Reserviläisten tukeen luotetaan

Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto, Rintamanaisten Liitto, Sotavangit ja Kaatuneitten Omaisten Liitto järjestävät maaliskuun alussa käynnistyneen Veteraanikeräys 2005:n. Tapahtuman suojelijana toimii puolustusvoimain komentaja amiraali Juhani Kaskeala. Keräyksen käytännön toteuttamisesta vastaa viime vuotiseen tapaan Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen lisäksi suuri joukko eri kansalaisjärjestöjä.

Mukana keräyksessä ovat edellämainittujen lisäksi Naisten Valmiusliiton, Reserviläisliiton, Suomen Reserviupseeriliiton, Maanpuolustuskiltojen Liiton ja Partiolaiset ry:n kerhot, yhdistykset ja lippukunnat. Varusmiehet suorittavat keräyksen listakeräyksenä ja muut pääsääntöisesti lipaskeräyksenä. Varsinainen kenttätyö toteutetaan 1.3.–31.8.2005 välisenä aikana. Varuskuntien lakkauttaminen ja palvelukseen astuvien ikäluokkien supistuminen asettavat keräykseen osallistuville reserviläisille entistä vaativimpia haasteita. Veteraanijärjestöt luottavat reserviläisten aktiiviseen tukeen keräyksessä ja samalla toivovat entistä tiiviimpää yhteistyötä reserviläisjärjestöjen kanssa.

Keräysvarat suoraan kenttätyöhön

Keräysvaroilla suoritetut tukitoimet kohdistetaan pääsääntöisesti veteraanien kotona selviytymisen tukemiseen. Yhteiskuntamme maksukyky ei ilmeisesti koskaan saavuta tasoa joka mahdollistaisi kaikilta osin vanhuushuollon etuuksien maksamista. Niinpä Veteraanikeräyksellä saatu tuki koetaan veteraanien ja sotaleskien keskuudessa erittäin tarpeelliseksi. Valtakunnalliset veteraanijärjestöt ovat sopineet keräystuoton jakamisesta järjestöjen kesken ja tuen kanavoimisesta edelleen yksittäisille veteraaneille. Asumismahdollisuuksien parantamisen lisäksi tukea annetaan muun muassa yllättäviin sairaskuluihin, apuvälineiden hankintaan, kuntoutukseen, ystävänpalveluun ja siivousapuun. Rintamanaisten Liitto ry:n puheenjohtaja Ilmi Harska kertoo käytännön toimista: – Aikaisemmin olimme hyvin aktiivisia. Pidimme myyjäisiä, tehtiin käsitöitä ja sillä pyöritettiin toimintaa. Nyt vanhat naiset eivät enää jaksa, joten keräyksellä on suuri merkitys, Harska sanoo. Riskinä on hänen mukaansa vanhojen mummojen mökkiintyminen. – Pyrimme saamaan heidät liikkeelle tarjoamalla heille esimerkiksi hieman edullisempia virkistysmatkoja ja yhteisiä tilaisuuksia. Samaten meillä on hyvin paljon vesivoimistelua, sauvakävelyä ja tämän tyyppisiä tapahtumia. Näin saamme väen yhteen ja liikkeelle. Tässä hoidetaan tavallaan sitä yhteiskunnan kuntoutusosuutta, Ilmi Harska toteaa. Reserviläisten mukana olo keräyksessä koetaan tärkeäksi. Se on Harskan mielestä jo mielialakysymys. – Meidän naisemme tuntevat, että heitä autetaan. Ehkäpä te reserviläiset saatte asiasta jotakin, kenties määrätynlaista hyvänolon tunnetta, hän pohtii. Sodan aikana noin satatuhatta naista palveli sotatoimialueella ja pelkästään lotat tekivät 20 miljoonaa vähintään kahdeksan tuntista työpäivää. – Mieltä lämmittää, että nuoret tulevat tueksemme ja maksavat hieman kunniavelkaansa. Olemme tarpeeksi kauan tehneet veteraanityötä omatoimisesti, nyt on jo korkea aika muiden tulla mukaan, arvioi Harska.

Reserviläisillä on nyt näytön paikka

Veteraanikeräyksestä saatujen varojen käyttö kohdennetaan tarkasti. Suomen Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Markku Seppä selvittää jakoperusteita. – Kaikki keräysvarat eivät mene kaikille veteraaneille, vaan kohderyhmänä ovat vähävaraiset. Rajana on valtaosassa ylimääräisen rintamalisän saaminen ja Suomen sadastatuhannesta veteraanista 53% saa sitä. Tämä tarkoittaa, että heidän kokonaiseläkkeensä on noin 700 euroa kuukaudessa, Seppä selvittää. Taloustilanteeseen saattaa hänen mukaansa vaikuttaa vaikkapa vakavampi sairaus tai vastaava ja silloin apua on saatava jostakin. Pelkästään silmälasien hankinta tai vuotuisen lääkkeiden omavastuuosuuden maksaminen voi olla ylivoimaista. – Jaetut kerta-avustukset eivät ole suuria, niiden teoreettinen yläraja on 700 euron paikkeilla. Toivon hyvää keräystulosta, sillä jokainen keräyksellä saatu euro tulee varmasti hyvin käytetyksi.” Reserviläisillä on näytön paikka, heidän panoksensa voi vaikuttaa merkittävästi keräyksen onnistumiseen. – Paikallista työtä pitää tehdä paljon. Reserviläiset voivat opastaa varusmiehiä keräyspaikkoihin, olla apuna kuljetuksissa ja reittien valinnoissa. Nämä ovat ykkösasioita, joita ei voi etätyönä tehdä, sanoo Seppä.

Jatkossa tiiviimpää yhteistyötä

Veteraanijärjestöjen edustajat toivovat yksimielisesti entistä tiiviimpää yhteistyötä eri maanpuolustusjärjestöjen ja yhdistysten kanssa. Veteraanien ikääntyessä erilaiset käytännön toimet näyttelevät entistä suurempaa osaa veteraanityössä. Rintamaveteraaniliiton puheenjohtaja Onni Toljamo toimii myös Veteraanikeräys 2005 keräystoimikunnan puheenjohtajana. – Toiminnan painopisteenä on ollut pitkään veteraanin kotona selviytyminen. Keräysvarat menevät viimeistä senttiä myöten juuri tähän toimintaan. Keräystoiminta on reserviläisten osalta melko uusi asia ja kyllä me odotamme heiltä merkittävää panosta. Muutenkin veteraanien vielä eläessä, uskomme reserviläisten tulevan entistä tiiviimmin mukaan joko kannattajajäseniksi tai muuhun toimintaan, Toljamo pohtii. Järjestöjen tulisi hänen mielestään lähentyä toisiaan joka tasolla. Onhan liittotasolla paljon kanssakäymistä, mutta erityisesti piiri- ja paikallistasolla pitäisi löytää enemmän yhteisiä tapahtumia. – Toivomme myös reserviläisjärjestöjen tallentavan ja vaalivan veteraanien perintöä sitten kun meitä veteraaneja ei enää ole. Me luotamme reserviläisiimme, sanoo Toljamo.

Tehtäviä löytyy kaikille

Rintamanaisten Liitossa odotetaan sielläkin tulevalta yhteistyöltä paljon. – Olemme olleet Reserviläisliiton kanssa keskusteluissa eri tukimuodoista. Yhdistyksissä olisi tällä hetkellä tärkeää saada nuorempia sihteereitä. Puheenjohtajat hoitavat kyllä linjaukset, mutta kynä ei välttämättä enää kulje sujuvasti yli 80-vuotiaiden käsissä. Ja saahan siinä kenties jotakin itselleen, kun kuulee kuinka nämä vanhat naiset asioita hoitavat, Ilmi Harska uskoo. – Meiltä on lähtenyt kiertokirje yhdistyksillemme, jossa kartoitetaan eri tukimuotojen tarvetta. Vastaukset toimitetaan Reserviläisliittoon ja katsotaan sitten löytyykö sitä apua. Tulostakin on tullut jo ilahduttavasti. Kaksi espoolaista reserviläisyhdistystä on luvannut avustaa meitä ensi kesänä pidettävien liittomme 25-vuotisjuhlallisuuksien järjestelyissä, kertoo Ilmi Harska. Suomen Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Markku Seppä tiivistää yhteiset tuntemukset. – Toivottavasti jokainen kokee vähän kipinää veteraanien asialle. Tervetuloa mukaan, jatkossa löytyy tehtäviä kaikille!

Hans-Göran Gabrielsson