Ilmavoimien JASSM-risteilyohjus valmiina käyttöön

Tero Tuominen
6_JASSM_reservilainen_terotuominen
Satakunnan Lennoston Ilmataistelukeskuksen F/A-18C Hornet HN-420 Pirkkalan tukikohdan Sotilasilmailusta ammatti -tapahtumassa toukokuussa. Siiven alla JASSM-ohjuksen harjoitusversio, siivenkärjessä AIM-9X Sidewinder -ilmataisteluohjus. Koneen edessä 1000 kilon JDAM-pommien runkoja ilman ohjausosia.
Tero Tuominen

Puolustusvoimat sai käyttöönsä aivan uudenlaisen kaukovaikutteisen asejärjestelmän, kun AGM-158 JASSM -risteilyohjuksen integrointi Ilmavoimien McDonnell Douglas (Boeing) F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjiin saatiin valmiiksi viime keväänä. Kyseessä on osa koneen MLU2-päivitystä (Mid-Life Upgrade).

Häiveominaisuuksilla varustettu JASSM mahdollistaa vihollisen syvyydessä olevien pistemaalien tuhoamisen jopa yli 370 kilometrin päästä. Tyypillisiä kohteita tällaiselle ohjukselle ovat johtokeskukset, ohjuspatterit, lentokenttien konesuojat, tutkajärjestelmät sekä ammusvarikot.

Aseen käyttö edellyttää kahta asiaa. Metrien tarkkuudella maaliin hakeutuva JASSM tarvitsee täsmätiedon kohteen sijainnista. Se on saatava joko oman tiedustelun tai maan ulkopuolelta saatavan tiedon perusteella.

Tällaista on esimerkiksi satelliittikuvamateriaali. Monet tyypilliset kohteet kuten pyöräalustaiset ilmatorjuntaohjusten lavetit ovat nopeasti liikuteltavissa. Siten erittäin ajantasainen tieto on tarpeen.

Toiseksi tarvitaan kykyä päättää tiedossa olevien kohteiden maalittamisesta ja niihin vaikuttamisen ajankohdasta. Kriisin luonteesta riippuen tähän tarvitaan niin poliittista kuin sotilaallista päätöksentekokykyä.

Kyseessä on alansa modernein ase maailmassa. JASSM onkin kynnysasejärjestelmä, jonka pelkkä olemassaolo on hyökkäystä Suomeen ehkäisevä tekijä. Yhdysvaltain ilmavoimien oman käytön ohella AGM-158-ohjusta on myyty vain Australiaan, Puolaan ja Suomeen.

 

Täydentää Hornetin kykyjä

Vuoden 2004 iskukykytutkimus suositti, että Puolustusvoimille hankitaan tykistön erikoisammuksia, raskaita raketinheittimiä sekä ilmasta maahan -ohjuksia ja liitopommeja. Tuolloin arvioitiin erityisesti Hornetien kykenevän näillä aseilla pystyvän vaikuttamaan nopeasti kohteisiin koko maan alueelta.

Kun Suomi hankki 90-luvun alussa Yhdysvalloista Hornet-hävittäjiä, niiden virallinen tyyppimerkintä oli F/A-18 Fighter/Attack). Suomeen koneet ostettiin tuolloin pelkästään ilmapuolustuskäyttöön, joten ne tunnettiin meillä pitkään tunnuksella F-18.

Vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta sisäpuolisilla pomminripustimilla varustetut ilma-alukset. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä Ilmavoimilla oli niukalti mahdollisuuksia edes hävittäjäkaluston ylläpitoon, joten määräystä noudatettiin.

Sittemmin esimerkiksi Valmet Vihuri ja BAE Systems Hawk -harjoituskoneita on varustettu kokeilumielessä siiven alapuolisilla pommiripustimilla. Fouga Magister ja MiG-21 -koneita on puolestaan varustettu ilmasta maahan -rakettikaseteilla. Hawkin 30 mm tykillä on myös tulitettu maamaaleja.

Kun Hornetit ostettiiin 90-luvulla, suomalaislentäjiä koulutettiin Yhdysvaltain merivoimissa. Siellä he saivat oppia myös ilmasta maahan -toiminnasta, vaikka se ei virallisesti ollutkaan Ilmavoimien ostoslistalla. Koneissa oli kuitenkin valmiina kyky tähän.

Perinteisillä vapaasti putoavilla pommeilla Hornet osuu maaliin muutamien kymmenien metrien tarkkuudella. Tällainen 45 asteen liukukulmassa tehtävä hyökkäys on tietenkin mahdoton toteuttaa nykyaikaisen ilmapuolustuksen vaikutuspiirissä.

1_JASSM_reservilainen_ilmavoimat
Suomalainen F/A-18C Hornet (HN-410) laukaisee JASSM-ohjuksen Yhdysvalloissa. Kuva: Ilmavoimat

Saksan V-1 oli ensimmäinen risteilyohjus

Risteilyohjus on miehittämätön pieni aerodynaamisen nostovoiman avulla lentävä ilma-alus. Se syöksyy kohteeseensa ennalta ohjelmoidusti ja on siten kertakäyttöinen. Mukana on taistelukärki, joka voi olla tavanomainen tai ydinräjähde.

Vaikka jo ilmailun historian alkuvuosikymmeninä kehiteltiin nykyisin risteilyohjukseksi luokiteltavia lentäviä laitteita, ensimmäinen sotatoimissa käyttöön otettu ase oli saksalaisten toisen maailmansodan Fieseler Fi 103.

Se tunnetaan paremmin nimellä V-1. Ohjuksen tarkkuus riitti Lontoon kaltaiseen suurkaupunkiin osumiseen. Toisen maailmansodan jälkeen ase oli esikuvana monille kehityshankkeille niin idässä kuin lännessä.

Elektroniikan laskentatehon ja pienten tehokkaiden suihkuturbiinien kehitys on mahdollistanut nykyiset risteilyohjukset. Niillä on satojen tai tuhansien kilometrien kantama, ja ne osuvat maaliinsa muutaman metrin tarkkuudella.

4_JASSM_reservilainen_ilmavoimat
Videokaappauksessa telemetrialaitteiden takia normaalia pienemmällä räjähteellä varustettu JASSM-ohjus osuu konteista rakennettuun ilmatorjuntaohjusvaunua muistuttavaan maaliin. Kuva: Ilmavoimat
 

Risteilyohjus ei säiky ilmapuolustusta

Risteilyohjuksia on viimeaikaisissa sodissa hyödynnetty erityisesti alkuvaiheen taistelutoimissa. Niiden avulla on lamautettu ilmapuolustusta sekä johtamisjärjestelmiä. Näin on raivattu tietä miehitetyillä ilma-aluksilla tehtäville iskuille muihin kohteisiin.

Erityisesti Yhdysvallat on käyttänyt runsaasti risteilyohjuksia esimerkiksi Persianlahden sodissa. Toisaalta niitä on hyödynnetty myös erilaisissa pikemminkin näytösluontoisissa sotatoimissa, joilla on pyritty välittämään poliittista sanomaa.

Tuorein isku tapahtui aamuyöllä 14. huhtikuuta kun USA, Englanti ja Ranska ampuivat risteilyohjuksia Syyriaan kostona hallinnon tekemästä myrkkykaasuiskusta. Tässä yhteydessä USAF:n Rockwell B-1 Lancer -pommikone laukaisi ensimmäistä kertaa sotatoimissa AGM-158 JASSM -ohjuksia.

Niitä käytettiin 19 kappaletta. Kohteena oli kemiallisten aseiden tutkimuskeskus, johon oli maalitettu myös 54 vanhempaa ohjusristelijöiltä ja sukellusveneestä laukaistua BGM-109 Tomahawk -ohjusta.

Risteilyohjukset ovat kalliita aseita. Tomahawkin hinnaksi mainitaan 1,8 miljoonaa dollaria kappale. Siksi kohteiden olisi oltava riittävän tärkeitä, jotta tällainen kustannus on hyväksyttävissä. Toisaalta risteilyohjusten käytöllä vältetään omien menetysten vaara.

8_JASSM_reservilainen_terotuominen
Lockheed Martin AGM-158A Joint Air-to-Surface Standoff Missile -risteilyohjuksen (JASSM) harjoitusversio kiinnitettynä Satakunnan Lennoston Ilmataistelukeskuksen F/A-18C Hornet -hävittäjän siiven alla. Ohjus on varustettu ennen lentoa poistettavilla suojuksilla. Runkoripustimessa tutkahakuinen AIM-120 AMRAAM -ilmataisteluohjus. Kuva: Tero Tuominen

Stealth-ohjus on kynnysasejärjestelmä

Lockheed Martin AGM-158A Joint Air-to-Surface Standoff Missile -risteilyohjuksen (JASSM) kehitystyö käynnistyi 1990-luvun puolivälissä, ja palvelukseen se saatiin 2003.

JASSM kiinnitetään F/A-18 Hornetissa sen siipiripustimeen. Ennen laukaisua ohjuksen nuolimuotoiset siivet on taitettu aseen rungon alle. Samaten sivuvakaajat on käännetty alas.

Ohjuksen runko on komposiittirakenteinen ja muotoiltu siten, että se näkyy heikosti tutkassa. Kun JASSM laukaistaan, siivet aukeavat ja takarungon Teledyne CAE J402 -suihkumoottori käynnistyy.

Reitillä kohteeseen JASSM luottaa tutkien välttämisessä pieneen kokoonsa ja stealth-ominaisuuksiinsa lähestyessään maalia korkealla lentoradalla. Se tekee jyrkän loppusyöksyn kohteeseen. Vaihtoehtoisesti ohjus voi lentää noin 500 metrin korkeudessa.

Suunnistuksessa hyödynnetään intertia- ja GPS-järjestelmiä. Loppuhakeutumisessa maaliin JASSM käyttää 256x256 pikselin infrapunahakupäätä, jonka tuottamaa kuvaa verrataan ennen laukaisua ohjuksen järjestelmään syötettyyn kolmiulotteiseen malliin kohteesta.

JASSM-ohjuksen keskirungossa on aseen 454 kilon WDU-42/B läpäisy- ja sirpaletaistelukärki. Siinä on 103 kg räjähdysainetta ja sähkömekaaninen sytytin.

 

Hornetit ajantasalla MLU-päivityksillä

Ilmavoimien vuodesta 1995 alkaen käyttöön otetut Hornetit saivat ensimmäisessä MLU1-elinkaaripäivityksessä 2006–2010 muun muassa kypärätähtäimen, jolla lämpöhakuisen AIM-9X Sidewinder -ohjuksen kääntyvä hakupää voidaan suunnata sivulla olevaan maaliin.

Vuosina 2010–2016 hävittäjät saivat MLU2-päivityksessä ilmasta maahan kyvyn. Siinä Horneteihin integroitiin GPS-ohjautuva Joint Direct Attack Munition -täsmäpommiperhe (JDAM, kolme eripainoista versiota 1000 kiloon asti) sekä keskipitkän kantaman AGM-154 Joint Standoff Weapon -liitopommi (JSOW).

Näiden aseiden osalta työ tehtiin koepudotuksineen Suomessa, ja se sujui nopeasti, koska aseet oli jo aiemmin otettu käyttöön vastaavissa Hornet-versioissa.

JASSM-integrointi piti kuitenkin toteuttaa Yhdysvalloissa, koska US Navyn koneisiin sitä ei aiemmin ollut tehty. Siksi kaksi suomalaista Hornet-konetta lennettiin huhtikuussa 2016 Yhdysvaltain merivoimien China Lake -tukikohtaan Kaliforniassa.

Jo pelkkä uuden aseen aerodynaamisesti puhdas irtoaminen koneen ripustimesta vaatii koelentoja. Nykyisin haastetta tuo myös eri sukupolvia olevien ohjelmistojen yhteensovittaminen.

Integroinnin onnistuminen todennettiin kahden JASSM-ohjuksen maaliskuussa tehdyillä laukaisuilla China Laken läheisellä koealueella. Maaleina olivat merikonteista kasatut maalit. Ohjusten lentämää etäisyyttä ei ole kerrottu, mutta ne osuivat tarkasti kohteisiinsa.

Ammunnat viivästyivät runsaalla puolella vuodella. Tarkat syyt eivät ole tiedossa, mutta laajalla koealueella on runsaasti käyttäjiä ja viivästykset integroinnissa ovat saattaneet johtaa siihen, että varattuja testipäiviä ei voitu käyttää.

Yhdysvalloissa pari vuotta viettäneet Hornetit (HN-410 ja -419) palasivat Suomeen ja kotitukikohtaansa Pirkkalaan 12. toukokuuta. Muistoksi jenkkivierailusta ne olivat saaneet pienet JASSM-ohjuksen siluettikuvat ohjaamonsa viereen.


JASMM AGM-158A

Pituus 4,26 m

Rungon leveys 0,55 m

Kärkiväli siivet auki 2,4 m

Laukaisupaino 1023 kg

Taistelukärki 454 kg

Kantama yli 370 km


Artikkeli on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 4/2018.


Jaa tämä sivu