Myös kertausharjoitusten määrän on noustava, jos sodan ajan
joukkojen lukumäärää kasvatetaan. Näin asian muotoili Suomen
Reserviupseeriliiton puheenjohtaja Mikko
Halkilahti, joka muiden vapaaehtoisten maanpuolustustoimijoiden tapaan oli
torstaina puolustusvaliokunnan kuultavana helmikuussa julkaistun
puolustusselonteon tiimoilta.
Halkilahden mukaan on selvää, että jos sodan ajan joukkojen
määrä nostetaan nykyisestä 230 000 sotilaasta 280 000 sotilaaseen, tulee
kertausharjoitusten skaalautua samalla tavalla.
Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että nykyisen 18 000
reserviläisen sijasta kertauskäsky tulisi vuosittain reilulle 21 000
suomalaiselle.
– Varsinaista keskustelua kertausharjoitusten lisäämisestä
ei ole käyty, vaikka joukkojen nostamisesta on puhuttu paljonkin.
Puolustusvoimauudistuksessa kertausharjoitusten määrää perusteltiin aikanaan
juuri sillä, että ne pysyvät samassa suhteessa sodan ajan joukkojen
lukumäärään. Nyt jos tuota lukumäärää nostetaan, pitäisi myös
kertausharjoitusmääriä kasvattaa, Halkilahti järkeilee.
Halkilahti vei puolustusvaliokunnalle myös kriittiset terveiset.
Hänen mukaansa asevelvollisuutta, reservin toimintaa ja vapaaehtoista
maanpuolustustyötä käsitellään selonteossa hämmästyttävän suppeasti, kun
ottaa huomioon mihin Suomen puolustusjärjestelmä perustuu.
Samoin Reserviupseeriliitto toivoi sähköisen asioinnin
Puolustusvoimien kanssa edistyvän nykyistä huomattavasti nopeammin.
– Tästä asiasta on puhuttu jo vuodesta 2013 lähtien, mutta
muuten asia ei ole juurikaan edennyt. Reserviläisten osaaminen pitää saada
paremmin hyödynnettyä ja yksilöiden erilainen osaaminen pitää tunnistaa
nykyistä paremmin.
Vahvuus vielä suuremmaksi
Reserviläisliittoa tilaisuudessa edustanut toiminnanjohtaja Olli Nyberg puolestaan toteaa sodan
ajan joukkojen kasvattamisen olevan oikea suunta. Silti liitto haluaisi vielä enemmän lisävahvistuksia varsinkin
paikallispuolustukseen.
– Selonteossa esitetään oikeansuuntaisesti
paikallispuolustuksen vahvistamista muttei riittävän suuressa määrin.
Reserviläisliitto katsoo, että jokaisessa maakunnassa tulisi olla kolme
paikallispataljoonaa. Tämän myötä sodan ajan vahvuutemme nousisi 300 000 hengen tuntumaan ja pystyisimme vastaamaan uudenlaisen sodankuvan
synnyttämiin haasteisiin ja uhkiin, Nyberg toteaa.
Paikallispuolustuksen parantamisella ja lisäämisellä ei
Nybergin mukaan kuitenkaan tavoitella naapurimaista tuttua konseptia
kodinturvajoukkojen luomisesta.
– Pohjoismaisesta kodinturvasta ei kannata Suomeen mallia
ottaa, sillä meillä vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön ja -koulutukseen
osallistuu monenkertainen määrä väkeä verrattuna muihin pohjoismaihin tai
Viroon. Merkittävä osa näistä on reserviläisiä, jotka muodostavat myös pääosan
paikallispataljoonien henkilöstöstä.
Sekä Reserviläisliitto että Reserviupseeriliitto kumpikin
haluaisivat, että paikallisjoukkojen rekrytointia räätälöitäisiin siihen
suuntaan, että johtajat pääsisivät itse valitsemaan omia joukkojaan.
– Johtajien ja alijohtajien pitäisi itse päästä valitsemaan
omia joukkojaan. Sitä kautta muodostuisi parempi sitoutuminen tehtävään, kun
kaverit tuntisivat toisensa heti alkumetreistä lähtien, Halkilahti toteaa.
