 |
| Saaristomeren raivaajaviirikön kalustoa ja miehistöä Gyltössä. Kuva: Mirva Brola |
Merivoimien maakuntajoukkoihin kuuluva, myös raivaajaosasto Sääksenä tunnettu joukko osallistui toukokuun lopuilla Alma 2010 -harjoitukseen Gyltössä Turun saaristossa.
– Meillä on kuvitteellinen tehtävänantotilanne päällä. Varmistamme Gyltön ympäristön väyläalueita ja harjoittelemme miinanraivaamista, kiertoväylien tekemistä ja luotsaamista, kertoo osaston päällikkö, kapteeniluutnantti res Jan Wahlstein.
Kun merellä on havaittu miinanpudotus, alue julistetaan miinavaaralliseksi alueeksi ja siellä estetään kaikki ulkopuolinen alusliikenne. Väylän sulkemisen jälkeen sille tehdään kiertoväylä, jonka läpi muut alukset voidaan ohjata turvallisesti.
Sen jälkeen odotetaan ylemmän tahon käskyä, mitä miinoitetulle alueelle tehdään: lähdetäänkö väylää raivaamaan tai haetaanko paikalle esimerkiksi miinanetsintäyksikkö.
– Annan miinanraivaajille koodattuja tehtävänantoja, jotka ne kuittaavat vastaanotetuiksi ja rupeavat valmistelemaan omaa raivaustehtäväänsä ennalta määrätyllä tavalla, Wahlstein kertoo.
– Kun tehtävä on suoritettu, siitä tulee takaisin koodattu ilmoitus. Siinä vaiheessa pitää olla mielessä jo seuraava tehtävä.
”Ei täällä katsota jämiä”
Raivaajaviirikkö harjoitteli 34 hengen vahvuudella neljällä Kiiski-luokan raivaajalla ja yhdellä linnakeveneellä. Reserviläiset vastasivat itse omasta toiminnastaan.
– Tämä on merivoimillekin varmasti uusi tilanne, että reserviläisyksikkö operoi itsenäisesti. Tällaista ei ole tapahtunut sotien jälkeen, Wahlstein kertoo.
– Aiemmin jokaisella laivalla on ollut läsnä vähintään yksi kantahenkilökuntaan kuuluva. Nyt meillä on kaksi tai kolme valvojaa koko osastossa.
Raivaajaviirikön reserviläisten edellytetään osallistuvan vähintään viiteen käskettyyn kertausharjoitusvuorokauteen vuosittain. Joukkoon voi edelleen hakeutua, eikä palvelus merivoimissa ole välttämätön edellytys. Osastoon kuuluvilla onkin hyvin erilaisia taustoja.
– Vertaisin tätä talvisodan henkeen: ihmiset eri ammateista ja yhteiskuntaluokista tekevät samaa työtä sulassa sovussa. Ja ollaan saatu hyviä tuloksia aikaan, Wahlstein sanoo.
– Tämä on pieni alusyhteisö, ei täällä katsota jämiä. Katsomme, kuka tekee tehtävän parhaiten, olipa korpraali tai ylikersantti. Vain aluksen päällikön ja konepäällikön täytyy olla tietyn pätevyyden saanut.
Kesäkuussa raivaajaviirikkö osallistuu merivoimien meripuolustusharjoitus 1:een, ja syyskuussa reserviläiset pääsevät yhteysupseereiksi monikansalliseen merelliseen kriisinhallintaharjoitukseen, jonka Suomi isännöi.
Raivaajaviirikkö saattaa tulevaisuudessa siirtyä isompaan alus-luokkaan. Pansiossa on ollut käytössä kuusi Kuha-luokan miinanraivaajaa, joista kaksi romutetaan tämän vuoden kuluessa, kaksi laitetaan kestosäilytykseen ja kaksi jatkaa edelleen ajossa.
Kuha laajentaisi joukon toiminta-aluetta ja sen järjestelmät ovat kehittyneemmät. Kiiski ei kuitenkaan poistuisi käytöstä. Asiaa selvitetään parhaillaan.
Kurssilaiset käärmejahdissa
Maakuntajoukolle suunnattu vapaaehtoinen heräte- ja kosketusraivaajakoulutus oli yksi 15 kurssista, jotka muodostivat Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen meripuolustuspiirin Alma 2010 -yhteisharjoituksen. Siihen osallistui kaikkiaan reilut parisataa henkeä.
Esimerkiksi sotilasmaastotaidot saaristossa -kurssilaiset saivat tuhdin tietopaketin perusmaastotaidoista ja ensiavusta. Oman lisämausteensa toivat erilaiset kädentaidot, kuten pajunköyden punominen.
– Vanhat kädentaidot ovat unohtuneet. Täällä niitä yritetään verestää, kertoo vääpeli res Pekka Konu. Aiemmin kurssilla on valmistettu muun muassa puukauhoja.
Myös luonnon tarjoamiin muonitusvaihtoehtoihin päästiin tutustumaan.
– Kurssilla on käyty läpi syötäviä kasveja. Myös käärmettä on yritetty saada kiinni. Jos saadaan sellainen, se paistetaan nuotiolla.
Konu kuvailee käärmeen makua kanan ja äyriäisen väliin meneväksi. Mausteeksi käyvät siankärsämönlehdet sekä ruohosipuli, maksaruohokin menee.
Harjoitukseen tutustui myös parlamentaarinen vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunta, jonka tarkoitus on edistää vapaaehtoista maanpuolustustyötä.
– Neuvottelukunnan on hyvä tietää ja nähdä, mitä kentällä tapahtuu. Uskoisin, että olemme kaikki oppineet paljon, tiivisti varapuheenjohtaja, maaherra Anneli Taina matkan annin.
– Kun näkee, että parisataa ihmistä uhraa viikonloppunsa tällaisella kurssilla, tuntuu, ettei maanpuolustustahto ole uhattuna, mistä siitäkin on puhuttu.
Mirva Brola