Heinäkuun ensimmäiset hellepäivät, Santahamina, 2. Jääkärikomppania. Viimeinen viikko on kulunut virka-apuvalmiudessa mutta ei ole aiheuttanut aktiivisia toimenpiteitä joukkueessamme. Perjantaita odotetaan kaikkein eniten.

Siinä tiivistettynä allekirjoittaneen mietteet kahden vuoden takaa. Vaikka aikaa on kulunut vasta kaksi vuotta, heinäkuun alku tuo edelleen mieleeni viimeisen matkan bussi 86:lla ulos Santahaminan porteista.

Harvan kotiutuvan varusmiehen päähään iskostuu ajatus reserviläistoiminnasta juuri, kun viimeisetkin kurkkusalaatit on kuitattu palautetuiksi. Joissain palveluspaikoissa reserviläistoimintaa markkinoidaan, joissain ei mainita halaistua sanaa.

Oma kipinäni reserviläistoimintaan syttyi syksyllä 2009 osallistuessani kotipaikkakunnallani järjestettyyn maakunnalliseen reserviläispyöräilyyn. Tärkeimpänä syynä mukaan lähtemiselle pidin sitä, että tapahtuma tuli tarpeeksi lähelle ja siitä mainostettiin avoimesti ja useasti etukäteen.

Tiedotus onkin yksi tärkeä asia, jossa reserviläisjärjestöjen tulee olla aktiivisia näkyvyytensä parantamiseksi. Näin reserviläistoiminnasta yleisesti vallalla olevaa käsitystä sisäpiirin pappakerhona voitaisiin hieman murtaa ja saadaan muitakin kuin naapurinpoikia mukaan toimintaan.

Reserviläistoimintaan mukaan lähtemiseen kuluu usein eri määrä vuosia: muutama, kymmenen tai enemmän. Nuoria kotitutuneita ei kuitenkaan tule odottaa mukaan viikoittaiseen toimintaan, sillä usean arjen valtaavat opiskelukuviot jossain muualla kuin kotipaikkakunnalla. Heille onkin ominaisempaa osallistua luonteeltaan aktiiviseen reserviläistoimintaan, joka painottuu viikonloppuun.

Kenttätykistökerho ry ja Uudenmaan Tykistökilta ry suorittivat vuosi sitten Jääkäritykistörykmentissä ja Karjalan Tykistörykmentissä kyselyn varusmiehille reserviläistoiminnasta. Kyselyn tuloksena oli, että varusmiehet odottavat reserviläistoiminnalta palvelustovereiden tapaamista ja erilaisia ammuntatapahtumia.

Sosiaalisen median aikakaudella reserviläisjärjestöjä ei tarvita yhteydenpitoon palvelustovereiden kesken, sillä erilaiset internetin foorumit antavat mahdollisuuden pitää tiiviistikin yhteyttä ja muistella yhdessä vietettyjä aikoja. Kaveria ei pidä siis jättää reservissäkään!

Varusmiespalveluksen välitön hyöty siviilissä vaihtelee. Joillekin siitä on hyötyä jatko-opinnoissa, jotkut taas haluavat unohtaa koetut haasteet ja saadut opit. Reserviläistoiminta kaipaa kuitenkin monenlaista persoonaa ja osaamista. Osasitpa sitten organisoida, soittaa tai ajaa rekkaa. Mikäli et taas koe hyötyväsi armeijan johtajakoulutuksesta siviilityössäsi, löytyy johtamistaidoillesi käyttöä ja arvostusta ainakin reserviläisyhdistyksen piiristä.

Varusmiespalveluksessa kokemani hyvät ja huonot tilanteet nousevat ajoittain mieleen. Kaikille niille yhteistä on kultainen patina.

Pekka Väkiparta

Kirjoittaja on opettajaopiskelija ja reservin tiedotusaliupseeri

Lisää kommentti

Oma nimesi tai nimimerkki:
Sähköpostiosoitteesi (ei tule näkyviin):
Aihe:
Kommentti:
Varmennus:
	Lähetä Esikatsele