Laivastotukikohdan kehittäminen Krimillä, läsnäolon
vahvistaminen Atlantilla ja arktisella alueella sekä tiukempi suhtautuminen
muiden maiden toimintaan. Muun muassa nämä ovat painopisteitä Venäjän uudessa
meridoktriinissa, joka julkaistiin heinä-elokuun taitteessa.
Edellisen kerran Venäjä päivitti meridoktriiniaan vuonna 2001. Meridoktriinin
päivitys on siinä mielessä looginen, sillä Venäjä päivitti vajaa vuosi sitten
todella nopein kääntein koko sotilasdoktriininsa.
– Tämä oli siinä mielessä odotettu teko, koska
sotilasdoktriini on päivitetty viime vuoden lopulla. Perusteetkin ovat samat.
Valtion kehittyminen ja ulkoisen tilanteen muutokset ovat ne perustekijät,
jotka aiheuttavat muutostarpeita, everstiluutnantti Pentti Forsström Maanpuolustuskorkeakoulusta toteaa.
Monia intressejä
Lähivuosina Venäjä aikoo vahvistaa läsnäoloaan sekä
Itämerellä että Atlantilla. Kiristynyt tilanne lännen ja Venäjän välillä
peilautuu myös merelle.
Samoin kuin aiemmin päivitetyssä sotilasdoktriinissa, myös
meridoktriinissa todetaan, että sotilasliitto Naton kaluston tuominen Venäjän
rajojen läheisyyteen ei ole sen mielestä hyväksyttävää toimintaa.
– Naton toiminta tulee kyllä esiin sotilaallisessa
aspektissa juuri Atlantin kohdilla. Pitää kuitenkin muistaa, että meridoktriini
kattaa koko merellisen toiminnan, eikä pelkästään sotilaallista toimintaa,
Forsström muistuttaa.
Arktisilla alueilla Venäjän intressit ovat monitahoiset. Alueen suuret öljy- ja kaasuvarannot
kiinnostavat Venäjää taloudellisessa mielessä. Strategisessa mielessä pohjoinen
laivasto on myös Venäjälle hyvin tärkeä, sillä se takaa maalle pääsyn kaikille
maailman merille.
–Arktinen alue on yksi toiminnan pääsuunnista.
Sotilaallisesti se on jo näkynyt viime
vuosina. Toinen tärkeä alue on Mustameri, joka on tapahtuneiden
muutosten takia noussut uuteen valoon Venäjän näkökulmasta, Forsström viittaa
Krimin niemimaan valtaukseen.
Suuret linjat
46-sivuinen asiakirja ilmentää vahvasti Venäjän halua olla
merellinen suurvalta, joka operoi kaikilla maailman tärkeimmillä merillä. Forsström muistuttaa meridoktriinin
luonteesta. Siinä ei anneta suoria ja yksityisiä toimintaohjeita, vaan
asiakirja määrittää suuremmat toimintalinjat.
– Se kuvastaa poliittista tahtotilaa, mihin asioita pitäisi
viedä. Doktriinissa käsitellään asioita hyvin abstraktilla tasolla. Siellä on
rannikkoinfrastruktuurin kehittämistä, mannerjalustakysymys pohjoisessa, sota-
ja kauppalaivastojen tukeutumistoimintojen kehitys Mustallamerellä ja
ylipäätään merenkulun turvallisuuden kehittämistä.
Myös Itämeri näyttäytyy Venäjälle äärimmäisen tärkeänä
reittinä.
– Täytyy muistaa, että Itämeri on Venäjän toinen reitti Atlantille.
Se korostaa alueen tärkeyttä. Viime vuosina sen merkitys energiansiirtotienä on
vain korostunut. Venäjän merellisen politiikan yksi fokus on jatkossakin Itämeri.
Tässä mielessä on ymmärrettävää, että sotilaallinen toimintakin on jo aktivoinut.
