästään koskaan yksimielisyyteen, vaikka aiheesta kirjoitettaisiin
seuraavatkin 70 vuotta. Tässä on yksi puheenvuoro keskusteluun. Mukana on myös
vastapuolen näkökulmaa.
Sankaritarinan
ystävälle:
Robert Brantberg:
Mannerheimin sodat (Readme.fi 2014, 704 s.)
– Viipurin ohella kirjankustantajien varma valtti on
Mannerheim. Tuotteliaan elämäkerturin Robert Brantbergin kohteena on tällä
kertaa marsalkka Mannerheim, jonka uran vaiheiden kautta peilataan Euroopan ja
Suomen 1900-luvun sotahistoriaa. Faktojen muuntaminen dialogiksi popularisoi
käsittelytapaa, mutta ei välttämättä ole hyväksi kirjan uskottavuudelle.
Talvisodan
tapahtumista kiinnostuneelle:
Teemu Keskisarja:
Tolvajärven jälkeen – suurtaistelun ihmisten historia (Siltala 2014, 303 s.)
–Tämän vuoden huomionarvoisin nimike talvisota-aiheesta on
ilman muuta Teemu Keskisarjan Tolvajärven
jälkeen. Keskisarjan kirjoitustyyli jakaa mielipiteitä, mutta omintakeinen tyyli
ja käsittelytapa ovat syitä, miksi itse luen mielelläni Keskisarjan tuotantoa
ja suosittelen sitä muillekin.
Perusteellisesta
henkilöhistoriasta pitävälle:
Jukka Piipponen: Illu
– lentomestari Ilmari Juutilaisen elämä (Koala 2014, 512 s.)
– Sana perusteellinen puoltaa hyvin paikkaansa, kun
tuloksena on yli 500-sivuinen tiiliskivi. Juutilaisen lentäjän uran alku
käydään läpi muutamalla kymmenellä sivulla, ja loppuosa kirjasta keskittyy
ymmärrettävästi talvi- ja jatkosotaan, joissa Juutilainen lentäjä-ässän
maineensa hankki. Mukana on kaksi mielenkiintoisia valokuvaliitteitä.
U
lkomainen vaihtoehto
perusteellisesta henkilöhistoriasta pitävälle:
Raymond Bagnodas:
Panssarikreivi – kenraali von Strachwitzin elämä (Koala 2014, 392 s., suom.
Lauri Mäkelä)
– Mies, joka kohoaa toisessa maailmansodassa kapteenista
kenraaliluutnantiksi, haavoittuu 14 kertaa ja on yksi niistä 27:stä Saksan
miljoona-armeijan sotilaista, jotka saivat Rautaristin ritariristin
tammenlehvin, miekoin ja timantein, on varmasti elämäkerran väärti. Kaiken
kaikkiaan von Strachwitz oli Saksan maavoimien palkituin rykmentinkomentaja.
Törmäsin tähän erikoislaatuiseen sotilaaseen pari vuotta sitten lukiessani
kirjaa Saksan panssaridivisioonista. Kirjan arvostelussa mainitsin, että
Strachwitzista mielellään lukisi lisää. Nyt se on mahdollista.
Tekniikasta
kiinnostuneelle kaluston ystävälle:
Suuri asekirja –
aseiden kiinnostava historia (Readme.fi 2014, 320 s., suom. Marko Niemi)
– Kirjassa käydään lyhyesti läpi tuliaseiden koko historia.
Mukana on raskastakin kalustoa, mutta pääpaino on kiväärikaliperisissa aseissa
ja pistooleissa. Lukemista tässä hyvin visuaalisessa opuksessa ei paljoa ole,
vaan faktat esitellään tiivistetysti kuvateksteissä. Kansien väliin on saatu
mahtumaan hämmästyttävä määrä aseita.
Ennakkoluulottomalle
lukijalle:
Jouni Suistola –
Heikki Tiilikainen: Sodassa vieraalla maalla – suomalaiset Turkin sodassa 1877
– 1878 (Atena 2014, 283 s.)
– Sotahistorian harrastus maassamme painottuu hyvin
voimakkaasti toiseen maailmansotaan ja helposti unohtuu, että meiltä on ollut
sotilaita muuallakin kaukana kuin Ukrainassa ja Kaukasuksella 1941–43. Turkin
sodassa taisteltiin niistä samoista merireiteistä, joiden hallinnasta
pohjimmiltaan on meneillään olevassa Ukrainan kriisissäkin kyse. Kehotan
murtamaan ennakkoluulot ja tarttumaan tähän ”liian vanhasta” sodasta
kirjoitettuun mielenkiintoiseen kirjaan.
Pieniä aiheita etsivälle:
Johanna Pakola:
Kuuskajaskari – Raumanmeren lukko (Merimaanikko 2014, 127 s.)
– Tässä on hyvä esimerkki mielenkiintoisesta kirjasta, joka
todennäköisesti jää suurelta yleisöltä löytämättä. Tekijä on rannikkotykistöön
perehtynyt harrastajatutkija ja hän saa aiheensa todella elämään. Kirja on
pirteä ja monipuolinen esitys eksoottisesta palveluspaikasta, jonka kautta on
kulkenut pitkä ketju varusmiehiä ja kantahenkilökuntaa. Kirjassa on luku
vastikään 50-vuotismuistelun kohteena olleesta tuhoisasta veneonnettomuudesta,
joka vaati 28 uhria. Hukkuneet olivat alokastanssiaisiin matkalla olleita
neitosta sekä veneen miehistö.
