Helsingin Ilmatorjuntarykmentin lakkautus ei uhkaa pääkaupunkiseudun ilmapuolustusta, vakuuttaa ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Heikki Bergqvist. Hän kuitenkin pelkää, että aselajijoukko-osastojen lakkauttamiset rapauttavat it-mieshenkeä.

Aurinkoinen huhtikuun perjantai. Eversti Heikki Bergqvist istuu hyväntuulisena virkahuoneessaan Pääesikunnan C-rakennuksessa. Mies valmistautuu lähtemään viikonloppuna Lohtajalle ilmapuolustus- ja ampumaharjoitusta johtamaan. Ilmatorjunnan tarkastaja luottaa tulevaisuuteen, vaikka Hyrylän varuskunta, ilmatorjunnan valtakunnallinen koulutuskeskus Tuusulassa sulkee porttinsa viimeistään 2007. – Helsingin Ilmatorjuntarykmentin lakkauttaminen on sikäli takaisku, että se on ollut aselajin pääkoulutuspaikka. Siellä on saatettu yhteen henkilökunnan koulutus Ilmatorjuntakoulussa ja pääkaupunkiseudun puolustuksessa tarvittavat suorituskykyiset asejärjestelmät, Bergqvist kuitenkin myöntää. Valtaosa rykmentin tehtävistä siirretään Hattulan Parolaan, jossa on jo nyt Hämeen Ilmatorjuntapatteristo. Puolustuslaitos luopuu Hyrylän varuskunnan rakennuksista ja harjoitusalueista ja Helsingin ilmapuolustus hoidetaan jatkossa pääosin Panssariprikaatin suojista.

Liikkuvammat ohjusjärjestelmät

Ilmatorjuntatykistö ylsi ikimuistoisiin saavutuksiin jatkosodassa. Pääkaupunki selviytyi käsittämättömin pienin vahingoin neuvostoliittolaisten kolmesta julmasta pommitusyöstä helmikuussa 1944. Tieto Hyrylän lakkauttamisesta on herättänyt huolta. Kansalaiset ovat pelänneet, että tulevaisuuden ilmatorjunta ei kykene antamaan Helsingille riittävää turvaa. Bergqvist rauhoittelee. Helsingin ilmapuolustukselle tärkeät it-yksiköt harjoittelevat jatkossakin pääkaupunkiseudulla, mm. Hyrylässä ja Santahaminassa. Hän muistuttaa, etteivät varuskunnat ole mitään linnoituksia, vaan rauhanajan koulutuskeskuksia, jotka tuottavat joukkoja kriisiajan reserviin. Helsingin Ilmatorjuntarykmenttiin on astunut vuosittain palvelukseen noin 800 varusmiestä. Aselajitarkastaja antaa ymmärtää, että ei ole niin merkittävää kuin yleisesti luullaan, koulutetaanko pääkaupunkia suojaavia it-miehiä Hyrylässä, 30 kilometriä Helsingistä vai Parolassa, sadankunnan kilometrin päässä valtakunnan strategisesti merkittävimmistä kohteista. – Kumpi on tärkeämpi, varuskuntarakenne vai koulutettavien joukkojen suorituskyky, kysyy Bergqvist ja vastaa itse, että tietenkin suorituskyvyn kehittäminen on tärkeämpää. Ilmatorjunnan kehittämisohjelman mukaan sekä ohjusjärjestelmiä että ammusaseistusta uudistetaan. Uudet, nykyistä liikkuvammat ohjusjärjestelmät nostavat suorituskykyä. Hankintoja tehdään mm. Hyrylän varuskunnan lakkauttamisesta säästyvillä varoilla Venäläisvalmisteinen, läntisellä tekniikalla ajanmukaistettu BUK M1 -ohjusjärjestelmä korvattaneen ensi vuosikymmenellä uudella kalustolla. – Eiköhän tilalle hankita Nato-standardien mukaista läntistä materiaalia. Noin kaksi kolmasosaa it:n nykyisestä suorituskyvystä tuotetaan ohjuksin ja yksi kolmannes tykein. – Molempia tarvitaan jatkossakin. Esimerkiksi 23-millinen tykki on tulivoimainen ase helikoptereita vastaan pitkälle tulevaisuuteen, Bergqvist tähdentää.

Pienenevät saapumiserät

Ilmatorjunta turvautuu jatkossa yhä enemmän ammattisotilaisiin. BUK- ja Crotale -ohjukset, puhumattakaan tulevaisuuden järjestelmistä sisältävät monimutkaistaelektroniikkaa ja hydrauliikkaa. Vain palkattu henkilökunta kykenee käyttämään ja huoltamaan niitä kustannustehokkaasti. – Tarvitsemme silti jatkossakin varusmiehistä koulutettavia reserviläisiä. Kaikki puolustushaarat tarvitsevat. Edes Hornet-hävittäjät eivät pysy ilmassa ilman heitä. On sanottu, että it-aselaji on kouluttanut viime vuosikymmeninä reserviläisiä yli todellisen tarpeen. Jatkossa palvelukseenastuvien määrää vähennetään. – Supistetaanhan koko armeijan sodanajan joukkojen miesvahvuutta noin neljänneksellä. Toinen syy on niinkin raadollinen, että kasarmien vuodepaikat vähenevät, kun meillä on jatkossa neljän it-koulutusta antavan joukko-osaston sijasta vain kolme it-varuskuntaa, Bergqvist perustelee ja huomauttaa, ettei nyt kannata rakentaa uusia kasarmeja. Kertausharjoituksiin lähivuosina tehtävät leikkaukset koskevat luonnollisesti myös ilmatorjuntaa. – Niihin tulee merkittävä supistus. Joukkojen harjoituksista joudumme todennäköisesti luopumaan ainakin lähivuosiksi ja painopiste siirretään tehtäväkohtaisiin, tarkasti kohdennettuihin harjoituksiin.

Ilmatorjuntahenkeä on ylläpidettävä

Eversti Heikki Bergqvistiä voisi kutsua melko kokeneeksi saneeraajaksi, jos hän työskentelisi yksityisessä liike-elämässä. Hän toimi Turussa Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin viimeisenä komentajana, päätehtävänään hoitaa rykmentin lakkauttaminen. Suomessa oli viisi it-joukko-osastoa Bergqvistin aloittaessa uransa 1980 – Hyrylässä, Turussa, Tampereella, Kouvolassa ja Rovaniemellä. Lapin Ilmatorjuntarykmentti jää ainoaksi it:n aselajijoukko-osastoksi Hyrylän sulkeuduttua. Lapin Ilmatorjuntarykmenttikin on prikaatikenraali Arto Rädyn laatimassa, mahdollisesti lakkautettavien osastojen listalla. Bergqvist ei suostu ennakoimaan Rovaniemen it:n tulevaisuutta. Hän kuitenkin ymmärtää kustannussäästöjen saavuttamiseksi ja toiminnan tehostamiseksi tehtävät lakkautuspäätökset. Bergqvist ei näe strategisen iskun riskiä siinä, että jatkossa koko panssariaselaji ja merkittävä osa ilmatorjunnasta keskitetään yhteen Parolan varuskuntaan. – Jos noin ajattelisi, niin silloinhan kaikki keskittäminen muodostaisi uhkia. Onhan meillä isoja maavoimien valmiusyhtymiäkin, joissa on edustettuina lähes kaikki aselajit. Täysin ongelmattomana ei Bergqvist aselajijoukko-osastojen lakkauttamista pidä. Niiden ympärille on luotu elinvoimaisia vapaaehtoisen maanpuolustuksen keskuksia, esimerkiksi aselajikiltoja. Ne ovat hyvin merkittäviä maanpuolustushengen ylläpitäjiä. – Esimerkiksi Helsingin Ilmatorjuntarykmentin Kilta on tärkeä linkki reserviin, siviilimaailmaan. Ja noita linkkejä, ilmatorjuntamieshengen luojia täytyy kyetä vaalimaan jatkossa, vaikka it:n aselajijoukko-osastot ovat vähentyneet. Vuoden 2007 jälkeen ilmatorjuntakoulutusta annetaan Parolan ja Rovaniemen lisäksi myös Karjalan Prikaatissa Vekaranjärvellä.

Matti Simula