Turun Heikkilän kasarmialueella kävi
lauantai-iltana kuhina. Viime vuosina perinteeksi muodostuneen Kesäyön marssin
osanottajat kerääntyivät vähitellen sotilaskotiin, missä marssitoimisto otti
heidät vastaan ja jakoi marssilla tarvittavat tunnukset ja kartat. Sotilaskodin
toisessa päässä kilisi kassa, kun osallistujat ja toimitsijat nauttivat
perinteisistä herkuista.
Tämänvuotinen Kesäyön marssi oli järjestyksessä yhdeksästoista. Marssin historia juontaa
vuoteen 1998, jolloin ensimmäinen Kesäyön marssi järjestettiin
Sotilasurheiluliiton toimin Tuusulassa. Alkujaan sotilaspainotteinen tapahtuma
on kasvanut vuosi vuodelta ja siirtynyt vuosien saatossa
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) järjestämäksi. Tapahtuman luonne on
vähitellen muuttunut siviilipainotteisemmaksi. Matkavaihtoehtoja on nykyisin
useita kuuden kilometrin perhematkasta aina reilun 42 kilometrin
kävelymaratoniin asti.
Marssin lähtöalueella toiminta
aloitettiin marssimusiikilla ja yhteisellä alkuverryttelyllä. Illaksi
kääntyvässä kesäpäivässä maastopukuihin tai kirkkaisiin verryttelyasuihin
pukeutuneet kaveriporukat ja lapsiperheet lämmittelivät marssia varten. Auringon
paistaessa langenneet pienet sadekuurot näyttivät vain piristävän osallistujia.
Osallistujia eri puolilta maata
Kesäyön marssilla oli osanottajia niin
Turun alueelta kuin kauempaakin. Laitilalainen Tatu Uusikartano osallistui kuuden kilometrin matkalle veljensä Jarmon ja poikiensa Sakun ja Vilin kanssa. Toista kertaa marssille osallistuvat pojat odottivat
innokkaina maaliin pääsyä ja osallistumismitaleja.
Pääkaupunkiseudulta marssille osallistui
muiden muassa Sanna Heikkinen
Kirkkonummen reserviläisistä. Hän kertoi osallistuneensa aiemmin Kahdeksan
sillan marssille ja reppumarssille Helsingissä, mutta olevansa nyt
ensimmäisellä Kesäyön marssillaan.
Santahaminan Urheilukomppanian
Perinneyhdistys ry oli myös ensimmäistä kertaa edustettuna marssilla, kertoo yhdistyksen
perustajajäsen Juhani Iso-Kouvola.
– Tapahtuma on erittäin hyvin
järjestetty, ei moitteen sanaa, Iso-Kouvola kehuu kymmenen kilometrin marssin
jälkeen maalialueella.
Maratonilla kenttäkelpoisuutta testaamassa
Kesäyön marssin monipuoliset reittivaihtoehdot
veivät osallistujia edestakaisin pitkin Aurajoen vartta. Pidemmillä matkoilla
päästiin lisäksi Haliseen ja Ruissaloon. Tapahtuman kuningasmatka, hieman yli
42-kilometrinen marssimaraton oli tänä vuonna selvästi suosituin
matkavaihtoehto. Maratonmatkan taittajien joukossa oli myös Keski-Suomen
maakuntakomppanioiden yhteinen joukkue.
– Osallistuminen on meille osa
kenttäkelpoisuuden testaamista, kertoo osaston kärjessä marssiva reservin vääpeli
Perttu Hietanen Päijänteen
maakuntakomppaniasta. Hänen vieressään tahtia piti reservin kersantti Elina Argillander Suomenselän
maakuntakomppaniasta. Joukko on muun muassa ollut tammikuussa hiihtämässä
Raatteentien suunnassa 36 asteen pakkasessa.
– Nyt sitten marssitaan vaihtelun vuoksi
sivistyksen parissa, Hietanen naurahtaa.
Helsinkiläinen reservin kapteeni Timo Lukkarinen osallistui Kesäyön
marssille jo kahdeksatta vuotta ystäviensä Petri
Toivasen ja Sami Niinimäen kanssa.
Lähtöalueen tunnelmiaan maratonille aikovat miehet kuvailivat pelokkaan
kunnioittaviksi. Matkalle mahtuikin kolmen kilometrin harhareitti Kakolanmäen
yli ja takaisin. Perillä tarjottu nakkisoppa kuitenkin palautti matkan painamat
mielialat positiivisiksi.
– Maisemat olivat upeat ja järjestelyt
todella hyvät. Edellisvuotta tiheämpi huoltopisteiden verkosto antoi uskoa
matkan etenemiseen, Lukkarinen kehuu. Joukkueen vakaana aikomuksena on
osallistua marssille myös ensi vuonna.
Ensi vuoden Kesäyön marssi -tapahtumia
suunnitellaan Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi Jyväskylään, Ouluun, Tuusulaan
ja Turkuun.
