• Historia

Historia: Suomalaista pioneeritoimintaa oli jo 30-vuotisessa sodassa

Pioneerien vuosipäivä periytyy sadan vuoden takaa jääkäriajalta.

Museo Militaria

Pioneerit jalkautuvat traktorin peräkärrystä rakentamaan miinoitetta. Huomaa kevyt sinko 55 S 55 yhdellä pioneereista.

Pioneeritoiminnan tavoitteena on muokata toimintaympäristöä
omille joukoille edulliseksi ja rajoittaa vihollisen toiminnan vaikutuksia.
Tämä tapahtuu esimerkiksi edistämällä oman joukon liikettä, hidastamalla
vihollisen liikettä ja suojaamalla omia joukkoja linnoittein ja suluttein.

Pioneeritoimintaa suorittavat kaikki aselajit ja
puolustushaarat osaltaan, ja varsinaiset pioneerijoukot toimivat yhteistyössä
muiden joukkojen kanssa.

Pioneeritoimintaa
jo 30-vuotisessa sodassa

Jo ne kuuluisat ”muinaiset roomalaiset” tarvitsivat
sotatoimissaan pioneereja. Heillä tiedetään olleen ilmalla täytettäviä
nahkasäkkejä ponttonitarpeiksi. Roomalaiset tekivät niin kestävää
pioneerityötä, että heidän rakentamiaan sotilasteitä on yhä käytössä.

Varhaisin tunnettu esimerkki suomalaisesta
pioneeritoiminnasta on Lech-virran ylimeno 30-vuotisessa sodassa vuonna 1632. Suuressa
Pohjan sodassa (1700–21) käytettiin linnoituspioneereja, ja Kustaa III tarvitsi
vuosien 1788– 90 sodissa pioneerien apua Kymijoen ylityksessä. Suomen sodassa
(1808–09) hävitettiin kulkuyhteyksiä omien joukkojen perääntyessä.

Itsenäisen Suomen pioneeriaselajin kehitys alkaa Saksasta.
Jääkäripataljoona 27:ään perustettiin pioneerikomppania 28.8.1915.
Jääkäripioneerit saivat tulikasteensa Schmardenin taistelussa 25.7.1916. Tämä päivä
valittiin myös pioneerijoukkojen vuosipäiväksi, eli suomalaiset pioneerit
viettävät sadatta vuosipäiväänsä ensi heinäkuussa.

Kenraaliluutnantiksi ylennyt Unio Sarlin oli jääkäripioneereista lähtöisin. Hän palveli vuodesta
1921 alkaen pioneeritarkastajana ja sotavuodet 1939–44 Päämajan pioneerikomentajana.
Puolustusvoimien komentajana vuosina 1974–83 palvellut kenraali Lauri Sutela oli sodassa kunnostautunut
pioneeriupseeri.

Pion_155319

Miinoilla hidastettiin vihollisen etenemistä jatkosodan vetäytymisvaiheessa. Pioneerit miinoittavat tietä kesäkuussa 1944. Kuva: SA-Kuva

Itsenäisen
Suomen pioneeritoiminta

Jääkärit toivat Saksasta nimityksen pioneeri. Vuoteen 1922
asti termi oli muodossa pioniiri ja sitten pionieeri. Vuodesta 1927 termi on
ollut nykyisessä muodossaan. Itsenäisen Suomen pioneeriaselajin tehtävät määriteltiin
tiettävästi ensimmäisen kerran 2.7.1918, jolloin jokaista divisioonaa varten
suunniteltiin kenttäsapöörikomppania. Pioneeripataljoona 1 perustettiin
Korialle 9.12.1920.

Pioneeriaselajin läpilyönti tapahtui talvisodassa. Se
taisteli muiden aselajien rinnalla tukien niitä välinein ja menetelmin.
Pioneeritoiminnan merkitys tunnustettiin kaikissa johtoportaissa. Mittava pioneerityönäyte
oli Salpalinjan rakentaminen vuosina 1940–41 ja 1944.

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa liikkeen edistämisellä oli
ratkaiseva merkitys sotatoimien menestymiseen. Asemasotavaiheessa puolustusta
lujitettiin linnoittamalla ja luotiin syvän suluttamisen oppi. Vetäytymisvaiheessa
korostui liikenneyhteyksien hävittäminen hyökkäävän vihollisen edestä. Lapin
sota oli pioneerisotaa, erityisesti liikkeen edistämistä ja raivaamista.  Miinanraivaus jatkui 1950-luvulle asti.

Pion_IMG_0876K

Neuvostoliittolaisesta TPP-ponttonikalustosta rakennetun lautan käyttöä harjoitellaan. Suomeen 1960-luvulla hankitun kaluston tyyppimerkintä oli Ponttonikalusto 63. Kuva: Museo Militaria

Sotien
jälkeinen aika

Sodat käytiin varsin puutteellisella pioneerivälineistöllä. Määrätietoinen
kehitys käynnistettiin 1940-luvun lopulla. Vesistökalustoa uudistettiin
1950-luvulta alkaen ja raskasta ponttonikalustoa hankittiin 1960-luvulla,
jolloin myös teollinen miinatuotanto käynnistyi.

1960-luvulla vakiintui jatkosodan aikana omaksuttu syvän
suluttamisen periaate ja 1980-luvulla määriteltiin suluttamisen kolme
valmiusastetta. Jalkaväkimiinoista luopuminen 2010-luvulla pakotti muuttamaan
sulutustaktiikkaa. Vastustajan liikettä ohjataan ja hidastetaan tai se
pysäytetään suunnitelmallisesti tappioita aiheuttaen.

Suojelu liitettiin osaksi pioneeriaselajia 1990-luvulla.
Aselaji kansainvälistyi Balkanin rakentajapataljoonien voimin. Erikoisjoukkoräjähteiden
sekä terroripommien raivaamiseen kehitettiin kansainvälinen yhteensopivuus ja
hankittiin panssaroituja työkoneita. Miinanraivauksesta tuli entistä
koneellisempaa.

2000-luvun kehitysaskelia ovat olleet uusien suojelu- ja
raivaajayksiköiden varustaminen sekä maanpäällinen linnoittaminen.
Linnoittamisessa tukeudutaan rakennusteollisuuteen ja yhteistyötä
siviiliviranomaisten kanssa on kehitetty poikkeusoloja silmällä pitäen.
Pioneeritoiminta jaetaan entistä selkeämmin alue- ja taistelutukeen.

Mekanisoiduille taisteluosastoille hankittiin 2010-luvulla
raivaus- ja siltapanssarivaunuja osana Leopard-kaluston käyttöönottoa Suomessa.

Pion_IMG_0892K

Panssarijoukkojen liikkeen edistäminen vaati raskasta kalustoa. Miinajyrä KMT-5M on tässä asennettu T-54 –vaunuun. Kuva: Museo Militaria

Suojelu
oli aluksi kaasusuojelua

Suojelu oli aluksi kaasusuojelua ensimmäisen maailmansodan
kokemusten perusteella, ja Puolustusvoimissa järjestettiin alan koulutusta jo
1920-luvulla. Kaasusuojelukoulu perustettiin Viipuriin vuonna 1933. Moneen
kertaan siirretty ja uudelleennimetty koulu ehdittiin jo lakkauttaakin kunnes
se perustettiin uudelleen Suojelukouluna vuonna 1958. Suojelu- ja sääkouluna se
toimi vuodet 1984–92 ja sen jälkeen taas Suojelukouluna vuoden 2003 loppuun. Silloin
suojelu sulautettiin osaksi pioneeriaselajia ja koulu osaksi Pioneeri- ja
suojelukoulua. Nykyinen Pioneerikoulu aloitti Lappeenrannassa osana
Maasotakoulua vuonna 2015.

Toisen maailmansodan alussa kaasuaseen pelko oli yhä todellinen.
Kun kaasuhyökkäyksiä ei kuulunut, niin kaasusuojelumiesten toimialaa
laajennettiin desinfiointiin ja syöpäläisten torjuntaan. Jatkosodan lopulla
suojelumiehistä pikakoulutuettiin jopa panssarintuhoojia.

Biologisen sodankäynnin uhka tiedostettiin 1940-luvulla ja
1950-luvulla uhkakuvaan tulivat ydin- ja polttotaisteluaseet. Säteilyvalvonnasta
tuli keskeinen osa suojeluvalvontaa 1960-luvulla. Uhkakuva päivitettiin
1970-luvulla niin, että Puolustusvoimat ei varaudu ydinsotaan vaan sen
seurausten hallintaan.

Liikkuvuus ja monikäyttöisyys olivat 1990-luvun teemoja ja
kansainvälistyminen 2000-luvun avainsana. Uhkakuva päivitettiin
joukkotuhoaseiden massamaisen käytön sijasta niiden rajoitettuun käyttöön
erikoisjoukko- ja terroritoiminnan osana.

2000-luvulla perustettiin Suojelun erikoisosasto (SEO), jota
on käytetty kansainvälisen kriisinhallinnan tehtävissä. SEO evaluoitiin
ensimmäisenä Maavoimien joukkona NATO:n evaluointiprosessissa ylimmälle tasolle
(Full Operational Capability). Voimassa oleva evaluointi on vuodelta 2014.

Pioneeriaselajin
nykytila ja tulevaisuus

Pioneeritarkastaja, eversti Jouko Rauhala on tyytyväinen pioneeriaselajin koulutusjärjestelmään
ja sen tuottamaan pioneeriosaamiseen.

– Miina-ase- ja suluttamisjärjestelmämme kestää
kansainvälisen vertailun. Jalkaväkimiinakiellon vaikutus on kompensoitu uusilla
suorituskyvyillä ja suluttamiskonseptia kehittämällä, Rauhala sanoo.

Myös yhteistyökumppanit saavat tarkastajan tunnustuksen.

– Yhteistyö viranomaisten ja muiden kumppanien kanssa tuottaa
hyviä tuloksia.

Pioneeritoiminta kansainvälistyy ja teknistyy kiihtyvällä
vauhdilla. Kehittämisessä tarvitaan nopeaa reagointi- ja toimeenpanokykyä.

– Haasteena on säilyttää aselajin henkilöstön osaamisen
korkea taso.

Pioneerijoukkojen valmiutta ja nopeasti toimeenpantavia
suorituskykyjä on kehitettävä kokonaisvaltaisesti.

– Asenne, osaaminen, toimintatavat ja sotavarustus ovat aselajin
suorituskyvyn kehittämisen perusta. Pioneeritoimintojen on vaikutettava
oikea-aikaisesti.

Myös suojelun kehittäminen ja kokonaisvastuu suojelusta
poikkeusoloissa kuuluu pioneeriaselajille.

Pioneerit

Vuosipäivä: 25.
heinäkuuta

Vuosipäivän peruste:
Schmardenin taistelu vuonna 1916

Kunniamarssi:
Koljonvirran marssi

Koulutushaaroja:
pioneeri, raivaaja, suojelu

Aselajikoulu:
Sotateknillinen koulu (1927–39), Pioneerikoulu (1944 >)

Ansiomitali:
Pioneeriansiomitali (1995)

Joukko-osastoristi:
joukkokohtaiset ristit

Perustaistelijan nimitys:
pioneeri, suojelumies

Aselajimuseo: Pioneerimuseo
(1945–94 ja 2006–12), Museo Militaria (Hämeenlinna, 2013 >)

Aselajikilta: Pioneeriaselajin
liitto (1975, kattojärjestö aselajikilloille ja -yhdistyksille)

Ammattilehti: Hakku
(1923 >, Suomen vanhin aselajilehti)

Aselajin tunnettu vaikuttaja:
Kenraaliluutnantti Unio Sarlin (1893–1981)

Aselajivärejä (kauluslaatan
pohja/reunus):

Violetti/harmaa
(1939 >)

Violetti/musta
(teknilliset joukot 1936–39)

Oranssi/sininen
(suojelu 1996–2003)

 

Lähteitä:

Elja
Puranen: Pioneeriaselajin historia 1969–1993

Eero-Eetu
Saarinen: Pioneeriaselajin historia 1919–1969

Matti
Hyvärinen ym. (toim.): Suojelun kuusi vuosikymmentä 1933–1993


Artikkeli on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 5/2016.