Isisin heikentyminen ei välttämättä laske terroriuhkaa länsimaissa

Tätä kirjoitettaessa Mosulin kaupungista käytävät ratkaisutaistelut ovat ehkäpä kiivaimmillaan. Taistelu vanhan kaupungin kapeista kujista, sokkeloisista taloista ja basaareista on eräs vaikeimmista viimeaikaisista sotilasoperaatioista. Isis on puolustajana fanaattinen. Sen tärkeimmät toiminnot on evakuoitu jo aikaa sitten Mosulista järjestön muille hallussa pitämille alueille ja jihadistisen liikkeen propaganda jauhaa jatkuvalla tahdilla viestiä marttyyriuden palkinnosta ja Mosulin puolustajien sankaruudesta.

Myös toisenlaista viestiä on nähty: Isis on antanut propaganda-apparaattiensa kautta uhkauksen, että mikäli sen taistelijat hylkäävät Mosulin ja pakenevat taistelua, järjestö uhkaa tappaa kaikki Mosulissa vielä oleskelevat lapset. Osaltaan tällainen uhkaus on viesti ulkomaailmaan järjestön valmiudesta käyttää mitä mielikuvituksellisinta väkivaltaa, mutta samalla se on viesti niille Isisin Mosulista kotoisin oleville taistelijoille, jotka mahdollisesti ovat aikoneet antautua tai jopa vaihtaa puolta. Niin ikään tällaiset viestit ovat osoitusta Isisin sisäisestä kamppailusta. Suuri määrä vierastaistelijoita ottaa osaa Mosulin puolustukseen. Heillä ei ole vallitsevassa piiritetyn kaupungin tilanteessa mitään hävittävää. Näin ollen Mosulin puolustajien tilanne on jatkuvaa kamppailua ennen kaikkea ulkoista vihollista vastaan, mutta samalla myös jatkuvaa epäluottamusta omien sisäisten jakolinjojen kaikin puolin.  


Kaikesta huolimatta Mosul ja pohjoinen Irak kokonaisuudessaan ovat valumassa pois Isisin hallinnasta. Samoin sen Syyrian puolella Kalifaattinsa pääkaupungiksi julistama Rakka on jatkuvasti uhattuna. Tällaisessa tilanteessa voidaan olettaa, että Isisin hengissä oleva korkein johto on tietoinen siitä, että taistelua alueita hallussa pitävänä konventionaalisena sotilasjoukkona ei voi enää kauaa jatkaa.

Kuinka kauan taistelu sitten Irakissa ja Syyriassa tällaisenaan jatkuu ja sitoo läntisiä sotilaallisia voimia? Tätä voidaan pitää jopa toisarvoisena kysymyksenä johtuen siitä, että Isis jatkanee toimintaansa sissisodankävijänä ja terroristisena organisaationa. Sen pyrkimyksenä on pitää erityisesti Irak mahdollisimman pitkään sekasortoisessa tilassa ja kärjistää uskonryhmien väliset konfrontaatiot ja shiia-militoiden sekä Irakin turvallisuusviranomaisten ylilyönnit avoimeksi väkivallaksi.

On pääteltävissä, että Irak sellaisenaan tulee olemaan vähintään sisäisen konfliktin tilassa vielä pitkään ja sitomaan läntisten asevoimien joukkoja hyvän aikaa. Siihen on myös laajempi turvallisuuspoliittinen syy: Yhdysvaltojen johtama läntinen liittokunta ei voi antaa Irakin sisäisen hajaannuksen antaa Iranille mahdollisuutta kasvattaa omaa vaikutusvaltaansa entistä suuremmaksi naapurimaassaan. Se aiheuttaisi Yhdysvaltojen suurvaltaintresseille kestämättömän voimatasapainon heilahduksen Lähi-idässä.


Isisin heikentymisen voisi olettaa laskevan terroriuhkaa länsimaissa. Näin ei välttämättä valitettavasti kuitenkaan ole. Organisaatio joutuu keskittämään tulevaisuudessa voimiaan vielä niille alueille Irakissa ja Syyriassa, joilla sen valtakautta saatetaan muistella ajan kultaamin kuvin. On kuitenkin selvää, että kykenevä propagandakoneisto rakentaa uudet narratiivit siitä, miksi Kalifaatti-kokeilu epäonnistui. Syyksi löydetään varmasti vääräuskoisten hyökkäys Islamin uskontoa ja luopiomuslimien kääntymistä Isisin edustamaa ikuista totuutta vastaan. Tällainen viesti on välitettävissä maailmalle hetkessä sosiaalisen median kautta. Viesti puhuttelee valitettavan monia myös läntissä maissa.

Ratkaisevaksi terrorismin vastaisen toiminnan kannalta muodostuukin se, miten hyvin Isisin tuleva viesti kyetään ennustamaan ja torjumaan sekä se, miten hyvin radikalisaation vastainen työ onnistuu läntisissä maissa. Toiminnan toisessa ääressä on keskeistä kyetä osoittamaan vastuullisille viranomaisille riittävä kyky niiden jo radikalisoituneiden yksilöiden ja ryhmien kohtaamiseksi, jotka eivät enää ole tuotavissa kulloisenkin läntisen yhteiskunnan normaliteettien pariin. 


Kirjoitus on julkaistu Reserviläisen numerossa 3/2017.


Antti Paronen Kirjoittaja on kapteeni ja sotatieteiden tohtori.

Jaa tämä sivu