Kiina katsoo nyt merelle ja haluaa pitää Yhdysvaltojen laivaston kontrollissaan

Istock
kiina_istock
Etelä-Kiinan meren alue on ollut jo pitkään kiistan aiheena.
Tuomas Kaarkoski Helsinki

Etelä-Kiinan meren kiista nousi Suomessakin otsikoihin kunnolla tammikuussa, kun sittemmin Yhdysvaltojen ulkoministeriksi ilmoitettu Rex Tillerson ilmoitti, ettei hän sallisi Kiinan pääsyä sen alueelle itse rakentamilleen saarille. Kiinan vastine tuli välittömästi valtiollisen Global Times -lehden pääkirjoituksessa.

– Jos Washington ei suunnittele aloittaa laajamittaista sotaa, mikä tahansa muu lähestymistapa yrittää estää Kiinan pääsy saarille olisi typeryyttä. Tillersonin kannattaisi opiskella ydinasestrategioita, jos hän haluaa pakottaa suuren ydinasevallan vetäytymään omalta alueelta, valtion kontrolloiman lehden pääkirjoituksessa sivallettiin.

 

Resurssit kiinnostavat

Mikään uusi kiistakapula Etelä-Kiinan meren alue ei ole. Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Jyrki Kallion mukaan Kiina on mieltänyt merialueen puskurivyöhykkeekseen muita suurvaltoja vastaan jo 1940-luvulta lähtien.

Kiinan etelärannikosta reilun tuhannen kilometrin ja maan pääkaupungista Pekingistä noin 3500 kilometrin päässä etelässä sijaitseva alue alkoi kiinnostaa Kiinaa ja muita rantavaltioita 1970-luvulla, kun alueen potentiaalisiin luonnonvaroihin havahduttiin. Sittemmin rantavaltiot ovat tehneet aluerajauksia, jotka menevät keskenään vahvasti ristiin.

Etelä-Kiinan meri on myös hyvin merkittävä kalastusalue ja myös globaalin rahtiliikenteen vilkkaasti hyödyntämä merireitti.

– Rahtiliikenne tekee asiasta relevantin myös niille maille, joilla ei ole merelle rantaa, kuten esimerkiksi Japanille. Suurin osa raaka-ainekuljetuksista menee alueen läpi. Yhdenkään osapuolen intresseissä ei ole vaarantaa rahti- tai muuta meriliikennettä, mutta suuremmalla konfliktilla voisi olla kauaskantoisiakin seurauksia, Kallio toteaa.

 

Särkät ja luodot pääosassa

Alueen suurin vääntö käydään Spratlysaarista. Nimi itsessään on hämäävä, sillä Haagin tuomioistuin on määrittänyt, että kyseessä ei ole saariryhmä, vaan ennemminkin rykelmä särkkiä, luotoja ja kareja.

– Tämä on siinä mielessä tärkeä linjaus, että se estää talousvyöhykkeiden piirtämisen ja sitä kautta uusien vaatimusten esittämisen, Kallio selventää.

Saarettomuus ei ole kuitenkaan estänyt Kiinaa, joka on betonia ja merenpohjan hiekkaa hyväksi käyttäen kasvattanut kolmen alueella olevan kaistaleen maa-alaa niin paljon, että lentokentän ja sotilaallisten rakennelmien luominen on tullut mahdolliseksi. Numeromääräisesti Vietnam pitää yhä hallussaan suurinta osaa särkistä.

– Kiinalla on ollut resursseja vahvistaa läsnäoloaan rakentamalla pienimuotoisia tukikohtia.  Myös Vietnam on rakentanut yhdelle särkälle kiitoradan, jossa on mahdollista tankata ja suorittaa tutkavalvontaa. Nämä lisäävät paineita tilanteen militarisoitumiseen, Kallio sanoo.

Kallion mukaan kalastuslaivastojen väliset konfliktit ovat jo nyt arkea alueella. Militarisoitumisen myötä ei ole ollenkaan utopistinen skenaario, jossa nykyiset vesitykit vaihtuvat kovempiin välineisiin.

 

Yhdysvallat hiertää

Kallion mukaan on selvää, että Kiinan ja muiden alueen maiden rantakiistat ovat isommassa mittakaavassa toissijaisia. Hänen mukaansa Kiina haluaa kontrolloida Yhdysvaltojen laivaston liikkeitä lähialueillaan.

– Yhdysvaltojen näkökulmasta sen laivaston liikkuvuus alueella on kaikkein tärkeintä. Kiina taas katsoo, että merenkulun vapaus ei kata sotalaivojen vapaata liikkuvuutta, vaikka kaikki muut maat ovat asiasta eri mieltä, Kallio sanoo.

Kiina on ratifioinut kansainvälisen merioikeusyleissopimuksen ja Kiinan kanta on tuomioistuimia myöten todettu vääräksi.

– Ongelma on siinä, että tuomioistuimella ei ole valtaa kontrolloida päätöstään tai sanktioida sitä rikkovaa osapuolta. Päätös jää siten paperipäätökseksi. Kiinahan ilmoitti heti, että se ei kunnioita Haagin päätöstä, kun Filippiinit päätti viedä asian tuomioistuimeen.

 

Mahdollisuus yhteiseen tekemiseen

Kallio on kuitenkin varovaisen optimistinen alueen suhteen. Hänen mukaan Etelä-Kiinan meren öljy- ja kaasuresurssien hyödyntäminen on niin vaikeaa ja kallista, että yhteistyö voi nousta ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi.

– Kasvojen ja arvovallan menetyksen takia yksikään maa tuskin luopuu aluevaltauksista, mutta ne voivat jäädä taka-alalle, jos luonnonvaroja aletaan hyödyntää. Tällä hetkellä alue on eräänlaisessa pattitilanteessa, jossa kukaan ei voi oikein toimia.

Kaikista kiireellisimmäksi asiaksi Kallio nostaa kuitenkin kalastuksesta sopimuksen.

– Nyt aluetta ryöstökalastetaan mielivaltaisesti ja se voi johtaa nopeastikin koko alueen kalakannan täydelliseen romahtamiseen.


Artikkeli on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 4/2017.


Luetuimmat

Jaa tämä sivu