Millainen on Suomen tulevaisuuden tarina?

Suomi täyttää itsenäisenä valtiona sata vuotta. On juhlan aika. Sadassa vuodessa on Suomessa tapahtunut täydellinen muutos. Olemme siirtyneet byrokratiasta demokraattiseen oikeusvaltioon, taistelleet aseellisesti useita kertoja itsenäisyyttämme puolustaen, rakentaneet ja jälleenrakentaneet sitkeydellä, voittaneet olympiamitaleja (jopa Euroviisut) ja nousseet kansainvälisissä vertailuissa maailman vakaimmaksi ja edistyksellisimmäksi maaksi.

Sadan vuoden taipaleemme voi mielestäni tiivistää yhteen lauseeseen: Olemme olleet selviytyvä ja menestyvä kansakunta.

Samalla kun kunnioitamme menneisyyttä, on katsottava tulevaisuuteen. Tärkeä kysymys Suomessa nyt juhlavuotena kuuluu: millainen Suomi on ja mitä suomalaisuus merkitsee tulevaisuudessa? Tai paremminkin: millaisen Suomen ja suomalaisuuden haluamme luoda? Jos emme itse selkeästi määrittele, keitä olemme ja mihin pyrimme, annamme sen muiden tehtäväksi. Sitä emme halua. On tärkeää, että kirkastamme kansallista tulevaisuuden tarinaamme.


Tarinan miettiminen voi kuulostaa hieman omituiselta. Sillä on kuitenkin digitaalisessa tietoyhteiskunnassamme tärkeä merkitys. Painotan: jos emme kerro tarinaamme itse, joku muu kertoo sen puolestamme.

Kansakunnat kilpailevat tänä päivänä työpaikoista, osaajista, investoinneista ja talouskasvusta. Jopa onnellisuudesta kilpaillaan. Tarinat ovat osa tätä kilpailua. Tarinoiden kertomiseen yhdistyy myös informaatiovaikuttaminen, jossa tietoisesti pyritään muokkaamaan meidän suomalaisten mielikuvia ja käyttäytymistä haluttuun suuntaan tai tuottaa sekaannusta ja epävarmuutta. Tosiasiat eivät ole esteenä, kun vedotaan tunteisiin. Psykologisen vaikuttamisen merkitys kasvaa ja Suomessa emme ole suojassa tältä kehitykseltä.


Kirjoitamme parhaillaan professorikollegan kanssa kirjaa Suomen turvallisuuden tulevaisuudesta. Kirja perustuu laajaan aineistoon, jossa nuorilta on kysytty, miten he näkevät Suomen ja turvallisuutemme tulevaisuuden. Nuoret nostavat esille asioita, joiden tulee muuttua turvallisuutta vahvistaaksemme, mutta kertovat myös asioista, joiden tulee säilyä ennallaan. Jälkimmäisistä keskeisimmäksi nousee luottamus. Luottamus poliittisiin päättäjiin, turvallisuusviranomaisiin ja luottamus toisiin ihmisiin. Nuorten näkemysten mukaan sisäisesti eheä ja keskinäistä luottamusta ilmentävä Suomi kykenee selviämään tulevaisuuden turvallisuuden haasteista. Viisaasti todettu nuorilta, ja tärkeä osa Suomen tulevaisuuden tarinaa.

Tarina tarkoittaa yhteistä perustaa – keskeisiä arvoja ja päätettyä tahtotilaa – suomalaisuuden tulevaisuudesta. On siis oltava yhteinen ymmärrys siitä, keitä olemme ja mihin olemme menossa. Kyse on mielestäni Suomen ja suomalaisuuden tulevaisuuden periaatteista, joihin olemme valmiita sitoutumaan ja joita olemme valmiita puolustamaan. Meistä jokainen.


Meidän on pystyttävä viestimään asemastamme ja tahtotilastamme kirkkaasti ja linjakkaasti niin itsellemme kuin muulle maailmalle. Siis kertomaan tarinamme tarpeeksi uskottavasti. Tarina antaa myös mielekkyyttä keskinäiselle kunnioitukselle, sosiaalisille sitoumuksille sekä tiedolle ja taidoille, jotka saavat ihmiset tuntemaan itsensä tärkeiksi toisilleen. Yhteisen tarinan perustan ollessa vahva näyttäytyy Suomi suomalaisten henkilökohtaisten tarinoiden pohjalta enemmän sekä-että kuin joko-tai yhteiskuntana. Kuten pitääkin.


Kolumni on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 4/2017.


Jarno Limnéll Kirjoittaja on sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri (kapteeni evp.). Hän työskentelee kyberturvallisuuden professorina Aalto-yliopistossa ja johtajana Insta Group oy:ssä. Kirjottaja toimitti viime vuoden lopussa ilmestyneen ”Suomen idea”-kirjan, jossa 27 tunnettua suomalaista pohtivat näkökulmistaan Suomen tulevaisuuden tarinaa.

Jaa tämä sivu